Suomalaisen muslimin raapustuksia

Muutin, vaihtakaa linkkinne

2009-11-11T12:23:00.002+02:00

Salam,

Muutin blogeineni tänne: http://sunnapolku.com/islamiatutkimassa/

Kaikki vanhat postit ja kommentit löytyy edelleen sieltä.

Facebook vai Nafsbook?

2009-11-02T20:48:00.002+02:00

Assalamu alaikum wrwb,

On aivan pakko laittaa jotain tänne, ettei vaan tulis Tuomion Päivänä olemaan niitä, jotka näkivät jotain, mutteivät ilmaisseet sitä.

Nafsihän on tunnettu siitä, että se kaunistelee meidän tekosemme itsellemme. Nyt hyvin lyhyesti ja rakkaudella pyytäisin siskoja oikeen vaikka istumaan puoli tuntia tietokone kiinni ja miettimään miksi viettää sen ajan, jonka nyt viettääkin 'feissarissa'...? (jo tuo tuttavallinen nimi saa karvani nousemaan pystyyn)

Lisäksi olisin pyytänyt kysymään, viettääkö saman ajan Koraanin parissa, vai jääkö se tekemättä kun 'ei ole aikaa'? Ja itseltä kannattaa myös kysyä sekin, että voiko rakastaa Allahia kuten uskovan pitää jos ei rakasta Hänen Puhettaan yhtä paljon kuin rakastaa vaikka facebookissa istumista, tai musiikkia tai leffaa...nashiidiä tms? Kyse ei ole nyt haramista tai halalistä vaan elämän prioriteeteistä ja niiden näkymisestä elämässä.

Eipä muuta sanottavaa.

Uutta vai samaa vanhaa...?

2009-09-07T04:14:00.000+03:00

Assalamu alaikum wrwb,

Keskustelufoorumeita seuratessa an silloin tällöin tulee eteen postaajia, jotka ovat niin suunnattoman huolissaan 'veljien ja sisartemme' kohtalosta siellä taikka täällä. Muslimihallitsijoita kauhistellaan ja haukutaan. Umman ongelmista puhutaan ja kirjoitellaan. 'Kääfireitä' vihataan. Vangittujen puolesta demonstroidaan...hetkinen. Demonstroidaan? Hmm.. haiskahtaa pahasti 'kääfirien' taktiikalta toimia sanavapauden puitteissa. Mutta no problem, kiihkoilevalle muslimi idealistille tämä sopii silti. Käytetään demokratiaa demokratiaa vastaan... vaikka tietysti seurataan vain Koraania ja Sunnaa kaikessa. Hmmm...

Kuitenkin eräs asia minua jaksaa kummastuttaa näissä kiihkoilijoissa. He käyttäytyvät ikään kuin kaikki mitä ummassa tapahtuu olisi jotain aivan uutta ja erikoista juuri nyt. Aivan ensimmäisistä kalifeista jo on kerrottu, kuinka he ovat omaksuneet jonkun aikansa muodikkaan ilmiön ja sen varjolla vangitsevat ja kiduttivat uskovia. Nyt tämän aikakauden ilmiö nyt vain sattuu olemaan nimeltään demokratia.

Mielestäni olisi aika tulkita uudelleen suhtautumisemme ympäröivään maailmaan. tähän auttaisi mm. perehtyminen ash'arien uskonopillisiin tulkintoihin, sillä ne laajentavat ajattelukenttää, mashaAllah. Sieltä voisimme sitten ammentaa islamilaista lääkettä nykyajan ongelmiin. Demokratiasta sitä tuskin löydämme.

Vastustuskyvystä

2009-09-02T19:40:00.003+03:00

Kuuntelin tuossa luennon joku aika sitten. Siinä painoitettiin sitä, kuinka nytkin kun sikainfluensaa pelätään, niin ihmiset silti tietävät, että vastustuskykyä on tehostettava sairauksin,sairaudet kuuluvat elämään. Tämä sama vastustuskyky pätee myös uskonnossa. Meidän täytyy oppia kestämään ympärillämme tapahtuvaa pahuutta, alastomuutta ja muuta vastaavaa, jotta uskomme vastustuskyky vahvistuu.

InshaAllah.

Umman sairaus - netti

2009-09-02T11:51:00.003+03:00

Assalamu alaikum wrwb,

Netti on väline, jolla kuka tahansa voi nousta merkittäväksi suupaltiksi - jopa ummassamme. Sillä voi tietää toisita enemmän kuin ehkä edes puoliso tietää. On naamakirjaa ja foorumia ja blogia. Netti on omanlaisensa elämä ja siihen jää rämpimään ja uskomaan sen elämän olevan todellisuutta, ellei välillä ota taukoa siitä. Tuon tauon jälkeen usein huomaakin kuinka naurettavat pienet piirit netissä onkaan ja kuinka huvittavia ihmisten reaktiot ovat.... kunnes taas itsekin alkaa uskomaan netin valheelliseen todellisuuteen.

Muistan hyvin itseni jokunen vuosi takaperin, kun elin vain ja ainoastaan nettimaailman verkoissa. Menetin yöuniani toisten kirjoitusten vuoksi ja luulin tietäväni tasan tarkkaan mikä umman ongelma Suomessa on. Sitten tulin takaisin maanpinnalle, kun oikeasti pääsin kosketuksiin oikean umman kanssa. Olin elänyt kuplassa. Saman kuplan näkee nyt monen netti intoilijan ympärillä. Varoitetaan toisista muslimeista, suufismista, haudanpalvojista, dhikristä ja muusta - kun todellinen ongelma live elämässä on maallistuminen ja uskonnosta luopuminen.

Koen sydämessäni läheisiksi siskot luonteen ja käytöksen mukaan, en aqidan tai fiqhin. Kyllä, edelleenkin puhun vastaan asioita, jotka aiheuttavat hajaannusta ummassa, mutta vain sellainen ihminen, jolle nettimaailma on todellinen, voi uskoa sydämessäni olevan vihaa toisia muslimeita kohtaan. Vihaan toki joitain tekoja, mutten tokikaan ihmisiä.

PS. en muuten kirjoittanut yhtään edellisen viestin kommenteista... siltä varalta, että joku luuli näin. Siunattua Ramadania kaikille!

Todisteet vai sydän?

2009-08-31T23:11:00.004+03:00

Assalamu alaikum wrwb,

On jännä huomata, kuinka niin moni sisko tai veli ajan myötä putoaa juuri siihen kuoppaan, josta on toisia varoitellut. Esim. moni nk ääri- 'salafi' varoittelee toisia bid'asta ja sitten itse sortuu anteeksiantamattomaan bid'aan jopa heidän kirjoissa eli heikkojen hadithien käyttöön todistettaessa lakiopillista mielipidettä. Näin kävi hiljan eräällä (julkisella) palstalla puhuttaessa äänekkäästä dhikristä tai dhikristä ylipäätään.

Paha tilanne on silloin, kun ihmiset oikeasti ja vakuuttuneesti luulevat aina olevansa oikealla tiellä ja muut väärällä. He saavat muslimit pelkäämään toisia muslimeita ja aiheuttavat eripuraa sen minkä kerkeävät. Toisinaan toivoisin omaavani sen saman varmuuden siitä, että olen oikealla tiellä (vain minä ja ne, jotka ajattelevat niinkuin minä), silloin en olisi hetkeäkään hiljaa ja tekisin kaikkeni todistaakseni Suomen ummalle, kuinka vain suufit tai hanafit tai (täytä mieleisesi joukko) ovat absoluuttisesti todistetusti ainoita oikeita sunni muslimeita.

No, onneksi Suomenkin umma laajenee jatkuvasti ja pian meilläkin tulee olemaan perinteisiä oppineita luennoimassa moskeijoilla, jolloin meikäläisen kaltaiset umman kummajaiset saamme käydä lepäämään ja kuuntelemaan sensijaan, että nykyisin tavoin olemme niitä ainoita muutamia järjen ääniä tässä maallistuneen Islamin pyörremyrskyssä.

Ääri-'Salafitko' maallistuneita kysyt? Kyllä he sitä ovat sillä heille se ainoa todellinen ja oleellinen osa uskontoa koskee lakeja ja sääntöjä ja sen ja tän varomista. Nämä ovat asioita, joita muslimi tarvitsee tässä elämässä, eli siten maallisia (Imam Ghazali rh luokitteli fiqhin näin). Ne tieteet taas, jotka auttavat meitä saavuttamaan halun ja innoituksen suorittaa palvonnan tekoja Luojallemme jäävät unholaan. Ne tieteet, joilla puhdistamme sydämemme pahoista ominaisuuksista kuten ylpeys, ylimielisyys ja puolueellisuus oman nafsin vuoksi, jäävät täysin syrjäänNämä ovat niitä tieteitä ja osia uskonnosta, jotka johtavat meidät Allahin luo ja määrittävät asemamme Aakhirassa. Eli salafismi on maallista Islamia aivan samoin kuin Aminan Wadudin naisimaamius ja muu vastaava selvästi maallisista vaikutteista lähtevä aatesuuntaus. Lisäksi salafismilla on se hirvittävä sivuoire, että tekemällä uskonnon oikein kapeaksi ja mahdollisimman vaikeaksi, se ajaa ihmiset pois uskonnon piiristä.

Allahumma, suojele meitä itseltämme ja yksinkertaisilta vaikuttavilta uskonnon harjoitusmuodoilta, jotka vievät kauas Sinusta, amiin thumma aamiin.

Tarika stressi...

2009-08-24T14:55:00.002+03:00

Assalamu alaikum wrwb,

On kamalaa välillä ehtiä juuri ja juuri toteamaan, että elämä vain lipuu käsistä, eikä otetta saa mistään. Tuhannen tuhatta projektia olisi tehtävänä, mutta mitä enemmän antaa aikaa muulle kuin itsensä tarkkailulle, sitä enemmän usko heikkenee...uskonnollisesta aktiviteetista huolimatta.

Omaan tietyt kirjat, jotka auttavat aina jonkun verran, mutta oma nafs vaan aina vie muualle. Eli sheikkiä taas tässä kai tarvis. Ei siis muuten, mutta siihen, että olisi juuri yksi tietty tariqa eli tapa hoitaa itseään. Taitaa meikäläisellä olla vaan oma nafs, joka estää ottamasta ensimmäistä mahdollista sheikkiä. Oho...sanoinko tuon nyt tosiaan oikeen ääneen?

On todella tuskallista huomata olevansa melkeinpä totaalisesti oman nafsinsä vanki. Joka ikisessä tilanteessa se putkahtaa esiin, ja sen kuriin saaminen on muka ylivoimaista. Aina sitä keksii itselleen jonkun selityksen. 'Ylpistynhän mä tässä vähän, mutta teen sentään hyvää'.

Astaghfirullah. Ylpeys ei ole mikään pikkujuttu. Se saattaa toisinaan olla niin todella piilevää, että jälkeenkäänpäin sitä on vaikeaa erottaa (tai myöntää itselleen).

No... ei auta kun alkaa taas armoton sheikinmetsästys. Mahdollisia (yhteydenpitomahdollisuuksien kannalta siis) vaihtoehtoja:

- Sheikh Nuh
- Sh. Riyadh ul Haq
- sh. Muhammed Muslim (?)
- ?

Allahumma arzuqnaa murafaqat al awliya wa ja'allanaa waliyyan murshidaa, amiin.

Pitkästä aikaa...

2009-08-19T22:54:00.004+03:00

Assalamu alaikum alaikum wrwb,

Kesää ja muutakin on taas päässyt vierähtämään viime kirjoittelusta. Sunnapolku vei kaiken ajan, kunnes nyt on tehtävä paluu tänne, kun on lakattava kiduttamasta toisia käyttäjiä omilla jorinoillani. Viime kirjoittelusta on lisäksi vaihtunut asuinkunhta, siviilisääty ja melko paljon muutakin...mutta niinhän se elämä meitä vie. Allah Kaikkivaltias toisinaan koettelee meitä ja ne koettelemukset ovatkin suuria siunauksia meille. Ilman niitä tylsistymme ja nafsimme alkaa vaatia aina vain lisää 'hyvää'. Ihminen on kyltymätön, subhaanAllah.

Olen siis nyt hieman suuremmissa vesissä uiskentelemassa ja umman sairautta on rävähtänyt silmille enemmän kuin ennen. Toki myös paljon hyvää on tullut huomattua, kuten se että netin osoittama umman hajaannus ei näy oikeassa elämässä samalla lailla, alhamdulillah. On hyvin hyödyllistä olla 'ajan hermolla' umman suhteen ja kosketuksissa siihen, sillä sen ulkopuolelta voi omaksua vaikutteita, joilla ei ole paljoa painoarvoa tai jotka saattavat olla jopa haitallisia umman jäsenille.

Umman ulkopuolelta tulevista vaikutteista tulikin mieleeni eräs ulkomailta vaikutteita saava blogi. Muwahhiduun se taisi olla nimeltään. Muslimi sana on kai jo vanhanaikainen, tarvitaan nyt taas uusi aate ja tämä nimi sopii modernin salafismin kanssa yhteen, viesti on tämä: kaikki muut harhassa, literalistit ovat vain oikeassa, koska elämmehän sentään modernia aikaa, jolloinka meillä on suurempi ymmärrys asioista kuin aikaisemmilla muslimiella...vai?

InshaAllah Allah suojelee ummaamme moisilta muslimimaiden salaisen palvelun esiinnostamilta aatteilta. Kuten veli Suhaib Webb tässä taannoin meitä lännessä asuvia muistutti, niin meidän tulee muistaa, että muslimihallitsijoilla ja valtioilla on oma agendansa islamia varten: hajoita ja hallitse. Tätä agendaa ovat levittämässä islamilaisissa yliopistoissa olevat salaisten palveluiden kätyrit.

Vainoharhaiseksi ei toki tarvitse ryhtyä, mutta kiivailu on syytä pysäyttää jo alkuunsa. Mikäli on kiivas jostain asiasta (esim. ash'arit tai ketkä tahansa ovat täysin harhassa), silloin on syytä lähteä miettimään mistä on aatteensa omaksunut ja onko se mahdollisesti lainkaan hyödyllistä - ja ketä se eniten hyödyttää? Umman rajaaminen pieneen vähemmistöön (muwahhiduun nimisiksi tai miksikä muuksi tahansa) on hyvin hyödyllistä kaikille islamin vihollisille. Älkäämme siis tehkö työtä heille.

Uusi suomenkielinen blogi...

2009-03-08T14:42:00.002+02:00

...tällä kertaa näköjään muslimiveljen kirjoittama! Kiva kun sellaisiakin alkaa olla jo! :)

http://sunnapolku.com/junttimuslimi/

Sunnapolku!!!

2009-02-04T00:38:00.003+02:00

www.sunnapolku.com on avattu!

Oman itsen palvominen...

2009-01-21T23:47:00.003+02:00

Erään oppineen sanoin, jok'ikinen minuutti elämässämme on johonkin Allahin käskyyn liitoksissa. Tällä siis tarkoitetaan sitä, että joka hetki meillä on jokin velvoite suoritettavanamme, jokin kielto varottavana tai jokin käyttäytymisaspekti pohdittavanamme jne.

Samoin myös nafsimme eli itsekäs egomme on joka hetki kanssamme. On hyvin vaikeaa monesti ymmärtää ja pysähtyä miettimään MIKSI teen minkäkin teon tai asian nyt. Olipa kyse sitten foorumilla kirjoittamisesta, oman 'ryhmän' ajatusten mainostamisesta, toisten auttamisesta tai mistä tahansa asiasta, aina tulisi miettiä hyvin tarkasti, olenko todella tekemässä tämän Allahin vuoksi, vai petänkö vain itseäni ja todellisuudessa nafsini onkin tässä äänessä...?

Profeetan SAWS eräässä du'assa sanotaam 'Allahumma laa takilnii ilaa nafsii min tarfata 'ainin.' Eli Oi, Allah älä jätä minua nafsilleni edes silmänräpäykseksi. Amiin... Saadapa edes tuo ymmärrys oman nafsimme vaarallisuudesta elämäämme.... ja sitten voisimme todella sydämestä lausiua tuotakin du'aa.

Käännös: Oppineiden sanoin

2009-01-19T19:41:00.002+02:00

”Taqwan (Jumalatietoisuuden) ihmiset ovat maan päällä niitä, joissa on siunausta: heidän puheensa on totuudellista; vaatteensa on vaatimattomia ja kävely nöyrää. He laskevat katseensa nähdessään jotain Allahin kieltämää ja he antavat korviensa kuulla vain hyödyllistä tietoa. He pitävät uskonnollisen eheytensä niin hyvissä kuin huonoissakin olosuhteissa.

Ilman heille määrättyä aikaa (kuolemaa) heidän sielunsa karkaisivat heidän kehostaan heidän kaipuusta paikkioihin Allahilta ja toidalta myös pelostaa rangaistuksesta. Luoja on Ylivoimainen heidän silmissään, ja kaikki muu häviää tämän tosiasian rinnalla. He ovat paratiisin suhteen aivan kuin olisivat jo käyneet siellä ja nähneet sen hyvyyden. He suhtautuvat helvettiin myös kuin olisivat nähneet sen ja maistaneet sen rangaistusta.

Heidän sydämensä suree ja heidän mahdollinen pahuutensa ei ole toisiin tarttuvaa laatua. He ovat laihoja ja tarpeens aon vähäisiä. He harjoittavat kärsivällisyyttä muutaman päivän ja kokevat sitten ikuisen mukavuuden. Tämä on hyödyllinen vaihtokauppa, jonka heidän herransa on tehnyt heille miellyttäväksi. Maailma houkuttaa heitä, mutta he eivät antaudu. Se vangitsee heidät, mutta he ovat lunastaneet itsensä siltä.

Öisin he seisovat riveissä ja lukevat osia Koraanista. He lukevat kunnollisella resitaatiolla, joka saa heidän sydämensä surulliseksi ja he juovat Koraania kuin lääkettä. Mikäli kaipuuta aiheuttava jae tulee eteen, he kurottavat siihen ja uskovat sen olevan heidän päämääränsä. Mikäli pelkoa aiheuttava jae tulee eteen, heidän sydämensä itkevät ja he kuulevat helvetin rangaistuksen ja sen asukkaiden huudot korvissaan. He nukkuvat otsillaan ja kyynärpäillään (eli he rukoilevat ja lukevat Koraania niin paljon öisin, että on aivan kuin he nukkuisivat noissa asennoissa) ja he anovat Allahilta pelastusta.

Päivisin he ovat kärsivällisiä, suvaitsevaisia, ystävällisiä, oppineita ja Allahia pelkääviä. He eivät milloinkaan tyydy vain muutamaan tekoon päivisinkään, eivätkä he pyydä juuri mitään itselleen. He tuomitsevat itsensä ja ovat pelokkaita tekojensa suhteen. Mikäli joku heistä tulee kutsutuksi hurskaaksi, hän pelkää mitä sanotaan hänestä ja sanoo: ”Tunnen itseni paraiten, Herrani tuntee minut vielä paremmin kuin tunnen itseni. Oi Allah, älä laita minua vastuuseen siitä, mitä he sanovat minusta (älä pidä minua valehtelijana siksi että muut luulevat minusta asioita, jotka eivät ole totta) ja Oi Herra tee minusta parempi kuin mitä he luulevat minusta. Anna minulle syntini anteeksi, josta he eivät edes tiedä.’

Heidän tunnusmerkkinsä on, että he ovat vahvoja Islamissa, peräänantamattomia pehmeydessään, vankkoja uskossaan. He mielivät tietoa ja ovat tietäviä ja suvaitsevaisia; vaatimattomia rikkaudessa; miellyttäviä nälissään, kärsivällisiä vaikeuksien edessä; etsivät halalia (sallittua); aktiivisia hakiessaan johdatusta ja he kammoksuvat ahneutta.

He suorittavat hyviä tekoja, samalla peläten niiden hylkäämistä. He viettävät illan kiitollisina ja aamun muistellen Allahia. He nukkuvat peloissaan ja heräävät iloisina. He yhdistävät tiedon ja suvaitsevaisuden ja puheen ja teot. Huomaat heidän toiveensa olevan realistiset ja virheet vähäisiä. Sydämensä ovat nöyriä, heidän näfsinsä on tyytyväinen, heidän ruokavalionsavähäinen ja asiat helppoja. Heidän uskonsa on vartioitu, halut tapettu ja viha laannutettu. Heiltä odotetaan hyvää ja heitä suojataan pahuudelta. Jos he ovat välinpitämättömien seurassa, heidät silti kirjataan niiden joukkoon, jotka muistelevat Allahia paljon. Jos he ovat seurassa, jossa muistellaan Allahia paljon, heitä ei kirjata välinpitämättömien joukkoon. He antavat anteeksi niille, jotka tekevät heille vääryyttä; he antavat niille, jotka eivät anna heille ja he tapaavat niitä, jotka katkovat välinsä heihin.

He eivät ole milloinkaan maallisia ja ovat aina lempeitä. Heidän pahat tekonsa ovat melkein olemattomia ja hyvät tekonsa ovat aina olemassa. He ovat tasaisia maan järistessä, vankkumattomia ongelmien aikana ja kiitoollisia hyvinä aikoina. Heillä ei ole ennakkoluuloja niitä kohtaan, joista eivät pidä, eivätkä he myöskään suosi niit, joista pitävät. He tiedostavat totuuden ennekuin se ilmenee eivätkä kadota mitään, mikä on heille annettu hoitoon.

He eivät nimittele ketään eivätkä loukkaa naapureitaan. He eivät kiroa ongelmien aikana, eivätkä he sorru väärintekoon. Hiljaisuus ei heitä häiritse ja os he nauravat he eivät korota ääntään. Jos heitä kohdellaan vääryydellä, he ovat kärsivällisiä kunnes heidät julistetaan voittajaksi tilanteesta. He ovat itse jatkuvassa työssö kun ihmiset heidän ympärillään ovat mukaavuudessa. Heidän pysyttelemisensä poissa niiden luota, jotka karttavat heidän seuraansa on pelastus heille pahantahtoisuudesta. Heidän läheisyytensä läheisilleen on armoa niille, jotka ovat lähellä.”

Teksti on liitetty Ali RA sanoiksi...oli tai ei, siinä on paljon totuutta.

Järjen palvontaa?

2009-01-19T09:03:00.002+02:00

Isäni (Allah yarhamuh) tapasi aikoinaan pohtia uskovaisen ihmisen oikeaa suhdetta järjen ja tunteen välillä. Hän tapasi kutsua sitä post-modernismin vitsaukseksi, että meille länsimaisille ihmisille on niin tavattoman vaikeaa päästää irti ja 'vain' tuntea. Tokikaan järjestään ei saa myöskään päästää irti, se lienee selvää. Kuitenkin jos olet järjen varassa, sinulta jää niin moni asia pimentoon uskonnossa. Minullakaan ei ole vastausta tähän pohdintaan, mutta ajattelen, että meille länsimaisille muslimeille voisi olla hyvä välillä tätä asiaa pohtia - seilaamatta silti kuitenkaan ääripäästä ääripäähän joka kerta.

Yhteiskunta on opettanut meille, että älykkyys ja lukeneisuus olisi jotenkin hienoa. Auttaahan se sivistykseen, mutta selvää lienee myös, ettei se ole ainoa avain sivistyksen...Allah suo kelle tahtoo. On olemassa eräs siunaus, jota lähetetään Profeettan Muhammedille, sallAllahu aleihi wa sallam. Siinä lähetetään siunauksia lukutaidottomalle Profeetalle (Allahumma salli 'alannabiiyil ummiy)...subhaanAllah. Kun opin tuon salawatin, en itsekään ymmärtänyt miksi sen opettanut sisko sitä niin ihmetteli ja ihaili. Nyttemmin hieman enemmän Sunnaan perehdyttyä on selvää, että hän SAWS oli itsessään jo nykykriteereillä ihme. Kuinka lukutaidoton ihminen on voinut omata niin suuren sivistyksen ja kaikki hyveet, jotka hän SAWS omasi? Se on uskomatonta, mutta totta. Tätä asiaa pohtiessa järki sulaa pois, kun se ei voi käsittää tuota asiaa...ainakaan omani.

Pohdiskeltavaa lukemastani kirjasta

2009-01-18T22:01:00.004+02:00

Ikhlas -vilpittömyys

Usein salakavala riyaa (näyttämisen halu) hiipii sydämeen huomaamattomasti sellaista tietä, jota muut eivät huomaa.

Riyaa (näyttämisen halu, teeskentely) tarkoittaa, että palvonnan tekoja ja hyviä töitä tehdään, että muut vakuuttuisivat siitä, että tekijä on hurskas ja pyhä ihminen.

Joskus henkilö tekee palvonnan tekoja yksin, ilman että kukaan näkee häntä. Tästä huolimatta riyaa saa vallan hänen sydämessään. Tämän kaltainen riyaa on todella salakavalaa. Riyaan tunnusmerkki on ihmisen toive tulla kunnioitetuksi ja ylistetyksi kun hän tapaa muita; hän odottaa, että hänet kohotetaan korkeaan asemaan.

Jos mielit ihmisten kuulevan teoistasi ja sielusi sisäisistä tiloista, on tämä merkkinä totuuden puuttumisesta palvonnassasi.

Totuus palvonnan tilassa (ubuudiyat) tarkoittaa, että katse on kohdistettu vain Allahiin eikä se havaitse mitään muuta. Palvelijan huomion pitäisi kiinnittyä vain Allah Ta’alaan. Jos palvelijan teot omaavat tämän piirteen, on hän totuudenmukainen.

Mietiskele ylevää Jumallallista katsetta joka sinuun kohdistuu, ja karkoita ajatus ihmisten huomiosta. Keskity siiheen huomioon, jonka Allah Ta’ala kohdistaa sinuun, äläkä anna keskittymisesi kääntyä ihmisten huomion puoleen.

Vilpittömän pavelijan mielentilassa muiden ihmisten mielihyvä tai tyytymättömyys ei merkitse enää mitään. Hän yksinkertaisesti ei välitä siitä. Koska Jumalallisen Armon katse on kohdistettuna häneen, hän on tietämätön ihmisten suomasta kunnioituksesta tai sen puutteesta ja siitä arvostavatko he, vai halveksivatko he häntä. Palvelijan sydän ei pidä heidän huomiotaan lainkaan tärkeänä. Päinvastoin; hän keskittyy mietiskelemään sitä Jumalallista huomiota, joka häneen kohdistuu kaiken aikaa, pitäen sitä mittamattoman arvokkaana aarteena. Koska hän omistaa aarteista arvokkaimman, ei hän voi edes harkita katseensa kääntämistä muihin asioihin.

Rakastaja ei odota korvausta tai palkkiota rakkautensa kohteelta. Todellinen rakastaja tekee mitä tahansa saavuttaakseen rakastettunsa mielisuosion.

Henkilö, joka odottaa rakastettunsa palveluksia, ei ole todellinen rakastaja. Kaikkien palvelijoiden rakkauden kohteen tulisi olla Allah, Haqq Ta’ala. Mu’min, todellinen uskova, on Allahin rakastaja. Tähän liittyen Allah Ta’ala sanoo:

” Ne, jotka uskovat, rakastavat Jumalaa yli kaiken” (Koraani 2;165)

Jos uskova toivoo palkkiota eli tavoittelee Paratiisia, henkistä ekstaasia, uskon suloisuutta tai salaisuuksia ja mysteerejä palvonnan teoillaan, ei hän ole silloin oikea rakastaja. Todellinen rakastaja ei halua saavuttaa mitään muuta kuin Rakastetun mielisuosion. Itse asiassa todellinen rakastaja uhraa elämänsä ja ruumiinsa- mitä tahansa hän omistaa- miellyttääkseen Rakastettuaan.

Profeetan SAWS du'a:

"Allahumma aj'al hubbaka ahabba ilayya min nafsii wa ahlii wa min al maa'i al-baarid"

Oi Allah, tee Rakkaus Sinua kohtaa rakastetummaksi minulle kuin oma itseni, perheeni ja kylmä vesi.
(Tirmidhi)

Mitä on paremmuus?

2009-01-07T13:22:00.002+02:00

Maailma ei toimi ilman palomiehiä. Maailma ei myöskään toimi ilman happikoneita. Happi on välttämätön myös palommiehelle, mutta tekeekö se happikoneesta paremman kuin palomies? Kummatkin ovat Allahin Kaikkivaltiaan luomia ja kummankin täytyy noudattaa tiettyjä sääntöjä. Kummankin tehtävä on ylläpitää elämää. Ja kumpaakin tarvitaan. Parhaiten toimiva palomies on se, jonka ei itse tarvitse huolehtia hapensaannista, vaan se tulee hänelle helposti.

Happikonetta voisimme verrata vaikkapa hengelliseen muslimiin. Ja palomies on islamilainen aktivisti (da'wa työntekijä, hyväntekeväisyydenkerääjä, saarnaaja tms.). Aktivisti tarvitsee hengellisyyttä. Onko siis aktivismi huonompaa kuin hengellisyyteen keskittyminen? Ei. Kumpaakin tarvitaan, eikä jokainen voi revetä kaikkeen. Parhaiten toimiva islamilainen aktivisti on sellainen, jonka ei itse tarvitse huolehtia hengellisen islamin harjoittamisesta, vaan se tulee hänelle helposti. (Esim. hän seuraa oppineita, jotka aina muistuttavat siitä).

Kerrotaan, että erään kansan joukossa oli yksi mies, joka palvoi Allahia jatkuvasti ja taukoamatta. Hänen ympärillään asui kansa, joka teki kaikkea mahdollista pahuutta. Allah SWT antoi käskyn enkeleille tuhota tuo kansa. Enkelit kysyivät tuosta palvojasta, ja Allah SWT vastasi heille, että aloittaisivat tuosta palvojasta, sillä hän oli itsekkäästi pitänyt tiedon oikeasta ja väärästä itsellään, eikä ollut jakanut tietoansa muille. Tästä huomaamme, ettei hengellisyys yksin riitä...aktivismiakin tarvitaan.

Toisaalta taas on olemassa lukuisia haditheja, joissa meitä muistutetaan siitä, että meidän tulee harjoittaa sitä mitä 'saarnaamme', eli etenkin da'wa työntekijän on erittäin tärkeää olla itse hengellisesti sitä, mihin kutsuu muita. Aktivismi, johon on yhdistynyt esim. kuuluisuuden tavoittelu on tyhjää ja turhaa tuolle ihmiselle Tuonpuoleisessa.

Kuitenkaan kukaan ei ole täydellinen. Ummamme on täynnä esim. suufeja, jotka pitävät huolta omasta hengellisyydestään. Toisaalta on olemassa mieletön määrä aktivisteja, jotka eivät ehdi muuta kuin tehdä työtänsä ja pitäytyvät pelkässä pakollisissa teoissa. Välissä on taas ihmisiä, jotka eivät ole kumpaakaan täysin, vaan yhdistelevät sieltä täältä. Kaikkia siis tarvitaan ja on typerää itsepetosta kenekään luulla olevansa toisia parempi. Moni umman aktivisti on päällisinpuolin kiireinen maallisissa asioissa, mutta saattaa hyvinkin omata paljon puhtaamman aikomuksen kaikessa kuin suufilaisuuteen keskittynyt henkilö, joka väheksyy maallisia toimia ja siten toisia ihmisiä.

Yllä puhun nyt uskonnollisista ihmisistä, jotka ovat ymmärtäneet maallisen elämän mitättömyyden. Maallinen muslimi on taas oma lukunsa kokonaan. Kunnon hengellinen aktivisti näkee, että kaikki maallistuneet muslimit ovat minun vastuullani, koska minä en tee tarpeeksi työtä muistuttaakseni heitä asioiden todellisuudesta. Ja jokainen todellinen hengellinen aktivisti tietää, että vain Allahin armosta olen tässä nyt, en omasta itsestäni johtuen. Mikäli pidän itseäni parempana kuin maallistunein muslimi, minut voidaan hetkessä alentaa vielä maallistuneemmaksi. Elämäni ja uskoni ovat Allahin Armosta, minä en ansaitse kumpaakaan...

Lapset Suomessa?

2008-12-24T12:16:00.000+02:00

Pitkä aika on vierähtänyt kirjoittelusta taas. Aika vaan kuluu ja läpi elämämme ajankohtaisin aihe lähestyy päivä päivältä. Kuolema siis. Kuolemaamme varten meidän lapsia omaavien muslimien tulee muistaa omien tekojemme lisäksi myös se, että lapsemme ovat vastuullamme, eikä se asia ole aina niin yksinkertaista kuin ajattelemme.

Olin tässä väliaikana työssä Islamin opettajan sijaisuutta tekemässä ja oli hyvin "mielenkiintoista" huomata minkälaisessa tilassa seuraava muslimien sukupolvi on, etenkin ylä-asteella. Toki perhe on se avainsana, joka ratkaisee monta asiaa, mutta miten saamme perheet ja mahdollisesti myös nuo nuoret pelastettua - edes osan heistä? Tämä on päällimmäisenä mielessä tällä hetkellä täällä päässä. Kuten eräs sisko asian ilmaisi, onko miellä lapsemme käsissämme vai ei?

Tämä on hyvin vaikea kysymys, etenkin kun ummamme on niin repaleinen kuin se on. Kaikki keskittyvät vain toistensa kritisoimiseen. Yhteistyö Islamin opettajan ja kotien välillä toimii usein negatiiviseen suuntaan - riippumatta opettajasta. Ehkä se on suomalaisen yhteiskunnan valittamistapa joka on tarttunut myös meihin, mutta ihmettelen nyt entistäkin enemmän, miksemme voisi hyödyntää meillä jo olevia palveluita eduksemme? Miksi aina vaan takerrumme kaikkeen negatiiviseen ja vain valitamme kaikesta?

Allah Kaikkivaltias, sanoo Kirjassaan, että olkaa kiitollisia ja Hän antaa meille lisää. Mitä jos koittaisimme olla kiitollisia siitä, että meillä on mahdollisuus järjestää Islamin opetusta kouluissa, ja sitten voisimme hiukan katkaista ylpeyttämme ja voisimme peräti koittaa auttaa Islamin opettajaa työssään. Ehkä meidän ei tarvitsisikaan aina asettua puolustuskannalle, jos lapsissamme onkin jotain huomauttamista...

2008-12-16T20:15:00.003+02:00

Kiitokset PunaHilkalle haasteesta. Koitan pitäytyä yhdessä sanassa niin paljon kuin mahdollista.

1. Missä sinun kännykkäsi on? >Pöydällä.
2. Missä on sinun muut tärkeät asiat? >Sydämessä.
3. Hiustesi väri? >Jumalalta.
4. Äitisi? >Edesmennyt.
5. Isäsi? >Edeltämennyt.
6. Lempiasiasi? >Islam.
7. Edellisen yön uni? >Huoli.
8. Unelmasi/maalisi? >Jumalan Läheisyys.
9. Huone, jossa olet? >Olohuone.
11. Pelkosi? >Tuli.
12. Missä haluaisit olla kuuden vuoden kuluttua? >Jumalan lähellä, tässä maailmassa tai Tuonpuoleisessa.
13. Missä olit viime yönä? >Puhelimessa.
14. Mitä et ole? >Hyvä.
15. Yksi asia toivelistaltasi? >Pyhiinvaellus.
16. Missä kasvoit? >Irakissa.
17. Asia, jota teit viimeksi? >Muistutin.
18. Mitä puet tällä hetkellä? >Villaa.
19. TV:si? >Harhaa.
20. Lemmikkisi? >Uskoni.
21. Tietokoneesi? >Syrjässä.
22. Mielialasi? >Epämääräinen.
23. Kaipaatko jotakuta? >Hurskaita.
24. Autosi? >Olematon.
25. Jotain, mitä et pue (tällä hetkellä)? >Huivi.
26. Lempikauppasi? >S-market.
27. Kesäsi? >Koittanee.
28. Rakastatko jotakuta? >Kyllä.
29. Lempivärisi? >Sininen.
30. Milloin nauroit viimeksi? >Äsken.
31. Milloin itkit viimeksi? >Aamupäivällä.

Haastan Sinivalkean Musliman seuraavaksi!

Retriiteistä ja ulkoisista ilmiöistä....

2008-12-15T23:29:00.005+02:00

Miksi me aina tuomitsemme toiset muslimit ulkoisten ilmiöiden perusteella? Minua ahdistaa aina kuulla jonkun haukkuvan salafeja näiden tiukkuuden takia, koska se on vain yksi ulkoinen muoto ko. liikkeestä. Samoin karvani nousevat pystyyn kun aletaan kristisoida suufeja joidenkin transsiin vaipumisen vuoksi.

Sana suufi tarkoittaa ihmistä, joka pyrkii pois huonoista ominaisuuksista ja päästä Allahin läheisyyteen kuvainnollisesti siis sydämessä. Tasawwuf tai tazkiyah tai miksikä sitä nyt haulaakaan nimittää on PAKOLLISTA jokaiselle muslimille. Se on fard 'ain eli jokaiselle yksilölle pakollista. Miten sen puolen hoitaa on sitten jokaisen muslimin oma asia, mutta mielestäni on melko ikävää kun muslimit tekevät tv-ohjelmien perusteella päätelmiä siitä mistä jossain on kyse... etenkin kun ko. ohjelmassa haastatellut olivat vielä uusia uskossa ja siten heillä ei millään voinut olla sitä tietomäärää, jota oletetaan muutoinkaan muslimilta. Ja puhumattakaan siitä ettei kenelläkään ole tietoa miten tuo ko. lahko liittyy islamiin... Eiköhän meidän kannattaisi palata ihan oppineiden kirjoihin ja miettiä mielipiteitämme uudestaan?

Suufit ovat sunneja. Ennen wahabi dawaa ja sitä seurannutta modernismin aaltoa, joka purkautui egyptissä ei kukaan erotellut suufeja sunneista...oli olemassa faqiheja, suufeja ja muita oppineita eri aloilta - ja myös niitä jotka olivat kaikkea yhtä aikaa.

Nykyaikana sana suufi tarkoittaa myös mahdollisesti ei-muslimi tai muuta harhautunutta henkilöä...aivan kuten sana salafi voi tarkoittaa vaikkapa terroristia. Me emme kuitenkaan voi tästä syystä erottaa salafeja (alkumuslimeita) tai suufeja (sisäiseen puhdistautumiseen omistautuneita) islamista...etenkään tv-ohjelman perusteella.

Allah meitä johdattakoon ammentamaan tietomme oikeista lähteistä ja oikealla viisaudella, amiin. Allahumma suo meille todellinen ymmärtämys uskonnosta ja suo meille vahva usko ja älä jätä meitä itsellemme silmänräpäykseksikään, amiin.

Lukijat, antakaa minulle anteeksi mahdolliset virheet ja muut epämääräisyydet...olen vain heikko muslimi, yksi tollo monen muun joukossa. Ilman Kaikkivaltiaan Allahin johdatusta me emme ole mitään...subhaanAllah.

Ohjeet on annettu, miksemme toimi?

2008-11-30T20:56:00.002+02:00

Joskus ottaa päähän omassa itsessä, että ei kykene hoitamaan tilanteita ohjeiden mukaan. Ohjeilla tarkoitan siis tietysti Kaikkivaltiaan ja Hänen Lähettiläänsä käskyjä. Niissä on niin paljon tarvitsemaamme, mutta me hassut muslimit aina jaksamme kiinnittää huomiomme vain ulkoisiin suorituksiin ja muihin pikku yksityiskohtiin...kuten millä jalalla kukakin astuu mihinkin.

Kun taas yllättää itsensä täysin typerän sisäisen synnin (epäilys, kateus, viha ym.) vuoksi aiheutuneessa sotkussa, sitä alkaa miettiä, että miksi näin kävi. Entistäkin ärsyttävämpää on se, jos olet tuossa tilanteessa saanut hyvää neuvoa toiselta kanssamuslimilta, muttet ottanut onkeesi siitä... No, kaikkihan me teemme virheitä ja parhaat syntisistä ihmisistä ovat niitä jotka katuvat kuten hadithissä sanotaan. Ei siis huolta kunhan katuu, mutta joskus sitä vaan niin kaipaa ohjausta siihen, miten hallita omaa sisäistä nafsiään ja miten voisi parantaa omaa itsehillintänsä erilaisissa tilanteissa....

Allah meitä mussu-parkoja johdattakoon, amiin.

Tieto on valoa, tosiaankin!

2008-11-23T21:26:00.004+02:00

Pitkä aika on taas vierähtänyt siitä kun viimeksi kirjoittelin tänne ja monenlaista on elämässä ehtinyt itse kullakin tapahtua. Tämän elämän tapahtumat ovat kuitenkin melko tyhjänpäiväistä kirjoitettavaa, sillä olemmehan tässä elämässä vain hetken. Tosin, Allah meitä täällä johdattakoon, kun joskus tuntuu, että eletään tosiaan niitä aikoja, jolloin uskostaan kiinnipitäminen on yhtä vaikeaa ja tuskallista kuin tulisesta kekäleestä kiinni pitäminen... No, ei siitä nyt sen enempää, vaikka tuota onkin syytä meidän kaikkien miettiä ja paljon.

Olen nyt elämässäni mielenkiintoisessa vaiheessa, olen nimittäin hyvin samanlaisessa tilanteessa nyt kuin silloin kuin olin juuri tullut muslimiksi. Yksi merkittävä ero kuitenkin on - pieni määrä tietoa, tippa valtamerestä. Kysymys on nyt, että miten tästä mennään eteenpäin? Samaa kaavaa en aio edetä kuin tuolloin, mutta hyvin moni sama asia on nyt uudessa valossa tarkasteltuna saanut taas uudenlaisen hohdon - tiedon tipan valaisemana. Nyt tarvitaan enää vahva side Kaikkivaltiaaseen sydämessä ja asiat järjestyy itsestään. Virheistä ollaan inshaAllah opittu ja nyt uusin purjein seilaamaan taas!

Jos nyt otan yhden erillisen esimerkin tarkasteltavakseni tästä elämän suunnasta, niin otan seuraavan sanonnan: "Tieto on tie ja Allahin muistaminen on valo tuolla tiellä." Tämä on kuuluisa sanonta ja olen sitä elämässäni kerran jos toisenkin hoeskellut - ymmärtämättä sitä oikeastaan juuri lainkaan. Ensinnäkään en ole ymmärtänyt mitä tiedolla tarkoitetaan.

Sain tässä käsiini kirjan nimeltään 'Ikhmaalush Shiyam' ja se on kuuluisan klassisen oppineen, Ibn Ataullah al-Iskandarin teoksesta tehty kommentaari. Kommentoijana on intialaisoppinut melkein parin vuosisadan takaa, Maulana Abdullah Gangohi. En millään voisi edes väittää sisäistäneeni kirjan sanoja, tai edes ymmärtäneeni niitä kokonaan, mutta ensimmäinen luku jo pysäytti minut miettimään tiedon käsitteen vajavaista ymmärtämystäni.

Pieni ote kirjan alusta (oma huono käännökseni): "Vain sellainen tieto on hyödyllistä, jonka säteet leviävät sydämen ja koko rinnan läpi, ja joka karkoittaa epäilysten verhot sydämestä." SubhaanAllah! Kaukana on Allah epätäydellisyydestä! Laa ilaha illallah, ei ole muuta Jumalaa kuin Allah!

Mitä hyötyä on tiedosta ilman uskoa? Ei mitään. Miten saamme vahvan uskon? Muistuttamalla toisiamme Kaikkivaltiaasta ja elämän perimmäisestä tarkoituksesta. Kuinka saamme sydämemme riittävän puhtaiksi, että ne voivat vastaanottaa tietoa, joka on valoa? Kuten kuuluisa runonpätkä sanoo: 'Imaami Shafi'i meni opettajalleen Waki'ille valittamaan huonoa muistiaan. Tämä opasti häntä jättämään tottelemattomuuden, sillä tieto on valo ja sitä ei anneta tottelemattomalle.' Allahu Akbar, Allah on Suurin!

Oi Allah Kaikkivaltias, vahvista meidän uskoamme, suo meille kyky puhdistaa sydämemme tottelemattomuudesta ja suo meidän saada osaksemme hyödyllistä tietoa ja pidä meidät loitolla kaikesta hyödyttömästä tiedosta, amiin!

Siunattua Ramadhania ja muuta pohdintaa...

2008-09-03T02:01:00.003+03:00

Ensiksikin, Ramadhan mubarak, eli olkoon kaikkien lukijoiden Ramadhan siunattu.

Aloin eräälle palstalle kirjoittaa unelmista ja haaveista. Olen aikonut kyseiseen aiheeseen vasta jo monen monta kertaa, mutta en ole koskaan saanut ajatuksistani kiinni oikein päin. Nyt yritän kirjoittaa tänne vähän, mistä unelmoin ja haaveilen.

Itse asiassa minulla ei ole oman talon/oman tilan haavetta, kuten monilla muilla näyttäisi olevan. MashaAllah...kaikessa on hyvää, inshaAllah. Itse haluaisin nyt vain sisäistää seuraavat hadithit oikein hyvin, se olisi lähtökohtainen haaveeni:

"Abu Huraira RA kertoo Rakkaan Profeetan SAWS sanoneen, että todellinen rikkaus ei tule paljosta omaisuudesta, vaan se koostuu tyytyväisestä mielestä." (Mishkaat)

"Mahmud ibn Labid RA kertoo Profeetan SAWS sanoneen: On olemassa kaksi asiaa, joita Aadamin poika ihnoaa: Kuolemaa, vaikka se on hänelle parempi kuin fitna, ja hän inhoaa omata vain vähän maallista omaisuutta, vaikka se antaa kevyemmän tilinteon hetken." (Musnad Ahmad)

"Profeetta SAWS sanoi: 'Islam alkoi muukalaisena ja se tulee jälleen palautumaan muukalaiseksi, joten hyviä uutisia muukalaisille'. Sahabat kysyivät: 'Keitä nämä ovat?' Pyhä Profeetta SAWS vastasi: 'He ovat niitä, jotka ovat hurskaita ja oikeamielisiä vaikka ihmiset ympärillä ovat väärintekijöitä'." (Ahmad)

Haluaisin siis toki taloudellisen riippumattomuuden, mutta lähinnä sydämeen...minulle se ei tarkoita maallista omaisuutta, vaan tyytyväisyyttä yleensä olosuhteisiin tässä ja nyt. Olen kyllä paljon mielummin vuokralla kuin makselen lainoja tai ties mitä ja kiinnyn ehkä paikkaaan ja 'oman' tunteeseen. Haluan olla muukalainen täällä maailmassa ja oppia kokemaan tämän maailman tosiaan vain rautatieaseman odotushuoneeksi, jossa istumme odottamassa junaa eli kuolemaa.... Mihin se meidät vie? Kyllä, maallinen elämäkin ole elettävä, mutta puhun nyt sydämen tilasta... sen olisi oltava suunnattuna oikein joka hetki, teki mitä teki. En puhu välttämättä nyt edes kieltäymyksestä vaan siis omaamiensa resurrsien oikein priorisoimisesta. Mikä on minusta tärkeintä ja kuinka saavutan sen kiintymättä samalla liikaa maalliseen?

Lapsille haluan taata hyvän moraalisen, uskonnollisen koulutuksen ja opastaa heidät tielle kohti itsensä kehittämistä... Allah sanoo Koraanissa 'Qad aflaha man tazakkaa', eli Se menestyy, joka puhdistautuu... Koen sen vääryytenä, että mietin vain itseäni ja omia haaveitani, ja jätän huomiotta lasteni hyvän tulevaisuuden eli uskonnollisen kehityksen. Jos noudatamme Allahin ohjeistusta saavutamme hyvän (laatuisen) elämän tässä maailmassa ja tulevassa, inshaAllah, näinhän kaikki väitämme uskovamme. Tämäkin liittyy siis muukalaisuuteen, pitää olla valmis lasten ja oman edun vuoksi uhraaman maallista hyvinvointia ja elämän tasaisuutta, että saavuttaa jotain tällä saralla.

Kyllä, kasvatus ja kehitys alkaa kotoota, mutta Suomi tarvitsee kipeästi ihmisiä, joilla on tasapainoinen käsitys ja kokonaisuutena ilmenevä tietomäärä... emmekö millään voisi parantaa tilannettamme - samalla omaamme ja muiden? Missä on huolemme ummasta? Hadithin mukaan: "Kuka poistaa toiselta uskovalta huolen tässä elämässä, Allah poistaa häneltä huolen Tuomiopäivänä."

Kuinka tärkeää onkaan pyrkiä jatkuvasti kehittymään muslimina ja siten siis ihmisenä, kuten Kaikkivaltias on meidän halunnut olevan. Tie Paratiisiin on viitoitettu Profeetan SAWS jalanjäljillä... miksi otamme tuosta ulkoiset puolet toisinaan hyvinkin tarkasti ja sisäisille hymyilemme pahoittelevasti ja pidäme monia niistä meille tavoittamattomina?

Ei taas päätä eikä häntää tässäkään kirjoituksessa, ei siis onnaa nytkään ajatusten ilmaisu... pitänee pitää nettilomaa vähän....

Ekstaasin ja muu nautinnon tunne uskonnollisessa harjoittamisessa

2008-08-25T00:02:00.003+03:00

On se vaan kumma, miten sitä joskus sattuu avaamaan jonkun kirjan ja sieltä pompahtaa silmille joku asia, jota alat lukemaan, ja sitten yhtäkkiä joku muu päätäsi vaivannut asia aukeaa. Minulle kävi näin pari päivää sitten.

Kirjoitin tästä samasta aiheesta hiljattain, eli nautinnon tunteesta Allahia palvoessa. Sitten kirjoitin myös lahkoutumisesta ja nyt kirjoitan siitä, miten nämä kaksi aihetta yhdistyvät. Luin seuraavanlaisen kohdan rakkaasta kirjastani (Shari'a and Tariqa, oma vapaa käännös):

"Joku kirjoitti Maulanalle, että hän ei enää koe nautintoa teoistaan, vaikka on koittanut jopa tehdä katumusta paljon. Maulana Ashraf vastasi hänelle: 'Älä mittaa tekojasi nautinnon kokemisen kautta. Allah on se, joka mittaa tekosi, mitä vaaditaan on olotila, joka pohjautuu uskoon ja älyyn, ei siis nautintoon. Itse asiassa aikaisemmat hurskaat pitivät nautinnon tunnetta vaarallisena, sillä se saattaa johtaa väärään aikomukseen (eli teetkin vain kokemasi nautinnon vuoksi, et Allahin vuoksi). Eli lakkaa odottamastakaan nautintoa. Kuitenkin se voi olla hyväkin asia, joten älä pakenekaan nautintoa sitä joskus kohdatetssasi."

Tästä sitten itse tulin sellaiseen ahaa-elämykseen, että ryhmittymään kuuluminen tuo juuri tuollaista nautinnon tunnetta, ja se usein siksi johtaakin väriin aikomuksiin. Et teekään enää Allahille, vaan vain koska ryhmässäsi kuuluu tehdä niin. Menet kokoontumiseen ja saat taas aimo annoksen nautintoa ja odotat seuraavaa nautinnon annosta, välittämättä mitä siinä välissä tapahtuu. Etenkin tämä pätee hyvin poliittisiin liikkeisiin/ryhmittymiin Islamissa. Puhe kokoontumisissa on sellaistakin vouhotusta, että ihminen lähtee sieltä jonkinlaisessa transsitilassa. Jos puhe on ollut lisäksi vihanlietsontaa, niin aina vaan pahempi. Sanotaan, että tehdään se Allahin takia, mutta mikäköhän se oikea syy sitten onkaan?

Eli omana pyrkimyksenäni olisikin nyt seuraavaksi vahvistaa omaa uskoani ja älyäni, ja niistä aiheutuvaa vakaata harjoittaista. Lakkaan siis etsimästä nautintoa, inshaAllah. Kuten Maulana Yunus sanoikin edellä postissa, että välillä on erämaata ja välillä on viheriäistä aluetta matkallamme...kaikessa on hyvää.

Tämä ei nyt ole kuitenkaan kritiikkiä toisenlaisia suufeja kohtaan, jotka enemmän pyrkivät nautintoon ja ekstaasiin 'dhikr' tilaisuuksissaan. Onhan siinäkin hyvää ja paljon, mutta pitää varoa, ettei siitä tule se päämäärä ja asian ydin tai syy. Niin ajattelisin käyneen suufeille monessa maailmankolkassa, ja siitä se hullujen maine heille lienee tullut. On irroitettu nautinto itse suufilaisuudesta, joka on itsensä kehittämistä, ja harjoitettu vain nautinnonhakua. Tai Allahu alam. Omaa pohdintaa taas vaan.

Miksi me aina päädymme ylipainoittamaan yhtä osaa uskonnosta yli muiden?

2008-08-22T17:42:00.004+03:00

Lempiotteitani:

"Indeed, if we represent a religion- any traditional religion- as a circle or a sphere, then it is likely that its adherents will absorb and practice only a small segment of the whole. They will also emphasize this segment, as though to fill the empty space."

Tämä on niin totta. Tästä syystä olemme myös usein jonkun tietyn lahkouman tai ryhmän vaikutuksille altis. Samainen tottumus tai tapa saa meidät myös hakeutumaan yhteen ryhmään petettyämme, toiseen...kunnes kyllästymme. Tässä vaiheessa joku jättää koko harjoittamisen, toinen taas oppii pitäytymään ympyrän keskellä, niin sanotusti. Kysymys herää nyt: missä on tuo ympyrän keskusta?

Miksi olemme niin ylimielisiä?

2008-08-18T22:21:00.002+03:00

Kyllä se on mielestäni ylimielisyyttä Allahia SWT kohtaan, että kyseenalaistamme Hänen käskyjään tai tottelemme vain, jos hyödymme siitä jotenkin. Kuuntelin aivan ihanaa puhetta nimeltä 'Are you feeling spiritually low?'. Maulana Yunus Patel kuvaa siinä hyvin meidän suhtautumistamme palvonta tekoihin. Samaa vähän, mitä tämäkin kirjoitus sanoo. Me emme voi olettaa aina saavamme palkkaa teoistamme heti. Miksi niin tulisi edes olla? Eihän tämä elämä ole meidän pysyvä kotimme, kaikkihan sen tietää (huomaako mistään, että kävin hautaustoimistossa tilaamassa hautakiveä tänään, *viheltelee*). Kuolemaa tapahtuu koko ajan, kaikki me sitä odotamme.

Maulana Yunus kuvaa yo. puheessa uskonnollista taivaltamme tieksi, jolla on määränpää. Tien varrella voi olla rehevää maastoa ja myös kuivia ja autioita alueita, aavikkoakin. Jos jäämme aavikolle notkumaan ja ruikuttamaan huonoa oloamme, emme pääse määränpäähämme. Jos taas jatkamme matkaa, tulee edessä varmuudella olemaan myös taas rehevämpääkin aluetta. Haluammeko kuolla aavikolle, vai rehevämmälle maalle? Aavikolle jäämme ja se siitä, mikäli emme suorita rukouksia ja muita, kun vain jos 'tuntuu siltä'.

Astaghfirullaah min qawlin bilaa 'amali. Pyydän Allahilta anteeksiantoa puheesta ilman tekoja.

Rakastunut ulosteeseen???

2008-08-11T23:30:00.002+03:00

Hahhah! Löysin sivun, jolla on monia eri kirjoituksia ja neuvoja kuinka päästä etroon haram ajatuksista ja sellaisesta. Koska kyseessä on suufi sivusto, joissakin on suufimestari mukana. Luin siis tämän kirjoituksen ja nauroin itseni kipeäksi melkein. Tuo kuvaa niin hyvin todellisuutta. Ja se taas toi mieleeni toisenkin hyvin luonnonläheisen ja osuvan kirjoituksen eräästä omaamastani kirjasta.

"Eräs mies tuli sheikilleen ja sanoi: 'En löydä itsestäni vikoja.' Oppinut vastasi tähän: 'Mene ja tutki tekojasi ja toimiasi ja tule sitten takaisin ja kerro, voiko niitä hyvillä mielin esitellä Allahille.' Myöhemmin samainen mies tuli takaisin ja sanoi: Tutkin tekojani, enkä löytänyt kuin likaa ja ulostetta niistä.' Sheikh sanoi hänelle; 'Älä huoli, muutetaan niistä lantaa, jolla lannoitetaan vilja ruoaksi sielullesi. Kirjoita yksi synti kerrallaan ja ala parantamaan niitä yksitellen.'"

SubhaanAllah. Myös haditheissä verrataan tätä koko maailmaa jopa kaatopaikaksi...miksi siis rakastamme sitä niin?

Tarpeellista helppoutta, lakiasiaa ja käännynnäisasiaa

2008-08-07T16:53:00.008+03:00

Mikä on lainopin tarkoitus? Lyhyesti sanottuna se määrittää uskonnollisen minimin teoissa ja haram asioissa ja erottaa ne vähemmän tarpeellisesta yksityiskohtaisesta tiedosta. Ilman lainoppia voidaan tietää esimerkiksi, että rukoileminen on pakollista. Mutta miten rukoillaan? Jos tähän nyt joku erehtyy sanomaan, että lukemalla hadithejä, niin mitenkä sitten kun niistä lähes (tai ylikin?) miljoonasta hadithista on olemassa toisistaan poikkeavia kuvauksia Profeetan SAWS rukouksesta? No, sitten seulotaan ja luodaan metodi, jonka perusteella niitä tulkitaan ja muodostetaan niiden pohjalta oppaita maallikoille, mikä on välttämätöntä, mikä pakollista, mikä 'vain' suositeltavaa jne. Tämä lienee selviö. Kutsuipa tuota sitten koulukunnaksi tai salafi manhajiksi, niin asia on aivan sama kaikilla Islamin lakia seuraavilla, nimitys ja tulkintatavat sekä luokitukset vaan vaihtelevat.

Eräällä palstalla oli keskustelua likaisuudesta. Joitain hämmensi se tieto, että kanan uloste olisi puhdasta, ja sen koskemisen jälkeen voi suoraan rukoilla. Eli syötäväksi sallittujen eläinten uloste ja virtsa on puhdasta (ainakin kahden koulukunnan mukaan, enkä ole tietoinen eri mielipiteistä aiheessa) - siitä huolimatta onko siinä salmonellaa tai mitä muuta mikrobia tahansa. Emme siis voi pitää uskonnollista puhtautta ja puhtautta yleensä yhtenä ja samana. On hyvä tietää uskonnollisesta puhtaudesta minimi. Onhan kanankakka hyvä pestä pois, mutta se ei haittaa rukoustasi...sekin on hyvä tietää miniminä. Tai itse asiassa olisi ollut hyvä jo alkujaankin, että meille kerrotaan vain syötäväksi haram eläinten ulosteen olevan likaa...

Tämän tulisi toisaalta myös auttaa ymmärtämään sianlihan syömisen kieltoa. Nykytiede on uskonnosta riippumaton asia. Vaikka yhteiskunta opettaakin meille, että tiede on joku absoluuttinen totuus asioista, niin Kaikkivaltiaan Luojan silmissä näin ei välttämättä olekaan. Tiede on teorioita, joita myöhemmin saatetaan kumotakin, kun kokemus jostain asiasta lisääntyy, tai muutoin maailmanaika muuttuu. Me emme siis voi alistaa uskontoa tieteelle. Ei meidän tule myökään tuhlata kaikkea energiaamme tieteen uskonnolle alistamiseen. On kuitenkin syytä erottaa nämä kaksi ja pyrkiä siten objektiivisuuteen.

Tietysti asiat kuten tuo kanan uloste eivät ole olennaisia nykyisessä urbaanissa asuinympäristössä, mutta joskus ei kovin kauankaan sitten, ne olivat suuri helpotus. Tarkoittaako tuo, että lain oppiminen on turhien pikkuseikkojen pyörittelyä, kun opetetaan tuollaisia asioita nykyäänkin vielä? Mistä sinä tietäisit, vaikka seuraavassa hetkessä olisit juuri tehnyt wudun ja rukousaika olisi lopuillaan ja olisit pakotettu rukoilemaan ulkosalla... ja ah niin rakas puistopulu kakkii päällesi? Olet hanakasti lukenut asiaa puhtauden painottamisesta ja juokset siis sisälle jonnekin psemään pulunkakan pois ja häviät yhden rukousajan...turhaan.

Lähinnäolisi parasta, että alkuun meille olisi helposti saatavilla asioista perus haramasiat yksissä kansissa, yhden tulkinnan mukaan. Hanafeilla on tälläisiä, mutta koska tälläinen on niin kulttuurisidonnaista, tarvitsisimme oman euroopan oloihin soveltuvan teoksen, ja mahdollisesti juuri Suomeen soveltuvan. Islam on tarkoitettu kaikille ihmisille maailmanaikojen loppuun saakka. Se ei muutu, mutta siinä on eri asteita ja eri aikaudet nostavat lain piiristä erilaisia asioita esiin, joita sitten painotetaan. Umma on vaipunut kangistuneisiin muotoihin laissa. Seurauksena tästä käännynnäinen oppii heti koko paketin tiukimman mukaan, eikä minimejä enää opeteta kenellekään. Se on joskus turhauttavaa. Alkaa todenteolla kyllästyttää se turhan tiedon määrä, joka esim. Saudeista tänne koko ajan leviää. Tawassul (keinojen käyttäminen rukouksessa) on shirk (epäjumalanpalvontaa)... Miten tuollainen asia liittyy millään lailla Suomeen??? Kuitenkin se opetetaan perusasiana kaikille... koska sen perusta on kulttuurinen ja poliittinen, eivätkä asian propagoijat osaa asettua eurooppalaisen käännynnäisen kenkiin - vai olisiko asialla sittenkin vieläkin poliittinen syy taustalla...? En vain voi ymmärtää tuollaista pakkokäännytystä, jota eräät harjoittavat absoluuttisen totuuden nimissä.

Samoin itseäni ärsyttää se, että ainoa suomenkielinen rukousopas kertoo kaikki mahdolliset ylimääräisetkin pyyntörukoukset heti, eikä tyydy kertomaan asioita sinulle selkeästi ja erota siitä 'päälle rakennettavia' osia selkeästi. Moni asia rukousessakaan, kuten sen siis osaamme, ei ole kaikkien koulukuntien mukaan pakollista. Miksei käännynnäisille olisi helpotettua versiota rukouksesta tarjolla alkuun ja sitten ikäänkuin osa 2 siihen, eli kirja, jossa olisi kaikki yksityiskohdat? Alhamdulillah, meille siskoille onkin helppoa usein, koska jossain vaiheessa meille aina tupataan se mies, joka yleensä jo osaa rukoilla ja opimme sitten käytännössä...mutta entä veljet, jotka kääntyvät omissa oloissaan?

Minä siis ajattelen, että pitäisi olla selkeästi esitettyinä perusasioiden minimit käännynnäisille jossain, ja sitten osa 2 voisi sisältää tiedon hankkimiseen kannustusta ja vähän lisätietoa. On olemassa sellainen kirjas sarja lapsille, jota käytetään joissain kouluissa, nimeltään 'tas-heel ul fiqh' eli laki helpotettuna. Sama on sitten olemassa uskonasioihin...aste asteelta avataan asioita enemmän. Se perustuu vaan hanafi koulukuntaan, mutta jotain vastaavaa olisi hyvä saada aikaan käännynnäisillekin. Haram listalta voisi samantien jättää sellaiset asiat, josta on edes jossain koulukunnassa eriävyyttä. Siten tiedon oppiminen jäisi aluksi vähemmälle, eikä asiat näyttäisi niin sekavalta aluksi. Sheikh Faraz Rabbani on tehnyt kirjan 'The Absolute Essentials of Islam (according to the hanafi madhab)'. En ole tarkalleen tutustunut teokseen, mutta luulisin sen olevan sen tapainen, mitä ajattelen.

Tässä kirjoituksessa ei ole nyt päätä eikä häntää, kun aloin kirjoittamaan ihan eri asiasta, kuin miksi tämä lopulta muuttui...huokaus.

Miten määritellään helppous?

2008-08-02T18:32:00.003+03:00

Ollaanpa me ihmiset heikkoja olentoja... näin 'helppo' kysymys onkin näin vaikea: 'miten määritellään helppous'?

Islam on helppo, kyllä. Mutta mitä se käytännössä tarkoittaa? Tarkoittaako se, että aina löyhin mielipide asiasta kuin asiasta on oikea? Missä silloin kulkee raja sen ja oman näfsinsä (halujen) seuraaminen, joka on Koraanissa kiellettyä?

Itse pidän tärkeänä sitä, että tiedämme toinen toisistamme ja syistämme harjoittaa kuten harjoitamme, mutta meidän ei kenekään tulisi osoitella sormella toisia mistää syystä. Jos meidän on vaikka vaikea pidättäytyä musiikin kuuntelemisesta, niin ei hätää, on olemassa sen salliva mielipide (sanoista riippuen tietysti). Mutta tarvitseeko meidän tuosta syystä sitten halveksia toisia tai 'opettaa' toisillekin, että se on sallittua? Entä toisinpäin, jos koemme musiikin haramiksi, onko meidän pakko opettaa se toisillekin ja samalla halveksia toisia pahoina muslimeina, koska kuuntelevat musiikkia? Onhan meillä toki velvollisuus jakaa sitä tietoa, jota omaamme, muta mikä olisi oikea asenne toisia mielipiteitä kohtaan? (Pohdintaa, en siis omaa vastausta näihin kysymyksiin...)

Miten sitten taas asiat, kuten vaikkapa itsemurhapommitus? Siihenkin on löyhempi kanta, eli että se on sallittua... Mihin kategoriaan se sitten menee? Nyt joku tietysti sanoo, että itsemurhapommitushan on selvä asia, ei sitä voi hyväksyä...toiselle musiikin kiellettävyys on kanssa yhtä selvä asia siihen ympäristölliseen maailmaan nähden, jossa hän asuu. (Huom. EN kannata itsemurhapommitusta, pidän sen sallimista muslimien konsensusta vastaan menemisenä! Toisaalta monesta muustakin asiasta on joskus ollut konsensus, mutta en ole niistä tietoinen). Eli aionkin nyt tästä lähin kasvattaa itseäni kiinni yhteen koulukuntaan muutaman länsimaisen oppineen johdolla ja sulkea ovet itseltäni muista teistä, sillä asiat menevät aivan liian vaikeiksi muuten. (Katsotaan pystynkö tähän, heh!) Koulukunnan seuraaminen ei tarkoita sitä, ettäkö se olisi aina tiukimman mukaan, vaan sielläkin on aina löyhempää mielipidettä asiasta kuin asiasta... kyse on vaan siitä, että se on luotettavaa oppineisuutta, johon voin huoletta luottaa.

Nämä ovat siis tämänhetkisiä pohdintojani.... liittyen 'fiqh al-aqalliyaat' lakioppiin, eli vähemmistöjen lakioppiin. Veli Suhaib Webbin blogilla oli kirjoitus, jossa puhuttiin sitä, että monella kiellolla Islamissa on selvästi askeettisuuteen ja muuhun vastaavaan perustuva syy. Mutta olisi kuitenkin huomioitava, ettei meillä ole valtuuksia tulkita Koraania ja Sunnaa itse, koska emme kykene jo arabiankielen taitomme puutteen vuoksi. Ja arabia on vain yksi aihe, jota perusoppineelta vaaditaan, mudztähid tason oppineisuudesta puhumattakaan.

Ramadan lähestyy ja Koraani siten paljon mielessä...

2008-07-25T18:23:00.005+03:00

Tämä voi olla joillekin todella sekoittavaa, mutta pakko laittaa linkit tänne edes talteen. Eräällä palstalla oli nimittäin linkkejä maghreb maiden resitoijiin, jotka siis useimmiten resitoivat 'warsh' tyylillä. Itseäni kiehtoo erityisesti tämä tyyli sen vuoksi, että imaami Määlikin tiedetään pitäneen 'Warsh' tavalla resitoitua oikeana Profeetan tapana (tavallisimmin käytössä on siis 'Hafs' resitointitapa, ero lähinnä ääntämisessä). Siksi olen lähestynyt nyt sydämessäni tätä tyyliä. Koska on perjantai, ja meidän olisi luettava suura Kahaf, eli Luolan suura tänään, laitan tähän suura Kahafin (Luolan suura) warsh resitaatiolla. Osa 1 ja osa 2.

Tässä linkki, jos haluaa oppia warsh resitoinnista lisää. Eri resitointi tyylit ovat meille aivan ihana asia, sillä ne avaavat Koraania lisää meille. Kun sanotaan, että jakeella on sekä pinnallinen merkitys ja syvempi merkitys, niin toiset resitointityylit monesti tuovat syvempiä merkityksiä esiin...subhaanAllah! Koraani on todella muslimien ylpeyden aihe! Kunpa me vaan siitä enemmän opiskelisimme itsekin... Tässä linkissä selitetään reitaatiotyyleistä lisää.

Lisää maghrebi resitaatioita:
Edellisen sivuston koko resitoija lista, joillain muitakin kuin warsh tiedostoja, pitää osata arabiaksi katsoa aina.
Koraanin sivujen mukaan jaotellut media tiedostot, koko Koraani warsh tyylillä.
Tässäkin saa lukea vierestä aina mikä resitointi kyseessä.

Lisää asiaa Koraanin ekasta suurasta

2008-07-21T21:20:00.004+03:00

'Mind, body, soul'- blogissa oli mielenkiintoinen ote eräästä kirjasta. Kirja ei ole minulle ennestään tuttu, mutta ote on todella kaunis merkitykseltään näin käännynnäiselle ja tuo esiin Islamin tasapainoisen luonteen.

Postitin tuossa hiljan linkin Fatiha suuran oikeinlausumiseen linkin...nyt taas toivon siitä innostuneiden muistavan kuitenkin lausumiskamppailunsa lomassa, ettei se lausuminen takaa sitä oikeaa sydämentilaa. Käännettynä tuo lyhyt otteen tuolta blogilta [Kiitos Aaliyah'lle käännösavusta ;)] :

Shaykh al-Islamin (?) mukaan:

"Kun joku oli sairaana tai ahdingossa, Khaircha meni hänen luokseen ja resitoi Fatiha-suuran hengittäen kyseistä ihmistä päin, ja samalla hetkellä hän parantui. Eräs oppinut kärsi kerran hammassärystä joten hän meni Khairchan luo, joka resitoi Fatihan ja puhalsi hänen kasvoilleen. Oppineen hammaskipu katosi, mutta hän sanoi: "Oi Khaircha, sinä et resitoi Fatihaa oikein. Opettaisinko sinulle kuinka se resitoidaan oikein? Khaircha sanoi: "Ei, sinun tässä pitäisi oikaista sydämmesi."

Jos lausumme Fatiha suuran ymmärtäen mitä siinä sanotaan ja uskoen siihen vakaasti, Allah hyväksyy tuon ja se toimii silloin parantajana, kuten hadithissä on luvattukin. Jos taas halveksii toisia huonon lausumisen vuoksi, on sydämentilassa paranneltavaa...

Taas isot aplodit Isolle Punahilkalle...

2008-07-20T12:48:00.005+03:00

En voi sille mitään, mutta on aivan pakko taas tuoda tänne mainokseksi ja muistutukseksi itselleni ison Punahilkan tekstiin linkki... vaikka siskolle kasvaisikin vilijonkan nenä ;).

Hui olkoon, hän ei pidä minua uskovaisena

Olen nyt jo lukenut tuon tekstin kolme kertaa ja aina vaan vielä jaksan nauraa itselleni muistellessani omia palstakeskustelujani... Allah antakoo meille tosiaankin ymmärrystä ja johdatusta...

Avioliitto...

2008-07-18T21:47:00.003+03:00

Olen todella useasti aikonut kirjoittaa tästä aiheesta, mutta tuntuu aina, että ajatukset menevät solmuun turhautumisesta, kun miettii mitä kaikkea avioliittoon liittyvää kamalaa maailmalla tapahtuu juuri muslimeiden kesken. Olen pitänyt ongelmaa pää-osin Suomen ummaa riivaavana ongelmana, mutta olipa kamalaa lukea veli Suhaib Webbin kyselyyn vastanneiden huolia, jotka ovat aivan samoja kuin meidän täällä. Jouduin siis toteamaan, että meidän ongelmamme täällä ovat vain korostuneempia, sillä meillä ei ole minkäännäköistä liikehdintää edes netissä asian ratkaisemiseksi. Piristävää oli tuossa yllämainitussa kommenttiliudassa lukea veljien kirjoituksia, jotka suorastaan loistivat ymmärtämystä tasapainoisesta liitosta, mashaAllah. Tämänkaltaisten veljien ansiosta jaksan edelleen toivoa hyvää tulevaisuudessa. Eiköhän meilläkin jokunen tuollainen täältä koto-Suomestakin löytyisi?

Asiaa tulee ilman muuta meidänkin täällä puida enemmän, eikä siitä tule vaieta ja jättää kaikkia hiljaa kärsimään tykönään, kuten tuntuu että nyt on tilanne. Ei uskalleta puhua, ettei vaan aiheuteta avioeroa toisille puhumisellamme. Jaksana aina tässä välissä syyttää oppinieston puutetta, mutta sillävälinkin voitaisiin kai jotain tehdä? Naisena siihen on turha ryhtyä, osallistujat olisivat miinuksella alun alkaen jo...

Mielestäni olisi paikallaan jonkunnäköinen laaja kampanja veljien keskuudesta, jotka mahdollisesti ovat oivaltaneet avioliiton ongelmat täällä ja oppineet virheistään. He voisivat kierrellä eri kaupungeissa ja pitä kokouksia moskeijoilla tai muissa julkisissa tiloissa, ja pitää veljille ja siskoille jonkunnäköistä tiedostusta näiden ongelmien ratkaisuista. Olisi ehdottoman tärkeää, että molemmat olisivat yhdessä kuuntelemassa, eli lastenhoitokin tulisi olla järkättynä. Onhan selvää, että molempien osapuolien tulee joustaa, mutta miten käytännössä ja kuinka hoidetaan kriisitilanteet? Siis konkreettisia keinoja ja laajempaa ymmärrystä osapuolten välille.

En siis tosiaankaan tarkoita ruusuisia ja kaunopuheisia luentoja onnellisesta avioliitosta 'Koraanin ja Sunnan' mukaan, vaan aivan konkreettisten ongelmien esiintuomista ja tyyppillisimpien virheiden käsittelyä molemmilta osapuolista - käytännön elämään apua siis. Tuntuu, että useimmissa maissa muslimien kesken on aina nämä samat ongelmat, joten kaihan ne tyypillisimmät niistä voitaisiin koota ja sitten ehdottaa erilaisia toimintamalleja...vai?

Vastaus kommenttiin

2008-07-17T12:31:00.002+03:00

Minulle kommentoitiin tätä kirjoitustani eräälle palstalle. Olen aina kiitollinen kritiikistä ja saan siten myös tarkennettua mitä jollain kirjoituksella ajoin takaa, sillä hyvin useinhan sitä kirjoittaa jostain asiasta olettaen toisten ymmärtävän lähtökohtasi, mutta eihän näin useinkaan ole. Tämä onkin nettimaailman varjopuolia. Emme näe toisten ilmeitä ja emme tunne heidän taustojaan ja ajatuksia laajemmin, siten usein luomme kieroutuneen kuvan kyseisen henkilön ajatuksista ja oletamme heille tarkoitusperiä, joita ei kenties olekaan olemassa. Lisäksi me olemme kaikki vain ihmisiä, toisinaan saatamme kirjoitella huonona päivänä ja ulosantimme on täten jyrkempää kuin se tavallisesti olisi. Itsekin kirjoittelen sen verran paljon, että olisi turhan kova väite jos sanoisin aina kirjoittelevani tasapainoisesti, vaikka siihen lähtökohtaisesti pyrinkin.

Missään en tuossa yllälinkitetyssä kirjoituksessa maininnut käännynnäisiä tai Eurooppaa tai mitään, mikä viittaisi Suomeen tai kehenkään täällä. Mitä tuolla lyhyellä ajatelmalla pyrin mietiskelemään, oli että on olemassa ihmisiä maailmassa (useimmiten köyhistä ja kouluttautumattomista oloista, jka käytännössä siis toisaankin kattaa suuren osan muslimimaailmasta nykyään), jotka tarvitsevat yksinkertaisen mallin uskonnon harjoittamiselle eivätkä kestä eriävyyksiä. Tuon veljen esimerkki Etelä-Amerikkalaisista protsetanteiksi kääntyneistä oli mielestäni hyvä vertaus, vaikken millään tarkoittanut rinnastaa salafismia kristinuskoon, astaghfirullaah! Salafien opit ovat siis selkeitä ja useimmiten omalla tavallaan yhteneviä, joten se on siten helppo opetella ikäänkuin yhtenä koulukuntana, ja samalla sen opit opettavat, ettei koulukunnista tai eri mielipiteistä tarvitse tietää, kunhan kirjoituksessa on vaan joku hadith tai Koraaninkohta esitettynä.

Tarkoitukseni ei siis ollut painoittaa koulutusta sinänsä (otsikoinnissa ehkä vikaa), vaan sitä tosiasiaa, että tuon kautta voidaan paremmin ymmärtää salafiksi itsensä lukevia ihmisiä maailmalla, ja jokainen voi myös tykönänsä miettiä omaa suhtautumistaan eriävyyksiin ja haluaako kentis muutosta siihen vai ei - kumpikinhan on ok, olemmehan erilaisia. Esitin myös, että akateemikoille on taas heidän lähtökkohdistaan helpompi ymmärtää, että monta eri mielipidettä voivat olla tavallaan oikein ja ehdottomuutta ei tarvita. Toiset taas kaipaavat ehdottomuutta harjoittaakseen - tai kuten minä ennen eläessäni ehdottoman ihmisen kanssa. Ehdottomuus on ok, mutta sen ei tulisi antaa vaikuttaa asenteeseemme kanssamuslimeita kohtaan.

Minä en edes arvosta mitenkään erityisesti koulutusta, sivistystä kylläkin, mutta se tulee monelle kotoota tai paljolla lukemisella - ja todistuksilla ei ole oikeastaan mitään virkaa siinä. Sivistymättömästä taustasta tullut kouluttautunutkin ihminen saattaa olla ymmärtämättömämpi kuin keskiverto kouluttautumaton.

Nyt taas jos puhutaan käännynnäisistä vaikka Suomessa, niin salafismin suurin menestyksen avain täällä on ollut kirjallisuus jota ilmaiseksi jaellaan. Tuota kautta vain tietyt oppineet ovat tulleet tunnetuiksi ja siten ehdottomiksi Islamin merkkihenkilöiksi monelle. Itsekin yllätyin Englantiin muutettuani sitä ihmetyksen määrää, jota sain tuttujen taholta kun mainitsin saudi oppineita, jotka olivatkin yllätyksekseni täysin tuntemattomia monille siellä. Loput, jotka nimet tunnistivat väänsivät naamansa sitten ylimieliseen hymyyn ja luokittelivat minut heti salafiksi. Suunnttoman ärsyttävää ja sivistymätöntä tuollainenkin, ja tuon syitä ruotiessani saisin aikaan tuplapitkän kirjoituksen etelä-aasialaisten kulttuuripainoitteisuudesta... mutta se ei minua nyt juuri kiinnosta, koska asun Suomessa ja täällä ei moista ongelmaa ole näkyvissä - ainakaan netissä, heh.

Tuo kokemani oli kuitenkin se kimmoke, joka sai minut pakon edessä opiskelemaan tiedon lähteitä ja niiden taustoja. Tiesin tablighin ja siten deobandien olevan eri asia kuin salafismi, mutta en tajunnutkaan kuinka paljon muuta tietoa olin juuri salafeilta omaksunut täällä Suomessa. Tuo sitten ajoi minut opiskelemaan tiedon lähteitä ja niiden perusteita. Tästä sitten ajauduin tuntemaan jollakin asteella koulukuntia ja myös muita ryhmittymiä ja niiden oppeja.

Eihän tokikaan tämä minun tarinani ole syy, että jonkun toisen olisi lähdettävä tälle samalla tielle, mutta koin nyt velvollisuudekseni selittää rakkaalle kanssamuslimille tuolla palstalla miksi kirjoittelen kuten kirjoittelen ja painotukseni on perustaltaan vain yksi: älköömme me sunnit tuomitko ketään toisistamme harhassaolevaksi ja älkäämme varoitelko toisistamme yleisesti. Voimme toki varoittaa ilmiöistä toistemme piirissä, muttemme yleisesti 'suufeista' tai 'salafeista' tai 'liberalisteista'. Saatan toki itsekin joskus hairahtua tuosta periaatteestani, mutta tuo on kuitenkin ihanteeni ja kaipaankin kommentoinnin muodossa aina muistutusta lempeydellä, kuten Sunna meitä kehoittaakin toimimaan. 'Ad-Diinu nasiiha' eli uskonto on vilpitöntä, lempeää neuvomista...

Ja ennenakikkea: olen oppimassa, en opettamassa! Kommentointi on auki, koska mielelläni otan vastaan kritiikkiä tännekin, vaikka nimettömänä.

Osaatko lausua Fatiha suuran oikein?

2008-07-04T14:03:00.002+03:00

Mikäli haluat, että joku tarkistaa lukemisesi/lausumisesi, täytä linkissä oleva kaavake ja saat ilmaisen tarkistuksen skypen kautta:

Dar al-Hamd: Tajweed

Irrallista pohdintaa maailman ajasta

2008-07-04T13:21:00.002+03:00

On totta, että muslimit ovat keskimäärin hyvin huonosti koulutettuja, ja koulutus vaikka olisikin, on se hyvin alhaista tasoa. Tästä johtuu mm. se, etteivät maahanmuuttajamuslimit keskimäärin osaa oikein irrottautua kuorestaan. Sitähän meiltä tässä nykytilanteessa vaaditaan, eli itsensä katsomista ulkopuolisen silmin. Mikäli muslimit pysähtyisivät hetkeksi miettimään maailmantilannetta ja suhtautuisivat siihen avoimesti, eikä mennen täysin vastahankaan, voitaisiin nähdä hyviä tuloksia. Pitää osata nähdä asiat kokonaisvaltaisesti.

Tämä aihe tuli mieleeni, kun jossain vatvotaan sotaa ja jihadia taas vaihteeksi. On suuri Islamin ihme, että aina sieltä perimätiedosta löytyy ne olennaisimmat asiat nykymaailmankin moraaliarvoille sopivina, kuten vaikka naisten ja lasten tappamiskielto, ... joita tosin voidaan sitten näiden kouluttamattomien vastahankaan menijöiden taholta 'uudelleen tulkita'.

Kullekin aikakaudelle on tietenkin ominaista, että ajan muoti-ilmiö on aivan ylikorostunut. Otetaanpa nyt vaikka pasifismi. Se on ajan hengen muoti ilmiö, mutta kuten olemme nähneet, sitä ei milloinkaan voida toteuttaa. Onkin tässä kontekstissa naurettavaa, kuinka jotkut jaksavat vouhottaa Koraaninjakeista, jotka vaikuttavat sotaisilta tämän maailmanajan tilanteeseen. Tämän taustalla tietenkin vaikuttaa kehitysajattelu ja tieteellisyys, jotka nekin ovat aivan ylikorostuneessa asemassa nykyään.

Islam on keskitien uskonto ja painottaa keskitietä kaikessa...mutta kuten olemme jo useasti saaneet maailmassa huomata, Islam ja muslimit ovat ikävä kyllä kaksi eri asiaa...

Muslimit, osa 234789....

2008-06-30T21:39:00.003+03:00

Alhamdulillah, että olemme saaneet johdatuksen ja meillä on kunnia olla muslimeita. Muslimiuttaan ei milloinkaan voi unohtaa, mutta sitä voi erehtyä pitämään itsestäänselvyytenä.

Joskus huomaan, kuinka ongelmakeskeisesti itse kirjoittelen täällä muslimeista, mutta inshaAllah opin saman lähestymistava, tasapainoisen ja kuitenkin realistisen, kuten Iso Punahilkka blogillaan, erittäin kauniin runon avulla.

Asiat tuossa ovat ihania ja sitten myös ikävän tosia ja tuosta viimeisestä säkeistöstä tulikin mieleeni, että tarkoituksenani on ollut tuoda tuotakin ongelmaa muslimeiden kohdalla esiin joskus. Olen painokkaasti sitä mieltä, että niin kauan kuin jotkut asiat ovat vain tabuja ja niistä ei puhuta, kasvaa niiden asema kouluttamattomien ihmisten keskuudessa kuin syöpä. Jos asioista ei ikinä puhuta, miten ihminen voi kehittää inhon sitä kohtaan? Etenkään, mikäli eletään kulttuurissa jossa jo toisen sukupuolen näkeminen ilman huivia on kiellettyä, niin miten ihminen sitten voi erottaa pienemmän pahan ja suuremman pahan? Silloinhan porno on samalla lailla kiellettyä kuin vaikkapa serkun näkeminen ilman huivia. Jos näistä oikeasti pahoista asioista ja niiden vakavuudesta ja sairaudesta ei siis puhuta, miten ihminen voi kehittää vastenmielisyyden niitä kohtaan?

"Otetaan oma lempikirja ja luodaan uusi ideologia!"

2008-06-30T15:04:00.009+03:00

Sain käsiini Sayyid Qutbin kirjan 'Milestones'. Tuosta kirjasta tuli elävästi mieleeni Englannissa asuessani näkemäni myyntikojut erilaisissa tapahtumissa, joissa oli taustalla suuri musta lippu, jossa oli Islamin uskontunnustus ja miekka (jihad lippunakin tunnettu). Heillä oli kasapäin sitten myynnissä nimeomaan tätä Sayyid Qutbin 'Milestones' kirjaa. Sayyid Qutbhan oli tiettyyn maailmanaikaan elänyt (2. maailmansodan jälkeen vaikuttanut) erittäin kuuluisa filosofi, joka oli oppinut Koraania nuorena poikana. Muuta uskonnollista koulutusta hän ei omannut, länsimaisen maallisen koulutuksen kylläkin.

Toki olen eri mieltä monesta asiasta, jota Qutb kirjassaan esittää, mutta sehän on filosofinen teos ja hän akateemikolle tyypilliseen tapaan esittää omanlaisensa teorian maailmasta, kuten hän sen kokee ja ymmärtää. Se siitä, se on teoria siinä missä moni muukin, Islamin kanssa sillä ei ole sen enempää tekemistä kuin millätahansa orientalistinkaan esityksellä Islamin opeista. Qutbin vaikutus Ikhwan al Muslimiin liikkeen parissa ja sitä seurannut kidutus hallituksen taholta lähinnä nosti hänet esiin teorioineen.

No, Sayyid Qutb on jo edesmennyt ja hänen aatteensa eivät siis varmaankaan ole enää ymmärrettyjä oikeassa kontekstissa anyway. Kuitenkin hän on yksi esimerkki sitä, mitä tapahtuu kun kapean sivistystaustan omaavat ihmiset saavat käsiinsä kirjan, jossa on joitain mielestään kivoja pohdintoja. He menevät täysin sekaisin ja lähtevät etsimään uskonnollisista kirjoituksista vastaavuuksia tämän löytämänsä kirjan ajatusten kanssa. Tästä seuraa sitten tietysti se, että luodaan uusi ideologia, josta sitten taas vouhotetaan ja jonka seuraajat sitten julistavat tyhmiä asioita uskonnon nimissä. Tämä sama ilmiö voi käydä kenelle tahansa ja minkätahansa kirjan kanssa, olipa uskonto tai muu tausta mikä hyvänsä. Tästä syystä monet oppineet ovat tarkkoja siitä, mitä kirjoja 'antavat' seuraajiensa lukea. Isälleni oli aikoinaan vaikea ymmärtää tuota lukukieltoa, mutta sittemmin hänkin oivalsi tuon saman asian. Ihminen jolla on perus sivistystausta heikko, ei kykene jäsentelemään lukemaansa tekstiä ja tulee helposti fanaattiseksi yhden asian puolesta, nähden sen kaikkein tärkeimpänä ja ainoana keinona selvittää koko maailman ongelmat.

Tämä sama ilmiö sitten pätee vaikkapa nyt Irakin sodan kohdalla, tai Palestiina kysymyksen kohdalla. Mikäli ei lue uutisia laajemmin, tai muutoin ei omaa syvää näkemystä maailman tilanteesta, silloin joku yksi paljon uutisoitu asia maailmalla saa aivan ylisuuret mittasuhteet. Jos hän sattuu vielä asumaan vaikapa muslimimaassa, seuraa siitä se, että helpolla julistetaan koko länsimaailma 'pahaksi'. Jas samoin käy kelletahansa amerikkalaiselle, joka lueskelee vain samoja lähteitä uutisista. Koko 'muu' maailma alkaa vaikuttaa pahalta.

Tälläisiä me ihmiset ollaan.... Vain Allahin johdatus ja sisäisten motiivien tarkka tutkiminen estää meitä tulemasta fanaatikoiksi.

Kärkkäistä sanoista ja netti ilmaisusta

2008-06-28T13:21:00.002+03:00

Olemme ikävässä tilanteessa tällä Suomessa, koska oppineet puuttuvat enemmän tai vähemmän kokonaan. Tästä seuraa se, että meidän on käytettävä nettia apunamme tiedon hankkimisessa. Tästä tietenkin seuraa usein se, että saadaan vääristynyt kuva asioista. Netissä kun on todella vaikea tietää asian/kirjoituksen takana vaikuttava tilanne. Oppineidenkin fatwoja lukiessa toisinaan tulee selvästi esiin, ettää oppinut kirjoittaa jostain asioista, jonka hän ymmärtää ja soveltaa sitä sellaiseen mitä ei ymmärrä. Yksi esimerkki tälläisestä voisi olla islam-qa:n fatwa Suomen muslimille...

Jos joku esim. sattuu lukemaan minun kirjoituksiani jossain heti sen jälkeen kun olen saanut joltain salafilta virtuaalisesti kuulla olevani harhaoppinen suufi, tulee hänelle ilman muuta sellainen vaikutelma, että olen anti-salafi. Mikäli taas olen käynyt vaikka sunniport foorumilla, olen taas enemmänkin pro-salafi puheessani ja kirjoittelussani. On tavallaan harmi, että Suomessa harvemmin kohtaa ylikiivaita anti-salafeja netissä, joten siksi ulosantini suomeksi on hyvin usein anti-salafimaista, sillä jatkuvasti saa olla selitämässä olemmeko me muut harhassa vai ei.

Toivoisin myös ihmisten lakkaavan luomasta usein pätemättömiä stereotypioita ihmisistä (suufi - siten haudanpalvoja, salafi - siten Allahin luomakuntaan samaistaja). Ymmärrän suufien hauta rituaaleja ja tiedän mikä on sallittua oppinieston mielestä heidän piiristään ja mikä ei. Samoin ymmärrän peruslähtökohtaisesti salafien oudon käsityksen tafwiidista (ei anneta Allahin attribuuteille selitystä, mutta hyväksytään vahvasti merkitys niille). Tokihan salafien tafwiid usein käytännössä kalskahtaa antropomorfismilta ja saattaa sitä toisinaan ilmaisun asteella ollakin, mutta me emme ole niitä, jotka näistä asioista tuomitsee oikeaa ja väärää. Emmekä kumpikaan osapuoli tässä aqiidan osalla saisi olla lukemassa poleemisia kirjoituksia joltain 'sheikiltä', jonka elämäntehtävä on osoittaa muut harhassaoleviksi. Se ei auta kenekään uskoa ja antaa vain sellaisen kuvan, että tuon henkilön oma usko on heikoilla ja hän tarvitsee tukea teksteistä ja toisten nöyryyttämisestä uskolleen. Silloin usko on sokeaa tekstien seuraamista, eikä todellista uskoa lainkaan. Suufit, jotka refutoivat salafien tekstejä alentavat itsensä samalle tasolle kuin salafi versiot ja vaikka tietynasteinen oman kannan ilmaisu ja puolustaminen onkin välttämätöntä, ei siitä saisi kenellekään muodostua elämäntehtävää. Yahya Birtiltä lainaus:

"A minimal goal would be to take the heat out of differing so that it becomes that beneficial form of differing that increases knowledge and does not create rancour, hatred and division."

Vielä kamalampi salafi stereotypia on se, että he ovat tiukkiksia lainopillisissa asioissa. En usko kenekään muuun olevan niin tiukka lainopillisissa asioissa kuin kunnon alkuperäiset Intian tai Pakistanin hanafit, etenkin deobandit. Edes salafit eivät vedä heille vertoja tiukkuudessa ja he ovat sentään suufeja myös! Ymmärrän, että tämän salafi stereotypian takana on se, että salafit ovat usein todella taipumattomia kannoissaan, esittävät ne 'ainoana oikeana totuutena', kun taas muut painottavat selvästi tulkinnan olevan perustuva hanafi koulukuntaan (joskus on toki mukana elementti 'mun koulukunta on parempi kuin muiden'...).

Monet Islamiin tulleet akateemikot ovat koulukuntia seuraavia, koska vain siten voidaan todella saavuttaa yhtenäisyys. Selitetään ihmisille, että 'minun tulkintani perustuu tälle ja tälle metodille, voit olla eri mieltä oman metodisi kanssa, mutta itse seison omani takana'. Tuolloin kukaan ei loukkaannu ja yhtenäisyys on kivenheiton päässä. Tietysti akateemikkojen on helpompi jo lähtökohtaisestikin ymmärtää eriävyyksiä laajan sivistystaustan vuoksi.

Toisaalta ymmärrän myös salafi oppinieston ulosannin syyn, hehän uskovat juuri sen liikkeen olevan pelastus kaikille parhain aikein, tokikin. Siihen saattaa vaikuttaa myös se, että usein he puhuvat tietynlaiselle yleisölle ja eivät täten tiedä toisen umman osan tarpeista. Ja sekin on totta, että on hieno aie yrittää helpottaa asioita ihmisille, onhan se sunnan mukaista sekin. Tehdään helppo kaikille seurattava literalistinen tulinta, johon yhdistetään kaikki. Lähtötasoltaan se on siis ihan hyvä ja hienoa asia, tokikin. Ja yhtälailla kuin salafeja, voidaan kritisoida vaikkapa 'murabitun' suufeja tai vaikkapa juuri Kabbanin seuraajia...tai muita, jotka ovat itsekin liian ehdottomia omissa kannoissaan. Se on melko veteenpiirretty viiva käytännössä ainakin näin maallikon silmin. Salafit ovat vain ikävä kyllä saaneet tuon 'my way or the highway' leiman otsaansa, koska heidän piirissään on enemmän tunnettuja oppineita, jotka näyttävät mallia tälläiseen (esim. Bilal Philips). Kabbanista harva on kuullutkaan, saati murabitunien AbdulQadir as-Suufista, jonka seuraajista moni on myös hieman ylikärkäs (oman tyyppisensä tulkinnan mukaisen) Maliki koulukunnan seuraaja.

Tosiasiaksi jää kuitenkin tämän kaiken alla, että me olemme hyvin myöhäisiä muslimeita, emmekä me voi nostaa mitään yhtä tiettyä tulkintaa ainoaksi oikeaksi ehdoitta ja sitten yrittää saada muita omaksumaan oman aatteemme. Se ei vaan toimi enää. Kuten olen useastikin sanonut, kaikki suurimmat liikeet Islamin piirissä ammentavat kantansa sieltä alkumuslimien kirjoista ja puheista. Me niinkutsutut perinteiset muslimit pidämme arvokkaana tiedon ketjua, jonka omaavat vain suufit maailmassa käytännössä. Kuitenkin meidän on hyväksyttävä sekin tosiasia, että ehkä tämän ajan maailmassa on enää vaikea erottaa tuon ketjun 'hyviä haaroja' ja huonoja. Monella sittemmin harhaanmenneelläkin oppineella on tuo 'ijäzä' kuuluisilta oppineilta, mutta se ei ole heitä sittenkään hyödyttänyt.

En nyt yhtäkkiseltää muista kenen Imaamin sanat menivät jotakuinkin niin, että seuratkaa oppinutta joka tietää ja tiedetään että hän tietää. Ei siis kannata välttämättä seurata oppinutta, josta kukaan ei ole mitään koskaan kuullut. Tämä siis koulukuntien piiristäkin. Mitä tulee muihin kuin koulukuntien oppineisiin, tulee meidän ensin ymmärtää heidän metodologiansa, ja sitten vasta voimme tehdä päätöksen seurata heitä, myös älyllisesti varustautuneena perustelemaan kantaamme.

Yahya Birt kirjoitti mielestäni erittäin hyvin yhtenäisyyden tarpeesta suufien ja salafien kesken täällä. Muutenkin hän käsittelee tuossa, pienen kirjan kokoisessa mutta erittäin lukemisen arvoisessa tekstissä, eri syitä nykyiseen tilanteeseemme. Toivottavasti mekin täällä Suomessa oppisimme pienenä yhteisönä tarkkailemaan asioita enemmän ulkopuolisen silmin ja pyrkimään yhtenäisyyteen. On helppo suvaita muita tulkintoja, mutta suvaitsemattomuutta on vaikea suvaita, tulipa se kenen taholta tahansa...

Oppineisuudesta

2008-06-27T02:07:00.003+03:00

Tulevaisuus.orgilla oli mielenkiintoinen postaus niqabista, jossa siis kerrottiin, ettei ole todisteita sen pakollisuudesta jne... Postaus ei sinänsä ollut ihmeellinen millään lailla, mutta heräsipä oma mielenkiintoni tuon tiedon alkuperää kohtaan.

Mielestäni tässä jää totaalisesti peittoon se tosiasia, kuinka vaikeasta ja monitasoisesta asiasta onkaan kyse Islamin lainsäädännön ja määräysten kohdalla. Sana 'fiqh' arabiassa tarkoittaa syvää ymmärtämystä, eli se sana jo itsessään kumoaa tälläisen simppeliksi tehdyn ykskantaan toteamisen. En siis nyt ole arvostelemassa Adil Salahia, joka siis oli tuon artikkelin kirjoittanut, varmasti Salahilla on perusteensa tiedolleen - kysymys onkin juuri: mikä se peruste on?

Mikä minua siis käytännössä nyppii eniten on se, ettei hänen opinnoistaan ole tietoa missään. Onko hän siis islamin oppinut vai vaan journalisti, joka on itsekseen opiskellut siellä täällä? Tämä on vakava asia, sillä se määrittää suoraan sen, onko hänen sanoillaan mitään painoarvoa. Taannoin postitin Yahya Birtin kirjoituksen Wiki Islamista ja Sheikh Googlesta, jossa hyvin oli ilmaistu se tosiasia, että melkeinpä kuka tahansa pääsee ääneen tänä aikana ja puhumaan 'Islamin äänellä'.

Sitten taas mikäli Salahin onkin opiskellut jossain, olisi meidän tiedettävä hänen opettajistaan jotain, jotta voimme ymmärtää miltä pohjalta hän lähestyy tätä asiaa ja mainittuja 'todisteita'. Mikä on hänen 'mänhäädz' tavallaan. Näin toimimme siis mikäli ymmärrämme Islamin tiedon ja oppineisuuden arvon. Tieto, joka meille lyödään pöytään asiasta joka on kiistelty, on aina jostain kautta tulkittu. Hyvin harvoihin Islamin lain piirissä oleviin asioihin on selkeä ja valmis vastaus, loput ovat aina jotain kautta johdettuja. Yksi esimerkki tuon artikkelin haditeistä on esim. uhudin taistelukohtaus, jossa kirjoittaja järkeili, että Ayshan Kasvojen oli oltava nähtävisssä. Tietääkö kirjoittaja 'asbab an-nuzul' tiedettä, eli Koraaninjakeiden ilmestysaikojen ja niiden eri asioiden kumoamisia? Tälläinenkin kysymys nousi mieleeni tuota tuntemattoman henkilön tekstiä lukiessani. Vaaditaan nimittäin mudztähid tason oppineisuutta, jotta voitaisiin kumota Islamin piiristä asioita, jotka ovat olleet yksimielisesti hyväksyttyjä jo kauan, eli että esim. Profeetan SAWS vaimoille oli säädetty peittää kasvonsa.

Tuossa kirjoituksessa niqabista siis esitettiin, ettei ole todisteita seuralaisten ajan naisten pitäneen niqabia. Nyt oikeammin olisi sanoa, että hänen metodologiansa mukaisesti ei ole hyväksyttäviä todisteita asiasta. Mutta kun joku lukee tuon tekstin, saa aivan liian 'selkeän' kuvan asiasta. Ja kun toinen mielipide lyödään eteen, mennään jo sekaisin siitä, että mitenkä se asia nyt menikään. Todellista eksytystä siis ilmassa. Mikäli ymmärrämme eriäviä mielipiteitä, tulee meidän toki silti olla tarkkoja tiedon luotettavuudesta...ei mikätahansa eriävä mielipide käy tokikaan, sillä tulee olla perusteet. Ei siis todisteet, vaan tiedon alkuperällä tulee olla selvä linja.

Tosiasia on, että niqab on osa Islamia, mutta säädös sen pakollisuudesta vai vain suotavuudesta on kiistelty. Syynä eriäviin mielipiteisiin on se tosiasia, että kaikilla oppineilla on omat metodologiat käytössään, jolla tulkitaan ristikkäin meneviä todisteita. Jos Salahi olisi edes sanonut, että tarvitaan uudempi tulkinta nykyisiin olosuhteisiin täällä maailmassa, tai jotain muuta, joka olisi osoittanut hänellä olevan vahva ymmärrys lainopillisesta toiminnasta oppineiston keskuudessa, olisin ollut vain hyvilläni lukiessani tuota tekstiä, olisin ymmärtänyt hänen lähtökohtansa. Sensijaan hänen yrityksensä peitota koko islamin lakioppi vetoamalla todisteiden puutteeseen sai minut vain epäilemään hänen oppineisuuttaan, astaghfirullaah siitä. Vähintäänkin kuitenkin hän ei kykene harjoittamaan oppimaansa 'ilmaisutapaa', jos hän on oppinut...vaikka monet muutkin fatwat nykyään saavat minut epäilemään että sellaista edes opitaan nykyään. Onhan monissa nyky-yliopistoissa opettajina ihmisiä, jotka hädin tuskin rukoilevat edes... miten heillä voisi olla viisautta esittää tärkeät asiat tasapainoisesti ja viisaudella kun tuo islamin opettaminen on heille vain työ siinä missä muukin? Seuraus on, että valmistuvilla oppineilla ei ole minkäänlaista kykyä opettaa saamaansa tietoa oikealla ulosannilla. Tämä on sitä,mitä tarkoitetaan hadithissä mainitulla lopunajan merkillä tiedon katoamisesta - todelliset oppineet katoavat. Ja ensin katoaa tiedon ketjun merkitys, eli ei enää kysellä kenellä olit opissa, pelkkä todistus ties mistä laitoksesta riittää...

Ja tarkoitukseni ei nyt ollut osoittaa Salahin olleen tiedoton tai huono oppinut (millä MINÄ kykenisin moiseen??), vaan pohdin tässä vain turhautuneena sitä, että ilman tietoa toisen opinnoista ei voida tietää mihin hän tuon esitetyn tietonsa todellisuudessa pohjaa. Ilmaisuni on varmaan huonoa nyt, mutta toivottavasti oikeat asiat tulevat tästä ilmi, eikä väärät...

Siteeraisin lopuksi taannoisesta postista erästä veljeä, joka hyvin kuvasi todellisen oppineen vastausta kysymyksiin (en siis edelleenkään ota kantaa onko Salahi oikea oppinut vai ei, mutta siteeraan siis vain yleisesti):

"I observed something that I have found to be true of all true 'ulama. Whenever we would ask the Shaykh anything related to fiqh, would be treated to a stratified [=monitasoinen] answer. Such was also the case when I met with Shaykh Abdur-Rahman Ibn Yusuf last year. In many situations, a simple haram/halal answer treads of insensitivity. Also, we cannot discount the fact that in regards to some issues, a haram/halal binary does not and cannot exist. It is entirely plausible that one thing may be allowed for one and prohibited for someone else; and this is inline with fiqhi maxims"

Allah johdattakoon meitä ja suokoon meidän vielä kykenevän nauttia todellisen tiedon valosta, amiin.

Vanhalta blogilta uusintana: Todisteiden pyytäminen on tietämättömyyttä

2008-06-26T02:56:00.002+03:00

On tärkeää kunnioittaa toisten oikeutta eriävään mielipiteeseen. Tällä kunnioituksella ja sen toisen mielipiteen pätevänä ja laillisena pitämisellä on selvä ero. Sunni Islamin sisällä olevien eroavaisuuksien kesken etenkään ei milloinkaan ole mahdollista pitää toisen mielipidettä perusteettomana ja vääränä. Henkilön tulee uskoa, että ‘ Mielipiteeni on oikea, joskin on mahdollista, että se on väärä ja toisten mielipide on väärä, sillä mahdollisuudella että se on oikea.’ Me pidämme tämän kaltaisia mielipiteita perusteltuina ja pätevinä, koska ne perustuvat vakavastiotettavaan oppineisuuteen.

Mitä tulee eroavaisuuksiin sunni Islamin ulkopuolella, me kunnioitamme toisten mielipiteitä, pitämättä niitä kuitenkaan pätevinä ja laillisina. On kuitenkin erittäin tärkeää huomioida, että tämä työ jätetään oppineistolle! Vain oppineet voivat määrittää mikä jää sunni Islamin ulkopuolelle ja mikä ei: rivimuslimeilla ei ole riittävästi tietoa kyetäkseen määrittämään mikä on pätevä ja mikä pätemätön mielipide.

Mitä taas tulee ‘todisteiden (daliil) pyytämiseen’ , tämä ei ole kysyjän velvollisuus eikä se ole vastaajan velvollisuus niitäaina erikseen luetella. Kuten Sheikh Muhammad al-Ya’qubi sanoo:

“Mitä tulee kysyjän todisteiden vaatimiseen, niin tämä tapa on epätavallninen ja täysin vieras fatwaperinteessä. Muftin tehtävä on antaa vastaus kysymykseen lähteineen tai ei, riippuen tapauksesta, mutta hänellä ei ole mitään velvollisuutta tuoda esille yksityiskohtaisia todisteita.

Haluaisin kuitenkin tarttua tilaisuuteen ja tuoda esiin muutamia ohjeita kysyjälle ja muillekin yhteisömme jäsenille, jotka kuuluvat samaan kategoriaan, jota kutsutaan arabiaksi ‘al-awwaam’ eli tavalliset rivimuslimit. Kun tavallinen rivimuslimi siis kohtaa lakiopillisen ongelman tai uskonkohdan väärinkäsityksen, tulee hänen aivan ensimmäiseksi tarkistaa mistä tuo mielipide on peräisin, eli mikä tiedon lähde on. Hänen tulee aivan ensimmäiseksi varmistaa, että lähde on autenttinen ja luotettava, (’kysykää muistutuksen saaneilta, jos ette itse tiedä‘ kuten suura anbiya sanoo). Autenttisella tässä tarkoitan että ko. oppineella on katkeamaton tiedon ketju ja luotettavalla tarkoitan, että hän on uskollinen sunnan väen uskonkappaleille. Toisekseen, kun saa vastauksen, sitä voi usein olla vaikea ymmärtää, monestakin syystä, pohjimmaisen syistä ollessa kysyjän kykenemättömyys ymmärtää vastausta. Saadessaan tämän vastuksen (fatwan), on kysyjän sitouduttava sitä noudattamaan, sillä muutoin hän kyseenalaistamatta auktoriteettiä kuten Allah SWT Koraanissa kehoitettaa ‘Me kuulemme ja Tottelemme’.

Mikäli kysyjällä sitten kuitenkin on lisää kysymyksiä ja kunnianhimoa ymmärtää syvällisemmin, muuttuu hän rivimuslimista uskonnollisen tiedon oppilaaksi, hänen tulee silloin löytää opettaja ja hiljakseen tai systemaattisesti kehittää uskonnollista ymmärtämystään joka uskonnon alalta.

Vastauksen saaneen kysyjän tulisi siis tyytyä vastukseen, joka osoittaa hänelle luotettavan mielipiteen tai näyttää hänelle lainopillisen päätelmän ja hänen tulee tunnistaa oma kykenemättömyytensä muodostaa ko. päätelmää siihen vaadittavien oppien pitkän listan vuoksi.

Läntinen kulttuuri on muuttanut muslimien asennetta uskonnollisissa kysymyksissä noudattamisesta kapinallisuuteen, tottelevaisuudesta haastamiseen, ja auktoriteettien seuraamisesta näiden kuseenalaistamiseen. Tulos on nyt se, että jokainen matti meikäläinen kuvittelee joutuvansa päättelemään itse ja kykenevänsä muuodostamaan oman mielipiteen tiellä, jolla oppineelta menee 20 vuotta, ennekuin hän kykenee nöyryydellä ja varoen sillä astelemaan.

Läntinen kulttuuri rakentuu uskon hylkäämiselle, ilmoitusten mitätöinnille, ihmisten ylistämiselle ja ihmisten asettamisesta auktoriteetiksi Jumalan sijaan, asettaen siten järjen tekstiä korkeammalle ja tästä olemme ajautuneet älylliseen sekasortoon myös islamin areenalla.”

Lähde: www.sunnipath.com

Owais Qadri

2008-06-26T00:39:00.004+03:00

Olemme äitipuoleni kanssa jääneet totaalisesti koukkuun Owais Raza Qadrin muutamaan lauluun. Ovat kauniita, yksinkertaisia ja tunnepitoisia... SubhaanAllah!

Tasawwuf 101

2008-05-25T12:41:00.002+03:00

Aika hyvä ja simppeliksi jaoteltu tasawwuf tieteen 'usein kysytyt kysymykset'!

at-Talib: Tasawwuf 101

Salafit ja koulutus?

2008-05-23T20:09:00.005+03:00

Yhdellä Maliki-koulukunnan palstalla joku esitti mielenkiintoisen teorian... Hän siis esitti, että salafismi vetoaa etenkin köyhiin ja kouluttamattomiin siksi, että se on niin simppeli ja yksinkertaistettu (vertasi esim. Etelä-Amerikan köyhien katolilaisuudesta protestanttinismiin kääntymistä tähän samaan ilmiöön Islamissa). Perinteisiä muslimeita taas tapaa enemmän koulutetujen ihmisten parista, sillä heillä on enemmän pohjaa ymmärtää laajempaa kirjoa samasta asiasta... Olen joskus kuullut vastaavaa myös Englannista, että käännynnäisistä juuri koulutetut hakeutuvat opiskelemaan koulukuntia ja islamia laajemmin, muut taas hyväksyvät salafismin omakseen ja puoltavat sitä sitten kiihkomielisesti, sillä kokevat muut sekoittavana. Tavallaan se on ymmärrettävääkin ja itse ainakin ymmärtäisin tätä kautta monta asiaa salafien parista.

...toisaalta minä en ole kouluttautunut... enkä salafisti. Varmaan on sitten hyvinkin korkeasti (maallisesti siis) koulutettuja salafeja olemassa...

Suufit ja hadithit

2008-05-23T13:20:00.001+03:00

Mielenkiintoinen kirjoitus:

Sufi's and Hadith

Kenen Islam - vai Islam kaikille?

2008-05-08T09:17:00.005+03:00

Sisko Sakina kirjoitti blogillaan niin tärkeää asiaa, että minun oli pakko tulla tänne ja kirjoittaa ihan oma otokseni tästä aiheesta, vähän eri kulmalta tosin.

On ollut eurooppalaisten muslimien kohtalo velloa juuri tuollaisessa 'ei kenekään maa' - olotilassa jo ainakin sadan vuoden ajan. Vielä pahempaa kuin se on meille siskoille, olen havainnut sen olevan käännynnäisille veljille. Miehenä kun Islamissa joutuu pakosta olemaan enemmän tekemisissä ihmisten kanssa ja lisäksi juuri miehet ovat uein kaikkein ylimielisimpiä käännynnäisiä kohtaan. Isäni tapasi kutsua itseään 'seinäkukkaseksi', milloin mikäkin yhteisö mainosti itseään hänen avullaan tyyliin ' me olemme parhaita muslimeita, katso meillä on yksi mies käännynnäinen' ja isää taputeltiin päähän -kunhan hän vain muisti pysyä hiljaa. Oletan, että miesmuslimien yleistyttyä tämä asia on jonkun verran muuttunut. Myös netin kautta tietoa käännynnäisistä on enemmän.

Etupäässä syynä tähän 'ei-kenekään-maa' - olotilaan on tietysti siirtomaavalta ja sitä seurannut islamin yhdistäminen nationalismiin, kun haettiin vapautusta. Siirtomaavallat yhdistetään synnyinmuslimien keskuudessa juuri Eurooppaan. Amerikka taas on muslimien taholta saanut oman taakan kannettavakseen tekosiensa vuoksi. Tältä pohjalta sitten kun joku noista 'siirtomaaherramaista' tulee muslimiksi, hänen katsotaan omaksuneen 'tämän meidän jutun/nationalismin'. Meitä siis pidetään usein vähän samana kuin vaikka Rachel Corrieta palestiinalaisten taholla - kiva tyttö, joka oli oikeasti niitä mutta tuli meitä puolustamaan. Kuinka monta kertaa olenkaan itse saanut kuulla tuon 'meidän juttu' lausahduksen... Sanottavaa islamin opeista meillä ei siten mitenkään voi olla... onhan se heille 'sitä ainoaa aitoa' islamia, jota on juuri heidän maassa.

Sitten taas, jos on kyseessä entuudestaa tietämätön henkilö, joka on muuttanut tänne ja alkanut vakavissaan harjoittaa vasta täällä vieraassa paikassa etsiessään jotakin tuttua, hän usein valitsee Saudi-Arabian wahabilaisuuden, onhan se eniten esillä ja jotenkin looginen valinta kun pyhimmät paikat ovat heidän vallassaan. Tämä taas itsessään luo entistä syvempää kuilua käännynnäisten (jotka siis eivät halua omaksua miehensä/vaimonsa/ystävänsä tarjoamaa 'pakettia' kokonaisuudessaan) ja syntymämuslimien välille, sillä onhan tuon maan retoriikka selkeästi suunnattu nimenomaan arabeille, eikä etenkään eurooppalaisille/käännynnäisille laisinkaan. Ja syntymämuslimit, jotka ovat valinneet wahabilaisuuden ('salafi' nimityksellä tai ilman) lisäävät siihen soppaan aina ne omalta äidiltään oppimansa jutut kumminkin. On vain todella harmi, etteivät he voi hyväksyä eurooppalaisen muslimin tuovan omalta äidiltään oppimiaan, sallittuja asioita islamiin.

Tämä kaikki täytyy hyväksyä peruslähtökohdaksi kun ihmetellään syntymämuslimien asenteita ja meidän omaa vieroksuntaamme niitä kohtaan, vaikka olemme itsekin muslimeita. Me olemme aivan eri maaperällä, vaikka jaammekin uskonnon kautta monia asioita. On eri asia, mikäli käännynnäinen on täysin valmis omaksumaan kulttuurin, jonka kautta on Islamista kuullut. Usein etenkään vanhempien käännynnäisten kohdalla tämä vaihtoehto ei mitenkään voi toimia. Isälläni oli aiheesta aikoinaan paljonkin sanottavaa, ja joitain hänen ajatuksiaan voi lukea täältä hänen kirjastaan 'Muslimi tietämätään'. Hän sanoo siinä mm. 'Kysymys suomalaisesta islamista ei ole noussut - jo perherauhankin vuoksi - esiin vielä'. Suurin osa käännynnäisistä täällä ovat naimisissa syntymämuslimin kanssa. Itseäni tietysti huvittaa tuon lukiessani, kun mietin kuinka paljon isäni joutui olemaan kärsivällinen katsellessaan minua ja kehitystäni ulos marokkolaisesta/pakistanilaisesta Islamista, kohti Suomessa - tai euroopassa yleensäkin- realistisempaa Islamia. Tuo muutos ei varmastikaan olisi tapahtunut lainkaan, ellen olisi sattumalta ja vahingossa törmännyt käännynnäisiin oppineisiin, joita oikeasti suuresti kunnioitetaan monen täällä syntyneen syntymämuslimin taholta. Näitä ovat mm. AbdalHakim Murad, Hamza Yusuf, AbdulHakim Jackson, Nuh Keller jne.

Isäni (vai veljeni...en nyt muista kumman) ainakin osittain kääntämän kirjan Muhammed Asadin 'Islam Tienhaarassa' voi myös lukea täällä. Muhammed Asad oli yksi sellainen harvinainen käännynnäinen muslimi, jolla oli jonkunnäköinen auktoritäärinen asema syntymämuslimien keskuudessa, diplomaattisen virkansa ansiosta. Hänen tiedetään neuvoneen muslimiumman johtavia tähtiä noina aikoina, joskaan häntä ei kukaan ole koskaan nostanut ansaitsemaansa asemaan. On olemassa lukuisia muitakin, joille syntymämuslimien tiedotusvälineet, saati kirjat, eivät milloinkaan voi antaa kunniaa, syynä toki kykenemättömyys arvostaa.

Minun on muslimiperheen ympäröimänä tietysti helppo sanoa, että koen Islamin olevan myös minun yhtälailla. Olen tosin itsekin joskus sokeasti alistunut tuohon ajatukseen, että olisi joku yksi ainoa oikea Islam olemassa, kodifioitu ja valmis joka paikkaan. Nyt huomaan kuinka tuollainen ajatus aliarvio Islamia ja myös Kaikkivaltiasta. Eihän ole olemassa yhtä ja samaa kodifioitua ihmistä! Sahabatkin olivat erilaisia, mutta silti kaikki tarpeellisia. Meidän tehtävämme on nyt tuottaa oppineita omista lapsistamme ja huolehtia siitä, että he antavat arvoa myös käännynnäisille yhtälailla. Onhan tämä 'ei-kenekään maalla' oleminen monessa muussa maassa jo hyvin paljon kehittyneempää, kun jo toisen polven muslimitkin kokevat ihan samoja asioita.

Lopuksi on pakko muistuttaa myös siitä, että me käännynnäiset olemme oppineet hyvin paljon syntymämuslimeilta tietynlaisia asioita. Esim. häpeäkäsitys, vieraanvaraisuus ja sen sellainen ovat hyvin tarpeellisia oppeja, jotka meiltä joskus entuudestaan puuttuu...meidän on itse sitten tosin näiden oppimiemmekin asioiden kanssa tiedettävä mihin itse vedämme rajan, joka sopii paremmin tänne yhteiskuntaan. Ja ennenkaikkea, kuinka erottaudumme syntymämuslimien Islamista ja olemme ylpistymättä niin tehdessämme? Sakinan kirjoituksessa on, mashaAllah, paljon hyvää asennetta mukana, tuollaiseen tasapainoiluun on varmaan hyvä pyrkiä. Itselläni on jo vähän liian kaukainen suhde syntymämuslimien Islaminharjoittamiseen... Olen lähes jo omimassa islamia Suomen oloissa, heh. Toinen sukupolvi ovat tietysti asia erikseen, ja heissä on paljon ainesta, kunhan vain kasvaisivat harjoittaviksi kaikki tai edes suurin osa. Se onkin aikamme suurin huoli nyt, maassa jossa kunnon islamilaista koulua ei edes vielä ole.

Viimeisenä pohdintana on pakko laittaa vielä, että olisi mielenkiintoista lukea siitä, miten muslimit ovat ennen suhtautuneet uusiin muslimeihin? Miten oli aika, kun esim. marokkolaiset olivat uusia muslimeita? Abdul Hakim (Sherman) Jackson kirjoittaa aiheesta lain pulesta ainakin jonkun verran täällä.

Tasawwuf-tieteen sisäinen todellisuus: Sunna

2008-05-07T15:44:00.008+03:00

Tasawwuf in islamin tiedehaara, joka hoitaa ihmisen hengellistä vointia, eli käsittelee uskonnon sisäistä puolta. Tunnetaan myös nimityksellä suufilaisuus, jota voi tosin olla muutakin kuin islamilaista. Tasawwuf/suufilaisuus ei siis ole osa islamia, mikäli se on erotettu shari'asta. Itsessään se on ehdottomasti osa shari'aa, toisinaan vain nimellä 'tazkiyya' ja vähemmillä keinoilla varustettuna.

Ashrafiya blogin pitäjältä:

Tasawwufin olemusta on kuvattu seuraavasti:

"Vilpittömyyttä käännyttäessa kohti Allahia Kaikkivaltiasta kaikella joka Häntä miellyttää ja tavalla, joka on Hänen mieleensä." Kirjasta 'Adab of the seeker' eli 'Tietään (Jumalan luo) etsivän tavat'

Vilpittömyyden lisäksi tasawwufissa kiinnitetään paljon huomiota tuon lauseen kohtaan 'tavalla, joka on Hänen mieleensä'. Kaikki asiat, jotka tehdään rakkaan profeettamme Muhammedin (Allahin rauha ja siunaukset hänelle) tavoin, eli sunnan mukaisesti, ovat taatusti Hänen mieleensä. Muilla uudemmilla tavoilla ei vastaavaa takuuta ole.

Lisää Shari'asta...

2008-05-06T21:41:00.000+03:00

Shari’an päämäärät

Allah tahtoo ihmiselle vain hyvää, siksi myös Shari’a tarkoittaa meille hyvää. Shari’a tuo meille ikäänkuin äärimmäiset kehykset elämään. Allah Kaikkivaltias määrittää kuitenkin hyvän ja pahan, sillä eihän ihmisellä/luodulla voi olla kykyä siihen itsestään. Kuten talon rakentaja tietää mihin olosuhteisiin talo on tarkoitettu, niin yhtälailla Luoja tietää millaiset asiat hyödyttävät ja vahingoittavat luotua.

Shari’alla on viisi päämäärää:

1. Uskonnon, 2. elämän, 3. älyn, 4. kunnian ja 5. omaisuuden turvaminen.

Tuonpuoleisen hyödyt menevät maallisten hyötyjen edelle, sillä ei voida ottaa huomioon maallista etua, joka vahingoittaisi Tuonpuoleisen hyötyä.

” Sen avulla, mitä Jumala on sinulle antanut, etsi tulevaisuuden kotia, mutta älä unohda osaasi tässä maailmassa.” (Koraani 28:77)

Hadith: ”Elä tässä maailmassa kuin olisit muukalainen tai matkustaja.”

Yksinkertainen syy: Ikuinen on ikuisesti parempaa kuin se mikä loppuu joskus.

Shari'a: Selkeä Tie

2008-05-05T19:51:00.003+03:00

"Kullekin (heimollenne) Me sääsimme omat lakinsa ja tapansa. Jos olisi ollut Jumalan tahto, Hän olisi muovaillut teidät kaikki yhdeksi kansaksi, ellei Hän olisi tahtonut koetella teitä erikseen annetuin totuuksin; sentähden rientäkää kilvan toistenne kanssa hyveiden harjoittamiseen. Kaikkien on teidän palattava Jumalan eteen, ja Hän kyllä antaa teille lopullisen selvyyden siitä, mistä olitte erimielisiä." (Koraani 5:48)

Muslimeille elämä ei alkanut syntymästä vaan jo kauan ennen sitä. Jopa ennen ensimmäisen ihmisen luomista. Se alkoi, kun Jumala loi kaikkien sielut, jotka koskaan tulisivat elämään maan päällä ja kysyi heiltä: 'Enkö ole Herranne?' Johon he kaikki vastasivat 'Kyllä.'

Jumala määritti jokaiselle sielulle ajan maan päällä, että Hän voisi koetella tätä. Sitten, näiden ajan päätyttyä Hän tulee Tuomitsemaan heidät ja lähettämään kunkin tämän määränpäähän; joko ikuiseen autuuteen , tai ikuiseen murheeseen.

Tämä elämä on siis matka, joka tarjoaa kulkijoilleen monia eri teitä. Vain yksi näistä on kirkas ja selvä. Tämä on Shari'a.

Taivaallinen Johdatus

Arabiaksi Shari'a merkitsee selkeää, hyväksi tallattua polkua veden äärelle. Islamilaisesti sitä käytetään puhuttaessa Jumalan palvelijoilleen säätämistä asioista. Kieliopillinen merkitys on kuitenkin kiedottu sen teknisempään käyttöön; eli aivan kuten vesi on ihmisen elämälle elintärkeää, samaten Shari'an selkeys ja suoraselkeisyys on elintärkeää sielulle ja mielelle.

Kautta historian Jumala on lähettänyt lähettiläitä kaikille ihmisille kaikkialle maailmaan, johdattamaan näitä oikealle tielle, joka johtaisi heidät onneen tässä maallisessa elämässä ja tulevassa. Kaikki lähettiläät opettivat samaa ilmoitusta uskosta (Koraani kertoo meille, että kaikki lähettiläät kutsuivat Yhden Jumalan palvomiseen), mutta tarkemmat ohjeistukset taivaallisista laeista vaihtelivat ajan ihmisten tarpeiden mukaan.

Profeetta Muhammed SAWS oli viimeinen lähettiläs ja hänen Shari'ansa edustaa lopullista taivallisen Armon ruumiillistumaa. "Tänä päivänä Minä olen saattanut täydelliseksi teidän uskontonne ja sallinut mielisuosioni ylenpalttisesti tulla teidän osaksenne, olen armossani antanut Islaamin teidän uskonnoksenne." (Koraani 5:3) Profeetalle itselleen sanottiin: "Olemme lähettänyt sinut, oi Muhammed, vain armona maailman kansoille." (Koraani 21:107).

Lainopilliset määräykset

Shari'a ohjaa kaikkea ihmisten toimintaa ja jakaa nämä viiteen kategoriaan: pakolliset, suositellut, sallitut, vältettävät tai kielletyt.

Pakolliset teot on suoritettava ja suorittaessa ne hyvällä aikomuksella, niistä palkitaan. Suositellut teot ovat niitä, joita tulisi tehdä. Tämän vastakohta on vältettävät teot. Sallitut teot ovat niitä, joista ei ole erikseen kehoitetta tai kieltoa. Suurin osa ihmisten teoista sijoittuu tähän kategoriaan.

Teon lopullinen arvo riippuu sen aikeesta ja vilpittömyydestä, kuten profeettamme meille kertoo sanoen: "Teot ovat palkitut niiden aikeiden mukaan, ja ihminen saa vain sen mitä aikoi."

Elämä Shari'an Alla

Shari'a kattaa kaikki ihmiselämän osa-alueet. Klassiset Shari'an käsikirjat ovat usein jaetut neljään osaan: Lait koskien henkilökohtaisia palvonta tekoja, lait koskien kaupankäyntiä, lait koskien avioliittoa ja eroa, ja rangaistus lait.

Lainopillinen filosofia

Jumala lähetti ihmiskunnalle kirjoja ja profeettoja näyttämään tietä onneen tässä elämässä ja menestykseen tuonpuoleisessa. Tämä on kiteytetty uskovan rukouksessa, joka on Koraanista: "Herra, anna meille hyvää tässä elämässä ja hyvää tulevassa ja varjele meitä Tulen rangaistuksesta!" (Koraani 2:201)

Lainopilliset ilosoofit kuten al-Ghazali, Shatibi ja Shah Wali Ullaah ovat selitäneet, että Shari'an tarkoitus on edistää ihmisten hyvinvointia. Tämä käy ilmi Koraanista ja Profeetta Muhammedin SAWS opetuksista.

Oppineet selittävät, että ihmisten hyvinvointi perustuu välttämättömyyksien tyydyttämiseen, tarpeisiin ja mukavuuksiin.

Välttämättömyydet

Välttämättömät tarpeet ovat asioita, joista maallinen ja uskonnollinen elämä on riippuvaista. Näiden huomiotta jättäminen johtaa sietämättömään vaikeuteen maailmasa, tai rangaistukseen tuonpuoleisessa. On olemassa viisi välttämättömyyttä: uskonto, elämä, äly, kunnia ja omaisuus. Nämä yhdessä varmistavat yksilöllisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tässä elämässä ja tuonpuoleisessa.

Shari'a suojelee näitä välttämättömiä tarpeita kahdella tavalla: ensiksikin varmistamalla niiden täytäntöönpanon ja toisekseen huolehtimalla niiden pysymisestä käytännössä.

1. Uskonto: Varmistaakseen uskonnon varjeltumisen, Kaikkivaltias Jumala on säätänyt uskon ja palvonnan pakolliseksi. Sen säilymisen taatakseen , on säädetty lait sen opettamisesta ja oppimisesta.

2. Elämä: Elämän säilymisen takuuksi Jumala on säätänyt avioliiton, terveellisen syömisen ja elämisen, ja kieltänyt elämän toiselta tai itseltä riistamisen ja määrännyt sen toiselta riistämisestä rangaistukset.

3. Äly: Jumala on sallinut terveen älyn ja tiedon edistämisen ja kietänyt kaiken, mikä heikentää sitä, kuten alkoholi ja huumeet. Hän on myös säätänyt ehkäiseviä rangaistuksia, että ihmiset pysyisivät poissa noista aihneista, sillä terve äly on ihmiselle annetun moraalisen vastuullisuuden perusta.

4. Kunnia/sukupuu: Ihmisen kunnian/sukupuun turvaamiseksi on säädetty avioliitto ja avioliiton ulkopuolinen sukupuolinen kanssakäyminen on kiellettyä. Rangaistuslait asetettiin voimaan tämän sukupuun ja kunnian turvaamiseksi.

5. Omaisuus: Jumala teki pakolliseksi ihmiselle, että tämä elättää itsensä ja ne, joista on vastuussa, ja Hän asetti lait, joilla kaupankäyntiä ja ihmisten keskinäisiä toimia säädellään, jotta turvataan oikeudenmukainen kanssakäyminen, taloudellinen oikeudenmukaisuus, ja estetään alistaminen ja riitaantuminen.

Tarpeet ja mukavuudet

Tarpeet ja mukavuudet ovat asioita, joita ihmiset etsivät taatakseen itselleen hyvän elämän, ja välttyisivät ongelmilta, näiden asioiden olematta kuitenkaan välttämättömyyksiä. Shari'an henki puhuttaessa tarpeista ja mukavuuksista on tiivistetty Koraanissa seuraavasti: "eikä ole uskontoonne asettanut teille mitään ylipääsemätöntä," (Koraani 22:78) ja myöskin "Jumala ei sälytä päällenne hankaluuksia, mutta tahtoo, että vaeltaisitte puhtaudessa ja että Hänen armonsa teissä tulisi täydelliseksi, jotta olisitte kiitolliset." (Koraani 5:6)

Täten siis kaikki mikä takaa ihmisten onnellisuuden, ollen taivaallisen johdatuksen mukaista, on sallittua shari'assa.

Lähde on sunnipath.com, kirjoittajana Shaykh Faraz Rabbani, teksti ei ole luettavissa kuin opiskelijoille jostain syystä tässä muodossa. Pidemmässä/vähän eri muodossa sen löytää BBC:ltä.

En kääntänyt loppu osaa, eli osaa, jossa käsitellään Shari'an lähteitä... Koraani, Sunna, Ijma' ja Qiyas. Saatan tuoda muita muistiinpanojani noista aiheista tähän.

Käännös on hyvin raaka sellainen, pahoittelen virheitä, yritän korjata mahd. myöh. vielä...apua voi tarjota kommentteihin....

Naisten asema islamissa...

2008-04-30T20:14:00.002+03:00

Ei kovin omaperäinen aihe, mutta todella mielenkiintoista luettavaa! Kunpa vaan osaisi kunnolla arabiaa ja olisi mahdollisuus saada tästä aiheesta lisää tietoa ja pääsisi lähteisiin käsiksi. Eli ketkä oppineet olivat sitä mieltä, että naisen todistus olisi yhtä pätevä kuin miehen ja selittivät koraaninkohdat aiheesta eri tavoin?

Tardicionalista kirjoittaa aiheesta jonkun verran täällä.

Myös suurten ja kuuluisien oppineiden naisopettajista ollaan usein hiljaa. En nyt tarkoita tällä naisopettaja asialla kritisoida monien muslimimaiden tapaa olla tarkkoja erottelusta sukupuolten välillä, mutta onhan meidän myönnettävä, ettei se ole aina ollut näin uskonnossa... vai?

Me toki kaikki opimme uskonnon aina yhdellä tavalla alkuun ja vasta ajan kuluttua voidaan laajentaa tuota näköpiiriä. Itse olen ollut joskus hyvin fanaattinen sukupuolierottelun kannattaja, mutta nyt olen oppinut ymmärtämään, että se on tietyissä puitteissa todella tarpeellista, ja tietyissä toisissa puitteissa pelkästään tekopyhää. Minä en toki ole sellaisessa asemassa, Luojalle kiitos ja ylistys, että joutuisin asiaa sen kummemmin pohtimaan ja ymmärrän hyvin esim. saudien tiukan systeemin ja syyt siihen, mutta jos mietitään islamia täällä lännessä, niin jokaisen on tämä asia tavalla tai toisella käsiteltävä itsekseen, siihen lisätietous historiasta on aina todella tervetullutta.

'Jokainen sielu on maistava kuoleman' (jae 3:184)

2008-04-29T09:59:00.002+03:00

23.04.2008 Allah Kaikkivaltias otti luokseen yhden Suomen Umman jäsenen, isäni Jahja Nordlingin. Inna lillaahi wa inna ilaihi raji'uun, Totisesti kuulumme Hänelle ja Hänen luokseen palaamme.

Kirjaan ylös tähän hänen aikoinaan kääntämiään haditheja aiheesta 'kuolema' Sheikhul Hadith Muhammed Zakariyyan teoksesta, joita hän myös tapasi lukea usein terveenä ollessaan:

Hasan Basrilaisen 'mursal' hadithissä kerrotaan Abu Hurairan kertoneen Profeetan SAWS sanoneen: "Tahdotko, että kerron sinulle mikä tämä maailma itseasiassa on?" "Tottakai haluan", vastasin. Hän vei minut Medinan lähellä olevalle tunkiolle. Siellä oli ihmisten kalloja, ulosteita, vaateriepuja, luita jne. Profeetta SAWS sanoi: "Abu Hurairah, nämä ovat ihmisten kalloja. Aikoinaan nämä päät täytti ahneus aivan kuin teidän päänne tänään. heillä oli tapana rakentaa pilvilinnoja menestyksestä kaukaisessa tulevaisuudessa, kuten teillä tänään. Nyt nuo tyhjät kallot makaavat maassa odottaen, että aika muuttaa ne tomuksi. Nämä ulosteet olivat aikoinaan herkkuja, joita ostettiin kovalla työllä ansaitulla rahalla. Ne valmistettiin huolella ja syötiin nautinnolla. Nyt ne ovat täällä, vastenmielisinä jätöksinä. Nämä vaaterievut olivat aikoinaanupeita pukuja, joihin ylpeinä pukeuduttiin. Tänään ne ovat pahaisia riepuja, joita tuuli riepottelee. nämä luut taas kuuluivat uljaille ratsuille, joilla ihmiset ylpeinä ratsastivat ympäri maailmaa. itkeköön siis jokainen, joka kaiken tämän tajuaa" Abu Huraira (ra) päätti kertomuksensa: "Ja me kaikki aloimme itkeä katkerasti."

Abdullah bin 'Umar (ra) on kertonut Allahin Lähettilään SAWS ottaneen häntä eräänä päivänä kiinni olkapäästä ja sanoneen: "Elä tässä maailmassa niinkuin olisit muukalainen ja ohikulkija, pitäen itseäsi haudan asukkaana." Lisäten: "Kun aamu koittaa älä usko näkeväsi iltaa; kun ilta hämärtyy, älä odota eläväsi aamuun asti. Kun olet vielä terve ja voimissasi, tee hyvää jotta ammentaisit siitä sairauden koittaessa, varaudu eläissäsi kuoleman varalle, sillä et koskaan voi tietää mihin joukkoon huomenna kuulut."

Allahin Lähettilään SAWS kerrotaan sanoneen: "Viisas on se mies, joka on ottanut tehdäkseen niitä tekoja, jotka ovat Allahille mieleen, tehden tekoja, joilla on arvoa kuoleman jälkeen. Tyhmä ja ajattelematon taas on se, joka seuraa alhaisia halujaan ja kohdistaa väärän toivonsa Allahiin."
Sheikhul Hadithin selitystä: Tämä hadith kuvaa hulluksi sellaista, joka surutta seuraa omia intohimojaan piittaamatta siitä, mikä on kiellettyä (Haraam) ja sallittua (Halaal), ja kuitenkin samalla elättelee toiveita siitä, että Allah Taa'la mittaamattomassa Armossaan antaa joka tapauksessa hänen tekonsa anteeksi. Hänen toiveensa osoittautuvat vääriksi.

Pyydän nöyrimmin jokaista mahdollista lukijaa tekemään du'an ja mahdollisesti vaikka yhden suura Fatihan isäni puolesta.

Keitä ovat Ashariitit?

2008-04-22T01:42:00.003+03:00

Täältä:

Ummamme viime aikojen yksi merkittävimmistä Saudi-Arabialaisista oppineista Sayyid Muhammad Alawi al-Maliki sanoo:

"Useat muslimien pojat/tyttäret ovat täysin tietämättömiä Ashari-koulusta, ketkä sitä edustavat, eivätkä tiedä sen kannoista Islamin uskonkappaleisiin (aqidah), silti jotkut näistä eivät pelkää Allahia tarpeeksi ollakseen syyttämättä sitä islamista harhautuneeksi ja väittävät sen opettaneen harhaoppeja Allahin Atribuuteista. Tietämättömyys Ashari-koulusta on syynä Ahl as-Sunnan yhtenäisten rivien hajoamiseen. Jotkut ovat menneet jopa niin pitkälle, että ovat luokitelleet Asharit harhautuneiden lahkojen kategoriaan, vaikka minulle on käsittämätöntä kuinka uskovaa voidaan verrata vääräuskoisiin ja kuinka ihmeessä voidaan pitää Sunni muslimeita samalla tasolla kuin ääriesimerkit Jahmiiteistä ja Mu'tazilasta."

Kaikkivaltiaan muistelusta

2008-04-21T01:28:00.002+03:00

Koraanista:

"Taivasten ja maan luominen sekä yön ja päivän vaihtelu ovat totisesti tunnusmerkkejä niille, joilla on ymmärrystä, jotka muistavat Jumalaa seisoessaan, istuessaan ja maatessaan ja miettivät taivasten ja maan luomista sanoen: »Herra, Sinä et ole luonut tätä turhaan. Kunnia olkoon yksin Sinulle! Säästä meitä Tulen tuskilta!" (3:191)

"On niitä, jotka uskovat ja joiden sydämet löytävät rauhan heidän muistaessaan Jumalaa. Eikö ole totta, että sydämet löytävät rauhan Jumalassa?" (13:28)

"Ja totisesti, Jumalan muistaminen on parasta, sillä Jumala tietää, mitä te teette." (29:45)

Luoduista Parhaimman Sanomia:

Abu Huraira RA kertoo Profeetan (Allahin rauha ja siunaukset hänelle) sanoneen: 'Hän, joka muistelee Allahia runsaasti on vapautettu tekopyhyyden leimasta.' (Tabarani, Jami' us-Saghir)

Ibn Abbas kertoo kuulleensa Jumalan Lähettilään (Allahin siunaukset ja rauha hänelle) sanoneen: 'Ensimmäiset, jotka kutsutaan paratiisiin Tuomion Päivänä ovat ne, jotka ovat muistelleet Allahia niin hyvänä aikana kuin huonona aikana.' (Mustadrak Hakim)

Abu Huraira kertoo, että Allahin Lähettiläs sanoi: 'Mufarridun ovat menneet edeltä.' Seuralaiset kysyivät: 'Keitä ovat Mufarridun?' Hän vastasi: 'Ne ovat niitä (naisia ja miehiä), jotka ovat lumoutuneet ja rakastuneet Allahin muisteluun. Allahin muisteleminen keventää heidän taakkaansa (syntejään). Tästä johtuen he ilmestyvät Tuomion Päivänä (synniestään) kevennettyinä.' (Tirmidhi)

Profeettojen Perillisiltä:

Maalik ibn Dinar (Rahmatullahi aleihi) sanoi: "Mikäli ihmisen sydän ei käänny poispäin luoduista ja kohdistu Allahiin, sitten hänen teot ovat pilalla, sydän sokea ja elämä tuhlattu." (Tanbih al Ghafiliin)

Imam al-Ghazali sanoo: "Meditaatio on asemassaan tärkeämpää kuin pelkkä Allahin muistelu, sillä se sisältää itsessään Allahin muistelun lisäksi vielä kaksi toista tärkeää elementtiä, yksi on Allahin tiedostaminen, johon juuri meditaatio on avain, ja toinen on Allahin rakkaus, joka lisääntyy syvän mietiskelyn ansiosta. Tämä on mitä suuit kutsuvat 'muraqaba'-nimityksellä ja tämän siunauksia löydämme lukuisista Profeetan sanomista." (Ihya Uluum id-Diin)

Shaykh Dr. 'Arifi (Ashraf Ali Thanwin oppilas) sanoo: "Kun päivittäinen Allahin muistelu ja hyvät työt alkavat tuottaa tulosta eli teot ja näiden olennaiset omainaisuudet tulevat vahvoiksi ja vakaaksi, ihminen saavuttaa sisäisen yhteyden Allahiin, ja tämä suhteessa hänen omaan kykyyn, tietoon ja ymmärrykseen. Tästä aiheutuu se, että henkilö alkaa palvoa Allahia luonnollisen oloisesti. Tuloksena tästä hän huomaa palvovansa Allahia rakkaudesta ja samalla hänen sydämeensä muodostuu inho epäuskoa kohtaan." (Ma'mulaat Yawmiyya)

Muodoista uskonnossa

2008-04-21T01:01:00.002+03:00

SubhaanAllah, kun joskus osuu kohdalle tilanne, jossa joku kirjoittaa jotain, jota olet itse ajatellut, muttet ole osannut pukea sanoiksi... Minulle kävi taas niin, täällä:

"The unreflective conservative and the progressive modernist who rails against him are both two manifestations of the same shortsightedness; they are both utterly fixated on the forms — the rusūm — of religion. As such, they are merely two competing formalisms."

Itse olisin lisännyt tuohon listaan vielä seuraavan esimerkin:

Sunnapukeinen muslimi, joka möykkää 'kuffarien' riistosta muslimimaissa ja boikotoinnin tärkeydestä, samalla ollen itse täysin asuinmaansa sosiaalivarojen armoilla - ja ei näe siinä mitään ristiriitaa.

Allah suokoon meille suvaitsevaisuutta, viisautta ja laajempaa näkemystä, amiin.

Palstakirjoittelun vaaroja

2008-04-20T20:17:00.003+03:00

Netti on pullollaan islamilaisia keskustelupalstoja ja ne voivat olla hyvä keino asioiden oppimiseen. Kuitenkin niissä piilee myös suuria vaaroja, etenkin uusille islamissa.

Kun aikoinaan tulin muslimiksi liikuin piireissä, joissa tiedon hankkimista ei sinänsä korostettu, mutta uskoa korostettiin sitäkin enemmän. Tästä johtuu mm. se, että esimerkiksi usko Allahin Suuruuteen ja ominaisuuksiin on monelta alata täysin selkeää, alhamdulillah. Puutetta on ollut muunlaisen tiedon saralla ja pahasti, mutta perusasioita nimenomaan uskosta ja hyvistä ominaisuuksista olen tankannut lähes yksinomaan noin 8 vuotta islaminiästäni, alhamdulillah. Tiedän myös mistä haen itselleni sen uskonvahvistupommin sen tarpeen yllättäessä, ja tunnistan myös sen tarpeen merkit. Mekan ajan muslimit opettelivat tietoa 'Laa ilaha illallaah'- sanomasta lähes pelkästään 11 vuotta. Nykyään aivan liian aikaisin ponnahdetaan liian teknisiin kysymyksiin ja muodostetaan käsitys islamista 'lakiuskontona' - jota se suhteessa joihinkin muihin voi ollakin - mutta mikäli sen ydin, eli usko, jää kokonaan heikolle ja hataralle pohjalle, mitä toivoa ihmisellä teknisine tietoineen on pitää uskostaan kiinni vaikeuksien yllättäessä?

Muistan selkeästi mitä eräs arvon oppineeksi opiskeleva veli eräällä palstalla kysyi, kun hänelle ilmoitettiin hänen uskonnontulkintansa olevan harhaoppia, koska siinä ei opeteta Tawhiidin kolmea kategoriaa. Hän kysyi heiltä hyvin, että mitä ihmeen hyötyä on Tawhiidin kolmen kategorian tietämisestä (joista esim. alkuajan muslimeilla ei ollut edes tietoa, ja jota suurin osa umman oppineista pitää turhana tietona muutoinkin), mikäli ihmisellä ei ole uskoa? Etenkin tänä nettiaikana usko jää monelle hyvin, hyvin heikolle pohjalle. Mietitään saako tukkaa värjätä tai minkä pituiset kynnet saa olla, mutta unohdetaan sydämentilat täysin. Sitten kun puhutaan perustavanlaatuisista uskonkysymyksistä, kukaan ei kysy saati osaa/halua vastata kysyttäessä.

Kunnon dawa työntekijän ja oppineen yksi perustavanlaatuinen ominaisuus on se, että osaa aina vastatessa muistuttaa asiaan liittyvistä olennaisimmista asioista. Kun kysytään miten tämä ja tämä tehdään, tulisi aina muistuttaa myös syystä miksi sitä tehdään tai ei tehdä. Me olemme ihmisiä ja unohdamme hyvin helposti, kaikki me taritsemme monessa asiassa toistoa...ja toki tärkeimmät toistettavat asiat ovat juuri ne uskon perusasiat.

Johdattakoon Allah Kaikkivaltias meidät Hänelle suosiolliseen toimintaan palstalla tai muualla, amiin!

Fatwan antamisen taide

2008-04-19T12:13:00.002+03:00

Löysin vanhasta jo lopettaneesta blogista hyvä määritelmän. Tämä jotenkin sopii tähän 'minority fiqh' tutkimukseenkin:

'Molvi':

"I recently spent some time with Shaykh Faraz Rabbani. I observed something that I have found to be true of all true 'ulama. Myself and Salman, whenever we would ask the Shaykh anything related to fiqh, would be treated to a stratified [=monitasoinen] answer. Such was also the case when I met with Shaykh Abdur-Rahman Ibn Yusuf last year. In many situations, a simple haram/halal answer treads of insensitivity. Also, we cannot discount the fact that in regards to some issues, a haram/halal binary does not and cannot exist. It is entirely plausible that one thing may be allowed for one and prohibited for someone else; and this is inline with fiqhi maxims."

Oppineisuudessa on monta eri astetta, nykyään niin kovin helposti pidetään jotakuta oppineena, mutta tosiasiassa se vaatii ihan älytöntä kapasiteettia ja syvää ymmärrystä asioista. Ykskantaiset vastaukset ovat useimmiten harhaanjohtavia, tavalla tai toisella. Sitten kun fatwaa lukiessa on kirjattu ylös se peruste, millä tuo fatwa on annettu silloin on meidän myös verrattava omaa tilannettamme tuohon syyhyn, ei otettava vastausta automaattisesti.

Näistä ja monista muista syistä on aina turvallisempaa seurata yhtä koulukuntaa ja ottaa helpotuksia toisista koulukunnista tarpeen vaatiessa. Oman nafsin seuraaminen on haram ja taqwan tie on aina paras. Ja Allah yksin tietää joka tilanteessa mikä on tuo taqwan tie...

Käännös: Muslimien Yhtenäisyys

2008-04-18T15:05:00.002+03:00

Sheikhul-Hind (titteli, joka annetaan Intian aikansa merkittävimmälle oppineelle) Mahmud ul-Hasan sanoi aikoinaan:
”Olen pohtinut paljon niitä syitä nykyisen muslimiyhteisön säälittävälle tilalle, ollessani vangittuna Maltalla”.
Oli vuosi 1920, ja 69-vuotiaana hän ei ollut vain aikansa merkittävimpiä oppineita, mutta oli myös viettänyt ikänsä poliittisena aktivistina [Intian itsenäisyyden puolesta kolonailismia vastaan]. Yleisönä oli tuolloin oppineiston kokous ja kaikki olivat innokkaita kuulemaan hyvin pitkän ajan tutkiskelujen ja opintojen tuottoa. Mahmood-ul-Hasanin johtopäätös oli: ”Ongelmamme aiheutuva kahdesta asiasta: Koraanin hylkäämisestä ja sisäisistä riidoista.” Viimeiset elinpäivänsä hän omisti näille asioille ja niistä puhumiselle.

Tänä päivänä nämä samat syyt pätevät yhä. Ne ovat myös liitoksissa toisiinsa, toinen on ensimmäisen seurausta. Koraani on julistanut meidät yhdeksi veljeskunnaksi ja on varoittanut meitä sisäisistä riidoista. Me olemme laiminlyöneet nämä opetukset ja olemme tehneet miljardin ihmisen yhteisöstä miljardeja jaostoja.

Suuri osa sisäisistä riidoistamme johtuu kapeakatseisesta oman eduntavoittelusta. Islam olisi voinut olla se voima, joka olisi auttanut meitä pääsemään tämän yli. Ikävä kyllä, sensijaan, että annamme sen täyttää rooliaan, me olemme tehneet uskonnosta itsestään aiheen lisätä ennestään jo laajaa skaalaa ratkaisemattomia konflikteja. Me taistelemme mitättömistä lainopillisista asioista. Tappelemme uskonnon tulkinnan pikkuyksityiskohdista. Muutamme pienet lainopilliset yksitiskohdat suuriksi taistekukentiksi, samalla laiminlyöden tärkeitä ja ratkaisevia uskonnon opetuksia – toisinaan jopa menemme niitä vastaan taistellessamme.

Teemme kaiken tämän siitä huolimatta, että uskontomme on hyökkäyksen kohteena kaikilta suunnilta. Tuhannet ihmiset luopuvat uskostaan vuosittain Pakistanissa. Qadianit ja hadithinkieltäjät ovat olleet kiireisinä houkuttelemassa uusia sukupolviamme harhaan, haramista (kielletystä) ollaan tekemässä halal (sallittu). Massat muslimimaissa ovat täysin tietämättömiä uskonnostaan ja hyvin helposti lainailevat tapoja epäjumalanpalvojilta. Tämän kaiken kukkuraksi meillä on vielä läntinen kulttuuri hedonismeinen, hävyttömyyksineen, ja moraalisine anarkioineen joka valtaa yhteisöämme elokuvien, radion ja säädyttömän kirjallisuuden avulla. Kaikenlainen korruptio on tullut kaikkiin yhteiskuntaluokkiimme. Eikö meidän tulisi pohtia tätä ja kysyä itseltämme mitä profeetta SAWS odottaisi meiltä, profeettojen perillisiltä, tässä tilanteessa? Tulemmeko tuonpuoleisessa olemaan kykeneviä antamaan riittävää vastausta kysmyksiin sanomalla kirjoittaneemme kirjan ’raf ul-yadein’-asiasta (pakollisen rukouksen aikana suoritettu käsien nostaminen ennen kumarrusta, onko se pakollista vai ei)?

Mahmud ul-Hasan kertoo: Näin kerran Oppinut Anwar Shah Kashmirin erittäin surullisena ja kysyin häneltä syytä siihen. Hän vastasi: ’Olen tuhlannut koko ikäni, sinä taas olet viettänyt ikäsi levittämällä tietoa Islamista.’

’Tuhannet oppilaasi ovat itsessään oppineita ja palvelevat tätä uskontoa. Jos se on tuhlausta, mitä toivoa kellään meillä muilla enää on?’ väitin vastaan.

’Mutta katso mikä on ollut pääkohta kaikissa töissämme’ hän vastasi. ’Se on ollut osoittaa, että hanafi koulukunta on parempi kuin muut koulukunnat. Imaami Abu Hanifa ei tarvinnut tälläistä. Hänen suuruutensa ja merkittävyytensä ei tarvinnut meidän hyväksyntää. Imaamit Shafi’i, Malik, Ahmad ibn Hanbal eivät voisi vähempää olla kiinnostuneita tästä. Ainoa mitä ihminen ikinä voi osoittaa näissä asioissa on, että yksi kanta on oikea, mutta siinä on mahdollisuus että se on vääräkin ja että toinen kanta on oikea, vaikka siinä on vielä mahdollisuus, että se on oikea. Lisäksi nämä asiat eivät ratkea edes Tuonpuoleisessa. Sillä en usko Allahin nöyryyttävän Imam Shafi’itä, imaami Malikia tai Imaami Ahmad ibn Hanbalia osoittamalla heidän olleen väärässä.’ Sitten hän lisäsi: ”Tänäpäivänä kun juuremme ovat uhan alla, olemme olleet kiireisenä hoitamassa lehtiä.”

Eikä sillä, että eriävät mielipiteet ja niistä keskusteleminen tai väittelyt tulkinnoista olisivat sinänsä pahasta. Nykyään moni länsimaisesti koulutettu muslimi, joilla on todella niukasti tietoa uskonnostaan, ahjattelevat niin. Jotkut jopa ehdottavat, että meidän tulisi haudata kaikki lainopilliset koulukunnat ja luoda uusi. Tämä ei ole mahdollista eikä edes haluttavaa. Eriävät mielipiteet ovat välttämättömiä aina kun ihmisillä on sekä älyä, että rehellisyyttä. Täydellinen konsensus joka ikisestä asiasta on mahdollista vain, mikäli kaikki olisivat tyhmiä tai epärehellisiä, eivätkä siis kykenisi ajattelemaan toisin, tai he ovat epärehellisiä ja siten hyväksyvät myös väärät mielipiteet. Loppujen lopuksi uskonnolliset tulkinnat eivät ole henkilökohtaisia oikeuksia, joita voidaan uhrata pois alta.

Ongelmia tulee siis vasta kun painotamme näitä eroavaisuuksia liikaa. Eriäviä mielipiteitä lainopissa on ollut jo aina, jopa sahabojen (Profeetan Seuralaisten), näiden seuraajien, ja suurten mujtahidien joukossa. Mutta he eivät muuttaneet näitä taisteluiksi. He olivat eri mieltä mutta kunnioittivat silti toisiaan ja rakastivat toisiaan. Veljeys säilyi koskemattomana. Heillä oli suvaitsevaisuutta toisten mielipiteitä kohtaan.

Miten voimme olla suvaitsevaisia jotain kohtaan, jonka tiedämme vääräksi? Tietenkään emme voi olla suvaitsevaisia mitään kohtaan, joka on selvin sanoin väärin Koraanin ja Sunnan mukaan. Emme voi koskaan antaa tilaa epäuskolle. Emme voi muuttaa Shari’an vakiintuneita määritelmiä halille ja haramille (kielletylle ja sallitulle). Mutta tämän yläpuolella on asioita, joista Koraani ja Sunna ovat hiljaa tai niistä on enemmän kuin yksi tulkinta. Näissä asioissa mujtahid-oppineet päättelevät Koraanin ja Sunnan aikeen parhaan kykynsä mukaan. Tässä eriävät mielipiteet ovat hyvin tavanomaisia. Niin kauan kuin asialla ovat pätevät mujtahidit (kuten neljä koulukunta imaamia), heidän eroavaisuuksiansa tulee kunnioittaa. Voimme seurata vain yhtä mielipidettä, ja meidän tulee yrittää löytää se, mikä on lähinnä Shari’an aikomusta, mutta emme voi väittää toisia mielipiteitä vääriksi tai pahoiksi. Liioittelemme keskustellessamme vastakkaisten mielipiteiden omaajien kanssa aivan kuin nämä olisivat jo islamin ulkopuolella.

Ylipainottaminen (äärimmäisyyksiin meneminen, ghuluw) on suurin syy niihin keskinäisiin taisteluihin eri ryhmittymien välillä. Tämä sama tapahtuu myös islamilaisten järjestöjen kohdalla. Useat näistä tekevät hyvin hyödyllistä työtä niillä aloilla, joiden parissa ovat päättäneet toimia, kukin oman osaamisensa ja mieltymyksensä mukaisesti. Mikäli he olisivat kaikki kehittäneet itselleen yhteistyökykyisyyden ja olisivat pitäneet eroavaisuuksiaan vain jaostollisina eroina, heistä olisi tullut mahtava voima islamin hyväksi. Ikävä kyllä jokainen niistä pitää itseään ja työskentelytapaansa ainoana oikeana islamilaisena työnä. Mikäli ihminen jättää yhden liikkeen tai ryhmän ja liittyy toiseen, uhataan häntä aivan kuin hän olisi luopunut uskosta. Tämä on äärimmäisyyttä (ghuluw). Tästä aiheutuu tietämättömyydenkauden jahiliyyan kaltainen heimonsuosinta uskonnollisten työntekijöiden keskuuteen.

Hurskaat ja oikeamieliset ihmiset eivät ole edelleenkään sukupuutossa. Mutta mitä me todellakin tarvitsemme nyt on uudistajia, jotka nousevat ylitse näiden kapeakatseisten perspektiivien ja tottelevat islamin universaalia ja yhdistävää kutsua.

[Soviteltu Mufti Muhammed Shafin, edesmenneen Pakistanin suurmuftin, puheista vuonna 1963.] Khalid Baig

Pyyntörukouksista

2008-04-17T19:59:00.005+03:00

En tarkoita nyt määrättyä 'salah'-rukousta, vaan nk. 'pyyntörukousta', eli du'aa. Jokainen meistä (InshaAllah) tietää ja ymmärtää määrätyn rukouksen tärkeyden, erottaahan se meidät kufrista eli epäuskosta. Ellei olisi salaah rukousta määrätty, kuinka plajon sitä päivän aikana oikeasti muistaisi Kaiken Alullepanijaa, Kaikkivaltiasta, Antajaa? Tarkoitukseni oli kuitenkin nyt muistella vähän kaikkea muuta yhteyttä Allahiin, määrätyn ja ns. 'pakollisen' lisäksi.

Kun tässä kirjoitin palstalle omaa tarinaani Islamiinpaluun syistä tuli elävästi mieleen se tosiasia, että todellakaan en olisi tässä missä nyt olen, ellei olisi Allah minua johdattanut. Muistan joskus lukeneenikin kun eräs käännynnäinen kirjoitti kääntymistarinassaan, ettei se syy tai alku usein olekaan se olennainen asia, vaikka se joillekin uusille tms. saattaa ollakin innostuksen aikaansaamiseksi mukavaa pohdiskelua. Olennaista meidän Islamimme kannalta on se, kuinka kasvamme uskossa. Kyllä uskossa, ei tiedossa tia asemassa muiin nähden tia muussakaan maallisessa asiassa. Tietoa tarvitaan se tietty pakollinen määrä ja jossain kohtaa menee yli, eli alamme tutkia jo tietoa, joka on oppineille tarkoitettua ja käytännössä meille täysin hyödytöntä. Oli suuri oivallus minulle kun taannoin luin Sheikh Salman al-Awdan kirjoituksen 'Pitfalls in the Quest for Knowledge'-nimisen kirjasen, jossa hän sanoi tiedonhalun olevan maallinen halu siinä missä mikätahansa muukin ja sitä tulee hallita, ettei se vie mukanaan. Minut se on vienyt jo mukanaan, heh. Toisaalta olen kiitollinen Allahille tästäkin, sillä näin on vähän edes oppinut olemaan hiljaa joskus kun tiedostaa, ettei todella tiedä asian pohjimmaista syytä.

Asiaan... :

Allah Kaikkivaltias sanoo: Teidän Herranne sanoo: "Kutsukaa Minua, Minä vastaan teille" (Koraani 40:60), Rakkaimpamme luoduista, SallAllahu aleihi wa sallam, on sanonut: "Du'a on uskonnon ydin."(Tirmidhi) Aisha RadhiAllahu anha on sanonut: "Kenenkään uskovan du'a-rukous ei mene hukkaan, joko hän saa pyytämänsä tässä elämässä tai hän saa sen Tuonpuoleisessa, ehtona ollen ettei hän turhaudu". Lisäksi on lukuisia haditheja, joissa kerrotaan parhaan du'an olevan joko 'laa ilaha illAllah' tai 'alhamdulillah'. Toki mikä tahansa pyyntö on ilman muuta Allahille rakas, sillä siten osoitamme, ettemme pyydä kuin Allahilta. Valittamisen sijaan ehdottomasti parasta on du'a.

Du'a rukouksista oppii myös paljon islamia. Tämän viisauden minulle avasi entinen mieheni, Allah häntä siitä palkitkoon. Kun luemme du'a rukouksia kirjasta esimerkiksi, opimme mikä on tärkeää uskossa ja lisäksi muistamme paremmin kiinnittää huomiota niihin itsekin, olemmehan pyytänyt sita Kaikkivaltiaalta.

Se miten nopeasti me turvaudumme du'aan osoittaa meille myös sen, kuinka kiintyneitä olemme Allahiin ja Tuonpuoleiseen elämään ja kuinka etäällä olemme tästä elämästä. Mikäli ensimmäinen sana mielessämme on ikävän asian sattuessa vaikka kirosana, on meidän syytä puuttua omaan tilaamme kovin ottein... vaikka lueskelemalla du'a rukouksia. Ihana kirja, jonka joksus omasin oli nimeltän 'al-Hizb ul-Aza m', joka on kuuluisan vanhan klassisemman oppineen Mulla Ali al-Qarin kokoama. Kirjassa on Koraaninjakeita ja hadithejä koottu ja se on jaettu seitsemään osaan, eli joka päivälle on oma 'litanja' du'a rukouksia. Suosittelen todella lämpimästi.

Toinen tärkeä asia näissä pyyntörukouksissa on niiden pyytäminen toisilta. Kun pyydät toisen rukousta puolestasi, hyödyt hänen rukouksestaan ja myös muistat olla nöyrä osoittamalla olevasi toisen rukouksen tarpeessa ja 'alhaisempi' arvoinen kuin muut. Tämä on niitä ensimmäisiä asioita, joita muistan iahilleeni indo-pak muslimeissa aikoinaan kun heihin ensimmäistä kertaa tutustuin, mashaAllah. Edelleen se näkyy hiedän nettisivuiltaankin, että aina ovat nöyriä ja ilmaisevatkin asiat sitä kautta. Myös intialaisilla oppineilla on tapana lopettaa kirjat lauseeseen, 'olen alhaisin alhaisista, täysin avuton ilman Allahia ja todella tarvitsen rukouksianne' tai muunlaiseen vastaavaan. Todella kaunista...

Alhamdulillah 'ala ni'matil Islam. Allahille ylsitys Islamin siunauksesta.

Käännös: Fanaattisuuden henkinen köyhyys

2008-04-17T19:46:00.002+03:00

“Islamilainen liikehdintä on lakkaamassa olemasta todellinen kutsu henkiseen ja kulttuuriseen uudistukseen ja tulemassa olemaan vain sirpaleinen kokoonpano raivoavia (fanaattisia) ryhmittymiä. Näkymä tästä erittäin karmeasta ja nöyryyttävästä lopusta uskonnon historialle, joka on sentään kerran ylittänyt kaikki muut uskonnot kyvyssään suvaita keskustelua ja erimielisyyttä, on nyt täysin mahdollista.”

Brittikäännynnäisen Abdal-Hakim Muradin kirjoitus

”Veri ei ole mikään peruste”, kuten Shakespeare aikoinaan sanoi. Surullista kyllä, muslimien rivit ovat paisuneet niistä, jotka ovat eri mieltä. World Trade Center, eilisen symboli globaalista rahataloudesta, on tänään tullut symboliksi globaalin Islamin epäonnistumisesta hallita niitä, jotka uskovat, että länttä voi uhkailemalla saada muuttamaan arvaamatonta suuntaansa Itään päin. Ei ole oikein mitään perusteita käsillä. Ei yksinkertaisesti riitä meluta ’kanoista haluamassa kotiin yöpymään’ ja protestoida, että Washingtonin myöntyväisyys Israelin etnisen puhdistuksen politiikassa on tämänkaltaisen vihan väistämätön aiheuttaja. On tietenkin totta – kuten Shabbir Akhtar on huomauttanut – että voimattomuus voi olla aivan yhtä korruptoivaa kuin voiman omaaminenkin. Mutta ymmartaminen ei ole sama kuin hyväksyä tai myötäelää. Viattoman hengen ottaminen saavuttaakseen päämääränsä on kaikkein äärikäytännöllisimmän sekulaarin etiikan tunnusmerkki, ja samalla aivan vastakohta absoluuttisille moraali arvoille, joita uskonto taas edustaa.

Oli aika, ei niin kauan sitten, jolloin nämä ’ultrat’ olivat vain muutama, edustaen vain minimaalista osuutta maailmanlaajuisessa yrityksessä uudistaa Islamia. Surullisesti, emme voi enää jättää heitä huomiomatta. Ääripää on laajentunut, ja keskitietä kulkevat ovat antaneet tietä ja hajaantuneet eri suuntiin täysin hämmentyneinä. Ja tämän keskitien, jota rakas Profeettamme esimerkillään meille valotti, heikennys vuorostaan vain kiihtyy tämän paheksunnan myötä, jota nykyään ei saa harteilleen pelkästään ääriliikkeiden edustajat, vaan jokainen harjoittava, omistautunut muslimi joka paikassa. Sillä tässäkin, kuten monessa muussakin asiassa, median suosio toimii meitä vastaan. David Koresh sai lähettää ääri-Raamatullista ohjelmaansa vaikuttamatta Kristinuskon imagoon, tai edes Adventisti siiven imagoon. Mutta kun ääri-Islamilainen ryhmä pommittaa turistin Cairossa, levitetään militantin muslimin törkyä jokaisen muslimin niskaan joka paikassa.

Jos tämä kaikki jatkuu näin, lakkaa Islamilainen liikehdintä olemasta todellinen kutsu henkiseen ja kulttuuriseen uudistukseen ja tulee se olemaan vain sirpaleinen kokoonpano raivoavia (fanaattisia) ryhmittymiä. Näkymä tästä erittäin karmeasta ja nöyryyttävästä lopusta uskonnon historialle, joka on sentään kerran ylittänyt kaikki muut uskonnot kyvyssään suvaita keskustelua ja erimielisyyttä, on nyt täysin mahdollista. Kokonaisuudessaan Islamilaisen työn kokemus viimeisen viidentoista vuoden ajalta on ollut kovaa radikalisoitumista, jota on ajanut perinteisten Islamilaisten laitosten ja vanhempien liikkeiden havaittu epäonnistuminen tehtävässään johdattaa Muslimit arvoisaan, mutta tähän asti vain haavekuvaksi jääneeseen, Islamilaisen valtion luvattuun maahan.

Mikäli tämä lopullinen katastroofi tulee välttää, on valtavirran jälleen voitettava aloitekyky. Mutta tämä tapahtuaksi, täytyy sen ensiksi aloittaa tunnustamalla, että radikaalilla maltillisuuden kritiikillä on voimansa. Islamilainen liikehdintä on tähän mennessä ollut erittäin epaonnistunut. Meidän tulee nyt kysyä itseltämme, että kuinka Nasserin kaltainen mies, teurastaja, epäonnistunut sotilas ja kyyninen demagoogi, on voinut ottaa hallitakseen niinkin keskeisen maan kuin Egypti, sen henkisestä tyhjyydesta huolimatta, ja kuinka Muslimien Veljeskunta (Ikhwan al-Muslimiin), sen miljoonista jäsenistä huolimatta on voinut hävitä, ja hävitäkin jatkuvasti, kuuden vuosikymmenen ajan. Radikaali syytös metodologian vaillinaisuudesta ei voi mennä aivan harhaan tämänkaltaisen pitkittyneen puutteellisuuden yhteydessä.

Tässä yhteydessä – ehkä pelottavasti, mutta silti ylitsepääsemättömästi – meidän on esitettävä henkisen elämän uudistus Islamin sisältä. Jos se ikinä tulee onnistumaan, on ’Islamilaisen uudistumisen’ nähtävä, että se on kriisissä, ja että sen henkiset varat ovat osoittautumassa riittämättömiksi, toisin sanoen, Jumalan apu ei ole paikalla. On totta, että hyvin usein kuulemme Koraanin kohdan ’Jumala ei muuta kansan kohtaloa, ennenkuin se muuttaa itseään’. Mutta ikinä, siltä vaikuttaa ainakin, ei ole sen sisältö älykkäästi oivallettu. Kaikki olettavat, että pyhä kirjoitus tässä vain kehoittaa yksilölliseen parannukseen edellytyksenä yhteiskunnalliseen menestykseen. Mikään ei silti voisi olla vaarallisempaa kuin mitata tämänkaltainen parannus fiqhin asteella välittämättä siitä onko tämä parannus saavutettu yhdenmukaistamisella (verrattaen helppo saavutus) vai tuleeko se spontaanisti selvästä sielun uudelleenjärjestämisestä. Tämä jae Koraanissa puhuu nimenomaan sielullisesta muutoksesta, erityisesti uskovien nafsien muutoksesta – ei moraalisesta sellaisesta. Ja kuten Siunattu Profeetttamme SAWS ei milloinkaan väsynyt meitä muistuttamasta, ulkoisessa yhdenmukaisuudessa sääntöihin on hyvin vähän arvoa, ellei se yhdenmukaisuus ole heijastus yhtä suuresti oikeudellisesta sydämestä. ”Kukaan ei pääse Paratiisiin teoillaan’, kuten hän SAWS sen ilmaisi. Sillävälin, erittäin tekokeskeinen ja syvän tuomitseva moderni uudistus-Islam (meidän tulee välttää problemaattista muotisanaa ’fundamentalismi’), takertuneena näkyviin moraalin ilmentymiin, on epäonnistunut alla piilevän kysmyksen vastaamisessa ’miksi ilmoitus on tullut’. On teologista hölynpölyä väittää, että Jumalan huoli viimekädessä olisi kuinka hyvin me mukaudumme monimutkaisten sääntöjen noudattamiseen. Hänen huolensa lähinnä on, että me työn ja Hänen armonsa ansiosta, palaudumme alkuperaiseen puhtauden ja tasapainon tilaan. Säännöt ovat toki keskeinen keino, joka helpottaa tähän määränpäähän pääsyä. Mutta, ne eivät ota määränpään asemaa siltikään.

Which of the four madhabs has the most developed fiqh for Minorities?

2008-04-17T02:18:00.002+03:00

Otteita:

The Maliki madhhab (school of jurisprudence) has among the most well-known literature for this, perhaps because of the experience of the predominantly Maliki populace of the Muslim West in losing Andalus (Islamic Spain) to the Christians. There were works, for example, on nawazil ahl al-Qurtuba, or the "momentous events of the people of Cordova", the nawazil of Such-and-such a city, and so forth. Their scholars gave fatwa, the formal Islamic legal opinion of a mufti, about what Muslims could legally do in such circumstances, fatwas found in such works as the Maliki scholar Ahmad al-Wanshirisis twelve-volume al-Miyar al-mughrib an fatawa ulama Ifriqiya wa al-Andalus wa al-Maghrib [The standard, expressing the fatwas of the scholars of Tunisia, Andalus, and Morocco], and other works.

We find similar types of fatwas, in the Hanafi school, in works such as Ibn Abidin's famous Hashiya [Commentary] on Haskafi's al-Durr al-mukhtar [The choice pearls], or the al-Fatawa al-Hindiyya [Fatwas of India], under the juristic rubric of ma taummu bihi al-balwa, or that which is of widespread affliction, meaning circumstances that do not accord with the shari'a but necessarily affect so many people that allowance has to be made for them, for reasons to be mentioned below. The Hanafi school is particularly rich in such legal applications out of necessity, for it governed the majority of Muslims for the greater part of Islamic history, including the Abbasid and Ottoman periods, and its muftis dealt with many many situations in many different lands.

.....

This means that for Muslims living as minorities, as well as for others, exceptional shari'a rulings may sometimes be effected when not to effect such exceptions from the normal rulings would vitiate a darura or "vital interest". Among the interests usually enumerated as vital in the science of usul al-fiqh or "bases of jurisprudence" are five: one's religion (din), person (nafs), having offspring (nasl), property (mal), or reason (aql). The effect of shari'a rulings upon these vital interests in particular circumstances could conceivably differ in lands of Muslim minorities from those of Muslim majorities.

What has been attempted in the modern jurisprudence of minorities, is to examine past fatwas given in such exceptional circumstances, identify the interests in which they were given, the methodological principles of Islamic jurisprudence (al-qawaid al-fiqhiyya) used, the Qur'an and hadith primary texts cited as evidence--and draw conclusions relevant today. In this particular, it is worth noting again that fatwas may vary with time, place, and those to whom they are given, in view of the human advantages and disadvantages that the shari'a must take into consideration because of being universally applicable to every place and time.

Mihinköhän sitä 'fiqh al-aqalliyyatia' tarvittiinkaan....

Lyhyt, mutta iskevä...

2008-04-17T01:53:00.003+03:00

A feeling of discouragement when you slip up is a sure sign that you put your faith in deeds.

"The Hikam," Ibn `Ata'Llah.

SubhaanAllah... toi on niin totta. Kuinka kiittämätöntä onkaan luulla omilla ansioilla pääsevänsä mihinkään....

Imaami Shafi'in runo ennen kuolemaansa

2008-04-16T17:00:00.001+03:00

Huhuh...mikäs on meidän tila kun kattootätä tekstiä!?

Shari'an monitahoisuus

2008-04-16T16:43:00.002+03:00

On todella mielenkiintoista, että Salafit perustavat kantansa uudistuksen eli bid'an tulkintaan Imaami al-Shatibin tulkintaan sanasta, ja sitten taas vähemmistöjen lakioppi on myös paljolti nimenomaan al-Shatibin teorioihin pohjautuvaa. Toisella suunnalla nk. literalistisemmat/rajoittavammat ja yhtäällä nk. liberaalimmat tulkinnat... Todella mielenkiintoista ja myös valottavaa osaltaan. Asiat eivät todellakaan ole mustavalkoisia. Ja oppinut itse lukeutui Imaami Mälikin koulukuntaan... vielä mielenkiintoisempaa!

Lukemista kiinnostuneille...

2008-04-15T16:22:00.002+03:00

Listaisin tähän nyt muutaman englanninkielisen artikkelin, joiden lukeminen auttaa ymmärtämään näitä vähemmistön lainopin piirissä yleisesti käytettyjä termejä paremmin.

Muhammad Hashim Kamali 'Maqasid al-Shari'ah' eli lainopin päämäärät.
Muhammad Hashim Kamali 'Qawa'id Fiqhiyya' (saatavana MalikiFiqhGroup-yhteisöstä jäsenenä, tai minulta, mikäli tiedät meilini).
Muhammad Hashim Kamali ' The scope of Diversity and Ikhtilaf in Shari'a' eli eriävien mielipiteiden kirjosta.

Lisäksi laitanpa tähän nyt vielä mielenkiintoisen artikkelin Dr. Abdal Hakim Jacksonilta (joka on pikavauhtia tulossa supersuosikikseni) aiheesta 'LITERALISM, EMPIRICISM, AND INDUCTION: APPREHENDING AND CONCRETIZING ISLAMIC LAW’S MAQÂSID AL-SHARÎ’AH IN THE MODERN WORLD'.

Vähemmistöjen lakioppi (fiqh al-Aqaalliyaat)

2008-04-15T11:48:00.004+03:00

En itse periaatteessa kannata tätä, sillä uskon, että tuttu ja turvalliseksi koettu koulukuntajärjestelmä voisi itsessään yhtä hyvin tuottaa vastaavaa joskin hienostuneempaa (kyllä, uskon, en tiedä todisteisiin pohjautuen). Kuitenkin arvostan ylisuuresti oppinieta kuten Abdullah bin Bayyah, Yusuf Qaradawi ja monet muut, jotka ovat tämän puolella, siksi olen siis päättänyt lähteä kunnon tutkimusmatkalle aiheeseen. Onkin hassua, että kaikkeen muuhun ajatussuuntaan islamissa saa kunnolla lähteä tutkimusmatkalle, paitsi salafien, jotka tuovat asioita ja toisten refutaatioita esille pyytelemättä.

Kunnioitan oppineita, jotka kykenevät yhteistyöhön täysin eri mieltä olevien kanssa ja vielä osaavat ylistää näitä. Tässä ja tässä mm. molempien näiden hohdokkaat ylistykset toisiaan kohtaan. Todella kunnioitettavaa ja todellisen oppineisuuden merkki on myös se, että sh. Qaradawi on ylistänyt myös al-Albania, joka aikanaan sai melkoiset kritiikit niskaansa eri oppineiden taholta, johtuen niistä monista uudistuksista (bid'a), joita hän toi perinteiseen oppijärjestelmään. Qaradawi toki ilmaisi siinä omaavansa täysin eri mielipiteet monessakin asiassa, mutta hän vakuutteli al-Albanin olevan oppinut, vastoin mitä yleisesti väitettiin. Tuo edellämainittu on luettavissa tässä.

Toki ymmärrän taas toisten oppineiden tarpeen vaieta joistain oppineista ja taas varoittaa joistain ääri-esimerkeistä, mutta periaatteessa pidän parempana tapana länsimaissa etenkin tätä, että kehutaan sitä, mikä ko. hlössä/ryhmittymässä on oppineen mukaan hyvää ja sitten ilmaistaan myös se asia missä eroavaisuuksia esiintyy. Vastaavasta on lukuisia esimerkkejä histoariallisissa kirjoissa. Jopa Ibn Taymiyyah ja Ibn Ata'illah, jotka olivat aikalaisia ja täysin eripäissä, osasivat keskustella asioista asiallisesti ja lopulta molemmat joutuivat toteamaan toisen todella tietävän mistä puhuu. Näin määritellään harhaoppiset ja muut rajailmiöt islamin mukaisesti, kiihkoilematta keskustellen. Ei ole mitään tarvetta puolustaa omaa 'aatesuuntaansa' niin kovasti, että sen kanssa ajaudutaan Koraania ja Sunnaa vastaan... Toiset muslimit tulee nähdä peileinä, jotka korjaavat mahdollisia erheitä, eihän kukaan ole täydellinen. Jos asiasi on kunnossa, kykenet sitä myös ilman tunnetiloja puolustamaan. Oppineena tosin vain voi moista harjoittaa, tämähän ei meitä rivipulliaisia koske...me vaan seuraamme.

En itse kannata tätä lakiopin mallia siksikään, että olen kuvitellut sille olevan vaikea asettaa rajoja. Hyvä esimerkki tästä on nyt hiljan julkaistu fatwa alkoholin myymisen sallittavuudesta länsimaissa. Yksi lukemani blogi on veli Abul Hussainin, joka on ahl al-hadith ryhmään lukeutuva, eli intialainen salafi...mutta todella viisas veli, osaa erottaa omat mielipiteet ja asiat hyvin usein toisistaan. Hänen blogillaan on ihan laidasta laitaan asioita ja aivan vastakkaisia aatesuuntauksia, eikä hän koe tarvetta 'ohjata' lukijaa omaksumaan juuri omia mielipiteitään, vaikka niitä toisinaan esille tuokin (jos keskimääräinen salafi oppinut olisi tälläinen, seuraisin itsekin heitä useammin...ehkä tulevaisuudessa näin onkin täällä lännessä, inshaAllah). Veli esittää samaisella blogilla myös ohjeita yhtenäiyyteen suufien ja salafien kesken. Hän siis parhaillaan opiskelee al-Azharissa, mashaAllah. Hän siis postittaa tästä uudesta fatwasta tässä, kuulemma Suhaib Webbin neuvosta. Tuossa tulee esille hyvin paljon asiaa aiheesta vähemmistöjen lakioppi. Sivulla on pilvin pimein eri asioita ja artikkeleita käsiteltynä, usein pelkästään artikkeli ilman kommentaaria, mikä on kaltaiselleni omaan älyynsä (joka on olematon siis...) rakastuneelle ihmiselle juuri oikea tapa syöttää tietoa. Voin lukiessani luottaa, ettei minulle olla tuputtamassa mitään vaan veli vain esittää asioita itsessään ja saattaa lopuksi kommentoida niitä, mikäli asiassa on jotain varoiteltavaa tai muuta lisättävää. Todella yhtenäisyyteen pyrkivä sivu, hän kehuu myös monia erilaisia liikkeitä ja ryhmiä islamissa, vaikkei itse olisikaan 'jäsen'. Myös Suhaib Webb tarjoaa aiheesta makupaloja, joskin hänen mielipiteensä on usein selkeämmin esillä.

No niin...ja takaisin tutkiskelemaan ja kuuntelemaan.

Harhassa tai uskoton?

2008-04-14T20:29:00.001+03:00

Hujjat al-Islam Abu Hamid al-Ghazzali d. 505 a.h [may Allah have mercy upon him.] said:

“Thus, if you see a scholar of law wading into declaring others infidels and misguided, shun him and do not busy your heart nor tongue with him! Indeed, provocations in knowledge are from people’s nature, and the ignorant one is not able to exercise patience with it. And because of this, differences have multiplied amongst people. And if the knowledge was forcefully taken from the ignorant, then differences would subside.”

Al-Hafidh al-Dhahabi [may Allah have mercy upon him] states, “I heard our Sheikh, Ibn Taymiyyah d. 728 a.h [may Allah have mercy upon him], say towards the end of his life, “I will never declare anyone from the people of the Qiblah (Muslim direction of prayer) as a rejecter of faith.”

Vihdoinkin löysin kunnon referenssit sitä vastaan, mitä eniten vihaan.... Lähde.

Naisoppineen työpaikkailmoitus

2008-04-14T00:53:00.003+03:00

"'Aalimahs Wanted - Madrasah Al Zahra

Madrasah Al Zahra are looking for 'Aalimahs who can teach at the Madrasah. 'Aalimahs must have a Sanad which can be presented to the Madrasah and be available to teach from Monday to Friday. Please note that the current vacancy does not require 5 days a week (2 or 3 days only). The Madrasah runs from 5pm - 7pm. No experience is necessary. The Madrasah will assist you fully insha'Allah in any way possible. Please send an email to alzahra@the-deen.co.uk so we can get in contact with you. Jazakallah. "

http://www.the-deen.co.uk/home.php

'Sanad' on siis tiedon ketju, joka siis osoittaa, että opettaja on ollut hyvän opettajan oppilas ja on saanut luvan opettaa eli 'ijazan'. Tällä tarkistetaan, että opettaja on pitänyt valmistunutta oppilasta kykenevänä uskonnollisen oppineen tehtävään. Sellaistakin on kuulemma tapahtunut, että joku on valmistunut hyvin arvosanoin koulusta, mutta opettaja ei ole antanut 'ijazaa' eli lupaa käyttää hänen 'sanadiaan'. Tällöin henkilöllä voi olla päästötodistut ko. oppilaitoksesta, muttei 'sanadiaan'. Mielenkiintoista.

Dr. Abdalhakim Jacksonin puheesta

2008-04-13T23:28:00.003+03:00

Kuuntelin tänään koko tunnin pituisen luennon aiheesta 'Covering Islam and Muslims in America'. Luennolla käsiteltiin montaa asiaa, suurin osa asioista pätee tänne eurooppaan yhtä lailla. Kuulijakunnassa oli median edustajia, jotka lopuksi kyselivät asioista ja oikeasta tavasta suhtautua muslimeihin heidän kannaltaan. Puheen muutama kohta on etenkin huomionarvoisia, luetteln lyhyesti alla:

- Auktoriteettikriisi. Moni pyrkii esille kantoineen, mutta kukaan ei ole yhdistävä ja 'tarpeeksi pätevä' kaikille. Maahanmuuttajamuslimeilla on erilainen käsitys, seuraavan sukupolven muslimeilla taas eri tarpeet...ja maan olot tuölee ottaa huomioon puhuttaessa säännöistä ja lakiopista. Sheikh Jackson otti esimerkiksi kerran kun kysyttiin al-Azharin käyneeltä, täysin pätevältä lainoppineelta onko vankien pakollista käydä jumu'a rukouksessa. Sheikki oli vastannut että ei, sillä lainopillisesti on olemassa moinen kanta perustuen siihen, ettei se ole mahdollista järjestää. Tuo fatwa tuolta sheikiltä kuitenkin aiheutti sen, että aiemmin itsestäänselvä jumu'a rukous vankiloissa joutui uhanalaiseksi ja on jäänyt tuollaiseksi siitä lähtien. Enää ei ole selkeää käytäntöä joka vankilassa, että tuo olisi järjestetty. Seuraamalla täysin voimassaolevaa lainopillista kantaa, joka oli sunnattu eri maahan, saatiin korvaamaton tuho aikaan eri maassa, jossa olot olivat täysin eri, ja jossa tuo jumu'a rukous olisi ollut lisäksi hyvin paljon tärkeämpi ympäristössä, joka muuten ei muistuta muslimina olemisesta. Tämä sama ilmiö on mahdollisesti myös Suomessa oireillut.

- Lisäksi tämä auktoriteettikriisi aiheuttaa sen, että että yhteisö on eripurainen. Tuli itselleni etenkin mieleen se, että kun tänne haikaillaan oppineita, niin ei se ole yksistään ratkaisu. Amerikassa ja muualla on oppineita pilvin pimein, mutta se eiole ratkaisuut ongelmaa, sillä vielä ei ole kyetty tulemaan yhteisymmärrykseen siitä, mikä on oikeanlainen malli tulkita asioita täällä lännessä. Toki olemma täällä paljon jäljessä tuota muun maailman tilannetta, mutta olisi hyvä, mikäli me voisimme tiedostaa tuon ongelman jo etukäteen, ennekuin niitä oppineita tänne saamme.

- Dr. Jackson painotti voimakkaasti kuulijoille sitä, että mikään mahdollinen pysyvä islamintulkinta tänne länteen tulee olla vahvasti liitoksissa hurskaiden edeltäjien (salaf us salihiin) kauteen. Hän esitti, ettei progressiivinen liike tuon vuoksi kyennyt pysymään vaikuttavana tekijänä, koska sillä ei ollut selkeää yhteyttä tuonne pyhään historiaamme, vaan se koitti irroittaa islamia siitä ja siten epä-onnistui. Vastaavaa täällä euroopassa on euro-islam esimerkiksi. Irroitetaan islam historian kontekstista ja sopuetetaan tänne...se ei toimi. Enemmistö muslimeista ei sitä tule milloinkaan nielemään.

- Arabit uskonnollisten asioiden määrittäjinä. Tämä on Dr Jacksonin mukaan etenkin maahanmuuttajien ongelma. He kokevat esimerkiksi Palestiinan ongelmat paljon tärkeämmiksi kuin asuinmaansa epä-oikeudenmukaisuudet. Dr. Jackson selitti, että esimerkiski Amerikassa amerikkalaiset arabit eivät ole pätkääkään kiinnostuneita auttamaan amerikan mustia muslimeita näiden yhteiskunnallisten ongelmien kanssa, joka on taas johtanut lisään eripuraan, sillä mustat taas eivät koe suurempaa yhteyttä palestiinalaisten kohtaloon. Mustat näkevät, että ongelmia on maailma pullollaan ja jokaisen on siivottava oma lähipiirinsä ensin. Arabit taas ottavat tämän kiinostuksen puutteen lähes uskon kieltämisenä.

Luennolla käsiteltiin myös monia hyvin tärkeitä ja informatiivisia asioita yleensäkin muslimimaiden historiasta ja syistä näiden heikkoon tilanteeseen islamin kannlta. Käsiteltiin Saudi-Arabian pitämistä itseään parhaana uskonnollisena auktroiteettina. Muslimimaiden hallitusten valvontaa uskonnollisissa asioissa käsitelytiin myös.

Hyvin tärkeä luento, sekä muslimeille, että ei-muslimeille, ymmärryksen avartamiseksi.

Sen voi katsoa täällä.

Imaami Suhaib Webb puhuu!

2008-04-10T20:45:00.002+03:00

Osa 1

Osa 2

Osa 3

Shari'an maltillisuus

2008-04-05T20:08:00.002+03:00

Tavallaan jatkona edelliseen, on Imaami ash-Shaatibin kanta siihen miksi oikeaoppinen Shari'a itsessään on maltillinen. Tämä ei toki niinkään koska meitä, vaan oppineita, mutta kumminkin:

Kaksi syytä siihen, miksi Shari’a on maltillinen

Imaami Ash-Shaatibi, merkittävä andalusialainen lainoppinut sanoo, että Muftin on tärkeää kannatella ihmisiä tavalla, joka on maltillinen ja tasapainoinen. Hän perustaa kantansa niihin lukuisiin Koraaninkohtiin ja Haditheihin, joissa painotetaan maltillisuutta ja varovaisuutta uskonnollisessa ilmaisussa:

Kuuluisassa kirjassaan al-Muwaffaqaat, hän luettelee kaksi tärkeää syytä helpotukseen ja Shari’asta löytyvän vaikeuden poistamiseen, joka johtaa tasapainoiseen uskonnollisuuteen:

1. Suojellakseen ihmisiä, etteivät nämä ala vihaamaan palvonnallisia tekoja ja uskontoa, sillä liian raskaat rituaaliset teot vain saavat ihmiset pitämään uskonnosta vähemmän ja olemaan kauempana siitä.

2. Se edesauttaa ihmisten kykyä ylläpitää itsensä, perheensä ja yhteiskunnan oikeuksia. Mikäli ihmiset joutuvat niin paljon panostamaan rituaaleihin ja uskonnollisiin tekoihin, että he laiminlyövät asioita ympärillään tai ovat pakotettuja laiminlyömään niitä, tämä johtaisi kaaokseen ja saisi ihmisille aikaan likatäplän sydämeen uskonnollisen palvonnan kohdalle.

Miksen ole 'maltillinen' muslimi?

2008-04-04T22:03:00.003+03:00

Vihdoinkin löysin tekstin, joka lausui selkeästi sen, mitä olen aina ajatellut nähdessäni muslimien kutsuvan itseään 'maltillisiksi'. Minäkään en millään voisi olla maltillinen muslimi, mikäli sillä osoitetaan sivumerkitysksenä , että 'oikeaoppiset' muslimit eivät ole rauhanomaisia. Osama bin Laden voi olla fundamentalisti, mutta hän ei takuulla ole oikeaoppinen. Niillä on huutava ero.

Paremminhan Cambridgessa opiskeleva sisko asian sai ilmaistua täällä.

Tieto Uskonnosta ja Allahin muistelu

2008-04-04T11:12:00.002+03:00

"Kaikki liikehdintä ja kamppailunne Allahin asialla valuu hukkaan, mikäli ette sen yhteydessä ole tarkkaavaisia Uskonnollisetn tiedon ja Allahin muistelun kanssa. (Ilm ja Dikr ovat kuin kaksi siipeä, jota ilman ei voida lentää, ikäänkuin) Mikäli nämä kaksi asiaa tulevat laiminlyödyiksi, niin elää suuri mahdollisuus että kaikki tämä uhraamine ja liikehdintä muuttuu vain uudeksi oveksi harhaoppisuudelle ja fitnalle (ongelmille yhteisössä). Mikäli ei ole uskonnollista tietoa, Islam ja Iman ovat vain rituaaleja ja nimiä. Mutta ilman Allahin muistelua vaikkakin omaisi tietoa, on se pimeyttä, ja jos taas on runsaastikin Allahin muistelua ilman tietoa, siinäkin on suuri vaara. Lyhyesti, valo tietoon tulee Allahin muistelun kautta, ja ilman tietoa ei voi Allahin muistamisen todellisia siunauksia ja hyötyjä saavuttaa, sensijaan shaytan muuttaa tämänkaltaiset suufit omiksi välineikseen. Tästä syystä älkää milloinkaan lopettako Tiedon ja Dhikrin opettamista, sillä muutoin tämä Tabligh/Da'wah työ muuttuu vain yhdeksi harhautumisen vakuudeksi, ja Allah teitä siltä suojelkoon, silloin te tulette olemaan vakavassa menetyksen tilanteessa."

(Ml. Ilyas, Malfuuzaat, sivu 38)

Sheikh Dr. Yusuf Qaradawi Suufismista

2008-04-04T10:05:00.003+03:00

Olen kai itse elänyt liian salafipohjaista elämää, kun en edes tiennyt mitä Sh. Yusuf Qaradawi sanoo aiheesta, häntä kun ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa 'harhautuneeksi suufiksi' kukaan. Tässä käy ilmi myös se, että on hyvin yleisesti tunnustettua oppineiden parissa, että todellinen ongelma on juuri hengellisyyden puute...mistä sitten saada hengellisyyttä ellei tasawwufin tieteestä sunni Islamin parista?

Ote (Painotus omani):

The Necessity of a Measure of Proper Sufi education

A measure of proper Sufi education based on the Quran and Sunna is in order here, as it would help in shaping a religious character whose owner would put Allah before Allah's creation, the Hereafter before earthly life and the motives of religion before the motives of desire.

Not all Sufism is evil as some would imagine. Neither are all Sufists misled as claimed by those who lack in knowledge or fairness. Sufists are like other groups, as Sheikh Al-Islam IbnTaymia said in his treatise entitled "AlFuqara"' [the Poor]. He said about them, "Among them you find the straightforward and the deviant; the one who wrongs his own soul, the one who follows a middle course, and the one who is, by Allah's leave. foremost in good deeds".

Of course, we reject all the fallacies of philosophical Sufism (including such tenets as: hulul" divine incarnation" and ijtihad "mystic communion with God"), ecstatic utterances of heretic Sufists and the deviations of money oriented Sufism. What we really seek is the pure, quintessential Sufism of the pioneer Sufists, such as AlHassan AlBasri, AlFudayl Ibnlyad, Ibrahim IbnAdham, Abu Sulayman AlDarani, AbulQasim AlJunayd and others like them.

We seek the sunnite Sufism that follows a balanced line of Quran and Sunna the Sufism that cares about the "piety of hearts" before it concerns itself with the "acts of the organs of the body". It is said in the sound hadith that (Allah shall not look at your bodies or your faces, but rather into your hearts} [Muslim].

We seek the Sufism that addresses the ailments of the heart, plugs the holes through which Satan can steal into hearts, and resists the desires of the human soul, so that it may have proper morals and virtues and abandon sins.

Someone described Sufism in a nutshell, saying, "Sufism is being true to Allah and good to mankind". This is what Allah the Almighty means by saying, (For Allah is with those who restrain themselves and those who do good) [Surat AlNahl: 128]. The Sufists are with Allah by being pious, and with people by doing good.

Allama Ibn AlQayyim quoted the early Sufists as saying, "Sufism is good manners, an anyone who surpasses you in manners should be better than you in Sufism". Ibn AlQayyim comments on that by saying, "No, religion is good manners, and anyone who surpasses you in good manners should be better than you in religion".

True ! And we need only to quote the Prophet's hadith, (I have been sent [with the Message] to make manners perfect) [Bukhari].

Sh. Qaradawin koko kirja luettavissa täällä.

Hurskaan oppineen tuntomerkit

2008-04-03T15:20:00.003+03:00

Kirjassa Ihya Ulumiddiin, (joka on kuuluisaakin kuuluisamman klassisen oppineen Imaam al-Ghazzalin teos) luetellaan Hurskaan oppineen tunnusmerkkejä. Näitä tässä lukiessani tuli mieleeni kaksi asiaa. Ensinnäkin, netin kautta näitä ei voida milloinkaan varmistaa. Toiseksi, hurskas oppinut ei ole kirjaoppinut, vaan elävää Islamia harjoittava henkilö, joka on tunnettu hyvistä ominaisuuksistaan. Käytännössähän nämä ovat sitten nykyäänkin aina suufeja, sillä eihän muiden oppineiden seurassa oikeen tule istuttua luentoja lukuunottamatta. Tästä sittten ajatukseni vaelsivat Habib Ali al-Jifriin, josta on hieno esimerkki youtubessa tämän matkatessa johonkin tilaisuuteen Malesiassa. Tilanteessa kuin tilanteessa hyödyt irti, subhaanAllah. Tietoa ja sen harjoittamista painotetaan tasapuolisesti. Ja ennenkaikkea Allahin muistaminen on etusijalla, eli ei tietoa tiedon vuoksi ja aimo annos rakkautta mukana. Kannataa katsoa loppuun.

Toki oppineen kunnioitus voi joskus olla liiankin korostunutta joidenkin suufien keskuudessa, mutta taas yliopiston kaltaisessa ympäristössä oppineen tavoista ja hurskaudesta on vaikea mennä takuuseen.

Terminologiaa...

2008-04-03T13:17:00.005+03:00

Joskus luulisi, että islamin painotus arabiankielelle auttaisi vähän tuossa terminologian yhdentämisessä, mutta silti on aina ihmisiä, jotka käyttävät samoja termejä eri tavoin. Lisäksi on aina vaikea tietää mitä ajatussuuntaa esim. netissä kirjoittava henkilö lähiten edustaa. Tästä taas aiheutuu vääristymät puolin ja toisin.

Nämä mietinnät aiheutuivat nyt taas kun eilen lueskelin marifah.netin foorumeita. Siellä tosin ollaan sunniforumin jatkeena (sen suljettua moisilta keskusteluilta ovet), joten yhdentymistä on hyvin monessa asiassa jo tapahtunut kun moni ymmärtää jo toistensa taustan ja ovat oppineet nielemään kantojaan niiden tultua kertaalleen osoitetuiksi yksipuolisiksi. Iänikuinen indo-pakien jaarittelu rasittavasta deobandi-bareilwi asiasta tosin siellä nyppii, mutta huomattavasti hienostuneempaahan se siellä on kuin taas toisilla foorumeilla, joissa ei ole länsimaisia tai arabi oppineita yhdistämässä kaikissa näissäkin asioissa. Oho, taas menee ohi aiheen ja pitkälle...

Olisin mm. 'salafi' termistä (taas) mietiskelyäni tänne ylös kirjannut. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, sanotaan. Onkohan tämä näiden termien paljous nyt sitten väittelynhaluisten ihmisten rakkautta lempiaiheelleen, vai sitten ko. ihmisten rakkautta termeihin, en osaa sanoa. Molempia varmaankin. Salafi, wahabi, pseudo-salafi, neo-salafi, talafi....

Minä en ole väittelynhaluinen, mutta olen ehkä liiankin halukas puimaan tätä asiaa, syyä tokikin se, ettei suomeksi sivustoilta (tulevaisuus.orgia lukuunottamatta) juuri muiden tekstejä ole. Jos olisin väittelynhaluinen olisin edelleen käymässä tätä asiaa läpi siskojen palstoilla, joilla paljon muuta ei saakaan julistaa. Nyt uusimmalla siskojen palstalla ollaan avoimesti termin 'salafi' alla. Eli otetaan asiat kirjaimellisesti. Siellä on kuitenkin kiellettyä kritisoida eri koulukuntien kantoja, mikä on hyvin mielenkiintoista, mashaAllah.

Sitten termeistä ja kirjaimellisuudesta vähän pohdintaa. Jos oikeasi lähdetään kirjaimellisesti seuraamaan jotakin termiä, niin silloinhan vain painotus on tuon termin käytön aloittamisen syyyssä. Esim. 'salafi' termi on tullut siitä, että Ibn AbdulWahhabia seuranneet oppineet kokivat wahabi termin kiusalliseksi, sillä he halusivat häivyttää tuon 'ihmisen' seuraamisen nimikkeestään. Se korvattiin sitten 'salafiyyah manhaj' nimityksellä heidän taholtaan (termittä pysyminen ei onnistunut, koska heidän muutamasta uudistuksestaan nousi kova kohu maailmalla). He siis Ibn AbdulWahhabin opetusten mukaan painottavat 'paluuta hurskaiden edeltäjien Islamiin'. Tämä on hirvittävän hieno asia ja olisi vielä hienompi, mikäli siihen oikeasti pyrkisivät. Tosiasiassa he pyrkivät siihen vain siltä osin kuin kirjaimelliset tulkinnat noiden hurskaiden edeltäjien ajoilta sallivat (sahabojen jälkeen tulleen kauden kahden koulukunnan toista, eli ahl al-Hadith koulun mukaisia tulkintoja, toisen ollessa ahl al-ray, josta polveutuu hanafi, maliki ja shafi'i koulukunnat). Lisäksi se, että he seuraavat Ibn Taymiyyaa enemmän kuin aikaisempia hurskaita, osoittaa sanan 'salafi' taas kerran vain tyhjäksi termiksi...ikävä kyllä.

On olemassa maailmalla paljon muitakin termejä, jotka periaatteessa ajavat samaa asiaa. Esim. kukaan ei voi kieltää, että Hyvään kehoittaminen ja Pahasta kieltäminen (tabligh) olisi mainittu Koraanissa. Siellä on jopa sanottu, että me muslimit olemme paras kansakunta kun teemme sitä (enemmän tai vähemmän). Eli miksemme sitten kutsuisi itseämme vaikka tabligheiksi sitten? Tuollekin löytyisi varmaan tuhansia ja tuhansia perusteita haditheistäkin. Vielä eri vaihtoehtoja pohdiskellakseni voitaisiin myös kutsua itseämme sahabeiksi, jos keran he olivat paras kansakunta. 'Sahabiyyah manhaj'? Entä 'arabiyah manhaj'? Seuraavathan nk. 'salafit' juuri oppineita, jotka ovat arabeja... Entäpä 'khalafi' (myöhemmän ajan muslimi), kun tosiasiassa meillä ei oikeasti ole hajuakaan mitä nuo hurskaat edeltäjät oikeasti edustivat... Pointtini tässä siis: Aina kun otamme omaksemme jonkun uuden termin ja vedämme juuri tietyt oppineet sen alle, suljemme toiset samaa suuntausta seuraavat, mutta eri oppineiden alla olevat sen ulkopuolelle = syntyy lahkoutuminen ja eripura.

Itse nyt suosittelisin pysymistä termissä 'sunni', joka on yleismaailmallisesti ollut yksimielisesti kaikkien hyväksymä termi 'ahlus sunnah wal jamaatille', mikäli heidän joukostaan siis haluamme olla. Enemmistön ja sunnan väki.

Tawassul...

2008-04-01T13:18:00.001+03:00

Tawassul on arabiaa ja tarkoittaa sunnilleen 'lähentyä Allahiin välittäjän kautta'. Tämä välittäjä/keino (wasila) voi sitten olla joku tietty rukous, teko tai hurskaan ihmisen du'a... elävänä tai kuolleena. Tuosta 'kuolleena' osasta on tosin väännetty kättä jo kauan oppineiden kesken - onko se sallittua, jos niin missä määrin ja millä lailla. Mielipiteet vaihtelevat eri oppiniella nykyisyyteen sakka. (Aiheesta lisää: puolesta ja vastaan)

Itse luokittelen tawassulin kuolleiden kautta yhdeksi niistä vältettävistä 'turhuuksista', joista puhuin edellä. En mitenkään voi sitä tuomita, jos se tehdään oppineiden sallimalla tavalla (sen todisteista muuten tietoa täällä), mutta sen ei tule tulla niin keskeiseksi osaksi uskontoa, kuten mitä on joissain maissa tapahtunut, ikävä kyllä. Tuon liian korostumisen vuoksi en sitä itse lähtisi kenellekään opettemaan osana Islamia, mutta hyvähän se on tietää sen perusta ja syyt siihen, etenkin mikäli matkustelee muslimimaissa.

Tämä on sitäpaitsi yksi niitä asioita, joita ihmisen täytyy ymmärtää tunnetasolla, eikä lainopillisesti tai todisteilla. Ainoa mitä pitää välttää edes mielessään, on ihmisten luokittelua epäjumalanpalvojiksi eli 'mushrikeiksi' tämän perusteella, sillä historiassa ei ole moniakaan oppineita ollut, jotka näin ajattelivat(islamtomorrow sivustonkin kirjoituksessa sanotaan vain sen voivan johtavan shirkiin, huom.)... Kunhan on pitäydytty tietyissä raameissa. Toki se voi epäjumalanpalvonnaksi muodostuakin, kaikki riippuu juuri niistä tunnetiloista ja tiedon tasosta jne...

Vaikken siis itse yleensä kannata tawassulia kuolleiden kautta, niin olen viime aikoina paljon kuunnellut erästä nashiidiä (= uskonnollinen laulu), jossa tätä tawassulia on käytetty. Kyseessä on 'aashiq al-rasul' (Profeetan rakastajat)-niminen yhtye ja heidän yksi kappaleensa on nimeltään 'Intercession'. Sanat ovat minulle hyvin kauniit, kertosäkeen pyynnöstä Profeetalle (Rauha hänelle, luoduista Parhaimmalle) huolimatta. Harvoin kuulee sielualiikuttavaa pyyntöä missään muodossa yhtenäisyyteen. Laitan tähän kertosäkeen sanat:

"Oh Prophet of God, ask the Almighty
for his Mercy and Blessings and Unity"

Eräässä toisessa kohdassa sanotaan:

"When you leave it empty handed
And every grouping is disbanded
Alone you’re going to meet your destiny"

SubhaanAllah...eihän kukaan TuomioPäivänä mieti oliko sunni, salafi vai suufi, saati minkälainen suufi tai salafi. Kaikki meidät punnitaan omien henkilökohtaisten uskomustemme perusteella. Harhaoppiset muslimitkin pääsevät paratiisiin, joskin kärsivät uskon harhaopistaan Tulessa hetken. (Allah meitä siltä varjelkoon!) Miten tärkeää onkaan siis keskittyä itseemme ja läheisiimme, meidän hurskauden tasoon, rukouksemme laatuun jne. Toki meidän tulee katsoa mistä otamme tiedon ja todisteetkin ovat hyväkin asia joskus mikäli asia kuullostaa oudolta, mutta antakoon Allah meille kyvyn olla tuomitsematta toisia. Amiin.

Tuon nashiidin voi kuunnella mm. täältä. Toinen ihana nashiid heiltä on 'Jewel of Creation'. (jälkimmäinen vain rakkaudesta Profeettaan SAWS, liikuttavan kaunis) ... En muuten yhtään tykkää katsoa noita videoita, muuttavat merkitystä mielestäni, paras olisi vain kuunnella.
Nimim. 'en tykkää päähän istutettavista ajatuksista liittyen sanojen merkityksiin', ... Itsenäisyys kunniaan, lol.

Harhaoppinen?

2008-04-01T00:29:00.001+03:00

Minä kysyin eräältä, jonka mielestä minä levitän harhaoppeja, että kuinka hän voi tietää mitä ideologiaa edustan, eihän meidän kuulu luokitella ihmisiä muuksi kuin nämä itse sanovat. Hän vastasi minulle, että ihminen on helppo luokitella kun asetan itseni valmiiseen laatikkoon(?). En vieläkään tarkalleen tiedä mitä tuolla tarkoitettiin. Mihin laatikkoon siis kuulun - harhaoppinen vai ei?

Toisella nyt toimimattomalla blogillani ilmoitin, etten ole suufi (en siis kuulu tarikaattiin, en ole koskaan opiskellut alaa muuta kuin itsekseni klassisista kirjoista). Mieltäni on nyt askarruttanut se, miten voidaan puolueettomasti määrittää kuka on harhaoppinen (suufi tai muu) ja kuka ei? Ymmärrän salafien lähtökohdan, ovathan he aikomustensa mukaan 'salaf us salihiinien' (hurskaiden edelläkävijöiden) seuraajia, joten seuraavat Ibn Taymiyyan ja Ibn Baazin, al-Albanin ja Ibn Uthaimiinin tulkintoja klassisista teksteistä. Mutta entä me muut sunnit? Missä vaiheessa oikeasti mennään harhaopin puolelle? Yksinkertianen vastaus: Vältetään kaikkea turhalta tuntuvaa - Mutta: tuomitsematta muita! Toki voimme kysyä mihin ko. ihmiset perustavat kantansa, mutta jos kuulemme sen perustuvan juuri salafussalihiinien kantoihin, niin olkaamme hiljaa, inshaAllah. Tämä on minun 'mänhäj', ja seuraan oppineita, joilla on sama 'mänhäj', etenkin kiistanalaisissa asioissa. Minuun vetoaa lisäksi muutenkin 'sisäinen plus ulkoinen tasapanoisesti on yhtäkuin uskonnollinen tasapaino'-tyylinen ajattelu. En koe tarvetta esitää todisteita kannoistani kenellekään, sillä mielestäni se aliarvioisi muiden kantoja. Jos seuraisin kantoja joita seuraan, niiden todisteiden vuoksi (ja kuten toisessa postissa mainitsin, se ei ole perintienen tapa pulliaiselle), on se sama kuin sanoisin toisten kantojen todisteiden olevan huonommat... Kuka minä olen moista sanomaan?

Todettakoon, että esimerkiksi seuraamani 'sanad' eli tiedon ketju traditio on 'ashariittien' (suurimman osan muslimioopineita) kiteyttämä fitnan aikoina salafussalihiinien jälkeen, mutta pidän sitä silti ehdottomasti kannattavimpana ja varmimpana nykymaailmassakin, vaikken sitä voi salafi manhajin mukaan välttämättä todistaakaan. Klassiset kirjat ovat pullollaan lausahduksia kuten 'heidän kirjojaan ei enää välitetä' (Ibn Khaldoun, Muqaddima) tai 'tämän asian meille välitti' jne. joka osoittaa kuinka tarkkoja on oltu tuon välittämisen kanssa varmistaen ettei se muutu matkalla. Se jatkuu tiettyjen ihmisten parissa vielä tähän päivään, subhaanAllah.

Allah sanoo Koraanissa:
"Me olemme lähettäneet varoituksen ja Me pidämme siitä huolen" (Koraani 15:9)

Todisteista ja modernismista ajatuksia..

2008-03-30T23:41:00.000+03:00

Eräs kallisarvoinen veli tässä hiljan halusi kyseenalaistaa tietoni/tarkoitusperäni, Allah häntä hänen aikomuksistaan palkitkoon, ja puhdistkoon hän minun sydämeni liiallisen nöyryyden kaapuun pukeutuneesta ylpeydestä, amiin. Kuitenkin tuo tapahtunut sai minut taas ajattelemaan vähän syvemmin asioita ja vaikka pidänkin perinteisen tiedon ja modernismin eroa nimenomaan siinä tiedon välittämisen käytännössä (välitetty tieto ei siis ole vain kuivaa yliopistoteoriaa, vaan elävää tietoa hurskaaksi tiedetyltä oppineelta), niin tulipa tässä mieleeni yksi mielenkiintoinen lisäpainoitus perinteisen islamin määrittelyssä. Moderni akateemisuushan pohjaa kaikki asiansa aina todisteisiin (arab. daliileihin) mikä on, kuten olen aiemminkin maininnut, hyvä asia islamissakin, että voidaan olla varmoja seuraavamme autenttista islamia. Mutta... missä vaiheessa se muuttaa islamin kuivaksi lakiopillisuudeksi? Minkä lainopillisen alueen alle jää tasawwuf eli islamin hengellinen tiede? Jos vaadimme kirjallisia todisteita kaikelle, minne jäävät tunne- ja järkipohjaiset ’todisteet’?

Ikävä tosiasiahan nykyään on se, että ns. islamilaiset maat ovat todella alkeellisessa jälkeenjääneissyyden tilassa, lähes joka elämän alueella, arabimaat etunenässä. Meidän käännynnäisten etenkin on otettava tämä huomioon imiessämme vaikutteita heiltä. Mikäli todella haluamme istuttaa islamin tänne, on meidän otettava mallia niistä historiankirjoista, joissa tämänkaltainen malli on edes jollain tasolla onnistunutta. Ylipäätään olen tullut vakuuttuneeksi historiantuntemuksen tärkeydestä, tähänhän on jopa hyvinkin klassisten oppineiden kehoituksia.

Kun katsomme oppinieston historiaan huomaamme, että sen suurimmat tähdet olivat hyvinkin usein napit vastakkain keskenään (tosin silti kunnioittaen toisiaan oppineina). Tarkoittaako tämä nyt sitä, että meidän tulisi jättää yhdet oppineet kaikessa ja seurata vain toisia kaikessa? Minä näen sen niin, (kuten varmaan Imam Nadwikin aikoinaan) että kaikilla merkittävillä oppiniella historiasta on jotain annettavaa, meidän tulee vain osata poimia nykyisyyden kannalta olennaiset asiat, aikakausikohtaisten lomasta.

Itse näen täten yhden olennaisen tekijän erotuksena nykyajan uudistajissa (Ibn Abdul Wahhabin seuraajista tai muista) ja vaikka Ibn Taymiyyassa esimerkiksi, eli jälkimmäinen oli sentään hyvin perillä aikansa oloista ja näiden syistä. Hän oli siis oikeasti perehtynyt skolastiseen teologiaan ja jopa kreikkalaisiin filosoofeihin ja näiden teoksiin, joita vastusti. Tämä on tärkeä pitää mielessä, kun nyt katsomme ympärillemme.

Me muslimit täällä lännessä emme voi olettaa voivamme seurata ketä tahansa täysin länttä tuntematonta henkilöä (olipa hän sitten Saudeista tai mistä tahansa muualta muslimimaailmasta) uskonnollisissa asioissa, jotka - suorasti tai epäsuorasti - vaikuttavat yhteiskuntaan, jossa elämme. Vaikka olemmekin muslimeina umma, niin meidän on kuitenkin pakollista erottaa omat olosuhteemme niistä olosuhteista, jotka vaikuttavat muualla maailmassa. Nyt ei todellakaan ole Suomessa aika murehtia vaikka haudanpalvojista, kun varmuudella jokaisen naapurissa tapetaan itseään alkoholiin tai laitetaan lapsia kärsimään siitä... yleensä molempia. Muslimiyhteisössämme täällä esim. useat miehet alistavat sumeilematta etenkin käännynnäisiä naisia tai muulla tavoin rikkovat näiden oikeuksia, keräten samalla itselleen lisää 'vaimoja' ensimmäisen lisäksi (omiin oikeuksiinsa vedoten) ja koko muu yhteisö ummistaa silmänsä ja hokee 'ei saa puhua pahaa' tai muuta yhtä epäolennaista, kun sisko on tuon käytöksen ansiosta menettämässä uskoaan. Ja kaikki kyllä muistavat itkeä palestiinalaisten (muslimeita ja kristittyjä sielläkin sekaisin) kärsimyksistä... Itse olen oppinut, että Islamissa on periaate 'lähimmäiset ensin'. Toki nafsillemmme on helpompaa miettiä kaukaisempia asioita, ovathan ne helpompia kuin lähimmäiset ja jokapäiväiset velvoitteet - itsekin siihen myönnän syyllistyväni.

Lyhyesti siis, meillä on realistisia ongelmia ummassamme (jotka alkavat sitäpaitsi meistä itsestämme aivan aluksi) jo lähellä, ja meidän on oltava kykeneviä neuvomaan toisiamme hyvään, olemaan yhtenäisiä, missä vain mahdollista, ja lisäksi vielä näyttää hyvää esimerkkiä yhteiskuntaa kohtaan. Tällä hetkellä meillä ei kokonaisuutena ole hyvästä esimerkistä kuin sanat (ja itse olen syypää tähän siinä missä muutkin...).

Fatwoista ja Todisteista

2008-03-30T02:42:00.000+02:00

Mitä tulee eroavaisuuksiin Sunni islamin ulkopuolella, me kunnioitamme toisten mielipiteitä, pitämättä niitä kuitenkaan pätevinä ja laillisina. On kuitenkin erittäin tärkeää huomioida, että tämä työ jätetään oppineistolle! Vain oppineet voivat määrittää mikä jää sunni islamin ulkopuolelle ja mikä ei: rivimuslimeilla ei ole riittävästi tietoa kyetäkseen määrittämään mikä on pätevä ja mikä pätemätön mielipide.

Mitä taas tulee ‘todisteiden (daliil) pyytämiseen’ , tämä ei ole kysyjän velvollisuus eikä se ole vastaajan velvollisuus niit¨aina erikseen luetella. Kuten Sheikh Muhammad al-Ya’qubi sanoo:

“Mitä tulee kysyjän todisteiden vaatimiseen, niin tämä tapa on epätavallninen ja täysin vieras fatwaperinteessä. Muftin tehtävä on antaa vastaus kysymykseen lähteineen tai ei, riippuen tapauksesta, mutta hänellä ei ole mitään velvollisuutta tuoda esille yksityiskohtaisia todisteita.

Haluaisin kuitenkin ottaa tilanteesta kiinni ja tuoda esiin muutamia ohjeita kysyjälle ja muillekin yhteisömme jäsenille, jotka kuuluvat samaan kategoriaan, jota kutsutaan arabiaksi ‘al-awwaam’ eli tavalliset rivimuslimit/pulliaiset. Kun tavallinen rivimuslimi siis kohtaa lakiopillisen ongelman tai uskonkohdan väärinkäsityksen, tulee hänen aivan ensimmäiseksi tarkistaa mistä tuo mielipide on peräisin, eli mikä tiedon lähde on. Hänen tulee aivan ensimmäiseksi varmistaa, että lähde on autenttinen ja luotettava, (’kysykää muistutuksen saaneilta, jos ette itse tiedä‘ kuten suura anbiya sanoo). Autenttisella tässä tarkoitan että ko. oppineella on katkeamaton tiedon ketju ja luotettavalla tarkoitan, että hän on uskollinen sunnan väen uskonkappaleille. Toisekseen, kun saa vastauksen, sitä voi usein olla vaikea ymmärtä, monestakin syystä, pohjimmaisen syistä ollessa kysyjän kykenemättömyys ymmärtää vastausta. Saadessaan tämÃ¤n vastuksen (fatwan), on kysyjän sitouduttava sitä noudattamaan, sillä muutoin hän kyseenalaistamatta auktoriteettia kuten Allah SWT Koraanissa kehoitettaa ‘Me kuulemme ja Tottelemme’.

Mikäli kysyjällä sitten kuitenkin on lisää kysymyksiä mielellään ja kunnianhimo ymmärtää syvä¤llisemmin, tulee hänen muuttua rivimuslimista uskonnollisen tiedon oppilaaksi, löytää opettaja ja hiljakseen tai systemaattisesti kehittää uskonnollista ymmärtämystään joka uskonnon alalta.

Vastauksen saaneen kysyjän tulisi siis tyytyä vastukseen, joka osoittaa hänelle luotettavan mielipiteen tai näyttää hänelle lainopillisen päätelmän ja hänen tulee tunnistaa oma kykenemättömyytensä muodostaa ko. päätelmää siihen vaadittavien oppien pitkän listan vuoksi.

Läntinen kulttuuri on muuttanut muslimien asennetta uskonnollisissa kysymyksissä noudattamisesta kapinallisuuteen, tottelevaisuudesta haastamiseen, ja auktoriteettien seuraamisesta näiden kuseenalaistamiseen. Tulos on nyt se, että jokainen matti meikäläinen kuvittelee joutuvansa päättelemään itse ja kykenevänsä muuodostamaan oman mielipiteen tiellä, jolla oppineelta menee 20 vuotta, ennekuin hän kykenee nöyryydellä ja varoen sillä astelemaan.

Läntinen kulttuuri rakentuu uskon hylkäämiselle, ilmoitusten mitätöinnille, ihmisten ylistämiselle ja ihmisten asettamisesta auktoriteetiksi Jumalan sijaan, asettaen siten järjen tekstiä korkeammalle ja tästä olemme ajautuneet älylliseen sekasortoon myös islamin areenalla.”

Lähde: www.sunnipath.com, en löydä enää tarkkaa artikkelia…yllä siis käännös oppineen tekstistä (en muista sitäkään kuka tuon oli laittanut).

Taivaaseen kohdentuminen Allahia ajatellessa?

2008-03-30T02:38:00.000+02:00

Löysin kivan pätkän itseäni kiinnostavasta aiheesta:

‘Muuan vanhempi oppilas kysyi shaykhiltään kirjeenvaihdossa: “Suurimman osan ajasta olen tietoinen Allahin olemassaolosta. Kuitenkin minua vaivaa yksi epäilys. Aina Allahin olemassaolon tiedostaessani ajatukseni suuntautuvat ylöspäin taivasta kohden. Ymmärrän kyllä, etten ole vastussa ajattelematta suoritetusta teosta, mutta se silti vaivaa minua. Pelkään, että tämä olisi osoitus alitajuisesta, piilevästä kufrista (epäuskosta). Tarvitsen keinon, miten parantua tästä vaivasta.

Hakim al-Umma Maulana Ashraf Thanwi (rahmatuLlahi aleihi) vastasi hänelle seuraavasti:

“Rauha olkoon kanssasi,

Allah Kaikkivaltias (Ylistetty olkoon Hän) on vapaa suunnasta (suunta ei rajoita Häntä).

Kuitenkin, Hänen erityisimmät loistavat Ominaisuutensa (tajeliyat) omaavat suhteen Hänen Arshiinsa, Valtaistuimeen. Se on tästä syystä, että ajatukset johtuvat vaistomaisesti ylöspäin Häntä ajatellessa. Tämä perustuu todellisuuteen, eikä siinä ole mitään epäuskoa.”

Tarbiyet us Salik, osa 2, sivu 1126 ‘

Lähde: www.ashrafiya.com/2007/11/25/is-allah-in-sky/

Muslimi ja maallinen elämä

2008-03-30T02:34:00.000+02:00

Maulana (uskonnollinen johtaja, oppinut) Muhammed Ilyas sanoi:

‘Perimätiedossa on ilmoitettu: “Maallinen maailma on vankila uskovaiselle (mu’minille) ja paratiisi uskottomalle (kääfirille)“. Tällä tarkoitetaan, että meitä ei ole lähetetty tänne maan päälle seuraamaan omia lihallisia halujamme, joiden kautta tämä maailma tulee paratiisinkaltaiseksi uskottomalle; sensijaan meidät on lähetetty tähän maailmaan vastustamaan ‘nafsiamme’ (eli pohjimmaista itseämme/halujamme) ja noudattamaan Allahin käskyjä, joden kautta maailma muuttuu vankilaksi uskovaiselle. Mikäli me seuraamme halujamme tässä maailmassa uskottomien tavoin, tehden tämän maailman meille paratiisiksi, silloin itse asiassa me syyllistymme uskottomien paratiisin ryöstelyyn. Tämän seurauksena Allahin apu ei tule olemaan ryöstelijän puolella, vaan niiden puolella, joilta ryästellään.‘ Hän jatkoi sanomalla: ‘Pohtikaa tätä tarkoin.’

Lähde: ‘Malfuuzat’ (Discourses of Maulana Ilyas), sivu 31.

Mista tiedamme olemmeko oikeassa vai emme?

2006-11-17T20:46:00.000+02:00

Assalamu alaikum wrwb!

Huom. Tämä on vanha, yli vuosi sitten kirjoitettu luonnoksena talletettu...julkaisenpa kuitenkin:

Tulipa pakottava tarve saada ajatuksia selviksi... Ehkä jos laitan tanne niitä, saan selvyytta niihin.

Maallikkona oleminen merkitsee, ettemme ole oppineita. Tämä taas johtaa siihen, että meidän on seurattava oppineita. Mistä sitten tiedämme ketä seurata? Voimme toimia seuraavilla tavoilla:

1. Seuraamme ensimmäistä eteemme sattunutta oppinutta, jota perheemmekin/puolisommekin seuraa. (Käytännössä helpoin ja myös yleisin vaihtoehto)

2. Voimme tutkia ja havaita yhden koulukunnan seuraamisen olevan hyvä vaihtoehto, ja sitten valita niistä yhen ja seurata sattumanvaraisesti ketä tahansa sen koulukunnna piiristä tai mahdollisesti sekoitusta eri oppineista yhden koulukunnan sisältä. Tässä tulee myös kuvaan taqwa, eli Allahin pelko (Jumalatietoisuus), ja hyvä on pyrkiä välttämään epäselviä asioita.

3. Voimme luottaa omiin syntyneisiin mielipiteisiimme ja niiden perusteella tuomita toisen harhaan ja 'erotella jyvät akanoista' niin sanotusti. Tämä on varmasti riskaapelein versio, sillä mihin meinaat maallikkona perustaa mielipiteesi? Helpoin mutta samalla vaikein vastaus tähän on 'Koraaniin ja Sunnaan tietysti!'... Hmmm... totta ja hyvä niin, sillä silloin oletamme, että olet sunni muslimi, etkä ole Hadithinkieltäjä ja mikäli jätät lisäämättä 'ahlul beitistä' muutaman kappleen (jotka todellisuudessa sisältyvät tuohon sunnaan joka tapauksessa), niin et ole edes ns. shia muslimi. Tutkitaanpa kuitekin hieman eteenpäin tätä ajatelmaa. Jätän tässä nyt tarkoituksella käyttämättä sanaa 'salafi', sillä ensinnäkin termi on sopimaton ja toisekseen sitä käytetään liiaksi haukkumasana, jonka merkitys on käyttäjille usein totaalisen epäselvä. Pohditaan myöhemmin tämän lauselman johteita ilmiöinä erikseen.

Pitkasta aikaa...

2005-07-02T17:09:00.000+03:00

Assalamu alaikum,

Lueskelin tuossa taannoin 'islamoppaan' sivuja, tai siis keskusteluosastoa. Ymmarran tietysti, etta sen moderattori on taman uudenlaisen tulkinnan purematta niellyt uhri, joten teksti usein siellä palstalla on sitten sitä luokkaa. Kaikkein uskomattominta on vain se omin päin hadithien ja muun tulkitseminen, jota siellä palstalla saa vapaasti ä. He jotenkin tuntuvat kokevan, etta äheidan muutaman kurssin arabin opinnoillaan voi jo ymmartaa mista haditheissa on kyse...välilla joukossa vilahtaa jokunen viesti, jossa painotetaan oppineiden seuraamista ja kunnioittamista, mutta ihme ja kumma kylä se ei näissä 'kaiken oppineissa' ihmisissa siella tee mitään muutosta. He kai tulkitsevat sen niin, etta pitää kysya oppineelta, jos ei jotain tieda... mitä sitten ei kai monella ole ongelmana... tulee insta-scholar Jane mieleen joskus...

On hassua kuinka me uudehkot (harjoittamisessa tai islamissa) muslimit joskus alamme täysin omin päin tekemään olemattomia johtopäätöksiä islamista ja luemme sitten kaikki tekstit niäiden johtopaatosten lapi ymmartamatta mitaan asian taustoista tai muustakaan. Hyva esimerkki, joka mieleeni tasa tulee on vaikkapa juuri lakioppi eli fiqh. Niin monella on sanottavanaan vaikka ja mita aiheesta, mutta mitaan tietoa siita todellisuudessa heilla ei ole. Ovatpa ehka lukeneet Bilal Philipsin virheita paikka paikoin omaavan tekstin 'The evolution of fiqh' ja nyt sitten kokevat tietävänsä kaiken tarvittavan aiheesta koulukunnat jne.

No, kai sitä vaan pitää ajatella että umman synnit on oma vika, kun me emme tee tarpeeksi työtä sen eteen... ja muutenkin jos nyt alkaisimme omia puutteitani tässä luettelemaan, niin eihän niistäkään loppua tulisi...

Allahumma ansuril muslimiina fii kulli makaan!!!! Allahumma ihdinaa ilal Hudaa!!!!

Vilpittomyys...

2005-03-02T01:30:00.000+02:00

Assalamu alaikum wrwb!

IKHLAS
It is narrated on the authority of Amirul Mu'minin, Abu Hafs 'Umar bin al-Khattab, radiyallahu 'anhu, who said: I heard the Messenger of Allah, sallallahu 'alayhi wasallam, say:
"Actions are (judged) by motives (niyyah), so each man will have what he intended. Thus, he whose migration (hijrah) was to Allah and His Messenger, his migration is to Allah and His Messenger; but he whose migration was for some worldly thing he might gain, or for a wife he might marry, his migration is to that for which he migrated."
[Al-Bukhari & Muslim]

Ibn Ajiba sanoo:

Sincerity has three levels: the level of the common, the level of the elite, and the level of the elite of the elite. The sincerity of the common is to remove creation from dealings with Allah while seeking the portions of this world and the Next, like preservation of the body, money, expanded provision, castles and houris. The sincerity of the elite is to seek the portions of the Next world rather than this world. The sincerity of the elite of the elite to seek to remove all portions. So their worship is to fully realise slavedom and to undertake the requirements of the Lord, or love and yearning for His vision, as Ibn al-Farid said: My request is not for bliss of the Garden. I only desire to see You.

Taas hieno karkea suomennokseni:

Vilpittomyytta on kolmea eri tasoa: On tavallisen ihmisen taso, eliitin taso ja sitten on viela eliitin eliitin taso. Tavallisen ihmisen vilpittomyys on sita, etta poistaa luodut palvonnastaan,(eli tekee vain Allahille, eika ihmisille ) samalla toivoen palkkaa seka tassa maailmassa, etta Tuonpuoleisessa, kuten kehon, rahan, ylimaaraisen tuoton, linnojen ja hourien etujen sailymisen. . Eliitin taso on, etta mielummin haluaa tuonpuoleisen hyvaa kuin taman maailman. Eliitin eliitin vilpittomyys on pyrkimysta poistaa kaikki nama osuudet. Joten heidan palvonta on sita, etta taysin ymmartaa palveluuden (orjuuden) ja tekee Allahin maaraamat asiat rakkaudesta ja halusta nahda Hanet, kuten Ibn Farid sanoo:

Pyyntoni ei ole Puutarhan ilot. Mina vain tahdon nahda Sinut.

tai jotain sinne pain (kaannos siis)...

Ashrafiya

2005-02-16T23:09:00.000+02:00

Ashrafiya

Misconception about Tasawwuf
Sidi wa sanadi Hazrat Moulana Mohammad Taqi Usmani sahib db said;

These days majority of people think that reciting lots of dhikr, litanies and tasbehat is tasawwuf. This is totally incorrect. Tasawwuf primarily deals with cleansing the soul (nafs) from impurities of bad moral traits, such as arrogance, envy, anger, etc. and adnorning it with good characteristics, such as love of Allah swt & His Messenger, patience, thankfulness, etc.

The dhikr, litanies and tasbehat usually prescribed by shuyuk are for facilitating the achievement of this goal. They are supplementary to the primary effort of reforming one's character. They are like vitamins. But we know that vitamins alone without proper nutritious diet can never result in good health.

Therefore, keep it very clear upfront what tasawwuf is.

Halal/haram

2005-02-16T22:58:00.000+02:00

Yleisesti pidan hyvana periaatetta, jonka mukaan asia voi olla haram, mutta mikali siita on oppineilla erimielisyytta, niin silloin meilla ei ole lupa sanoa aiheesta toisille. Siis kehoittaminen hyvaan ja kieltaminen pahasta ei kuulu taman kategorian tekojen velvollisuuksiin.

Itse olen ajatellut monet asiat niin, etta asia voi olla fiqhissa halal, mutta omatunnon kannalta ei...Tai taqwan kannalta, se kun on ihmisilla erilainen.

Mielessani pyoriva esimerkki on sellainen, etta yl. siis mu'ta avioliitto on haram, mutta sunni Islamissa on sallittua tehda avioliitto naisen kanssa, aikoen hiljaa mielessaan erota myohemmin...siis kertomatta naiselle (asiassa voi olla eri mielipiteita, mutta monessa paikassa olen tormannyt tahan samaan vastukseen). Nythan on niin, etta taytyy olla tietynlainen ihminen etta tekee tallaisen tempun naiselle. Eli siis monesti ihmisen moraali tai taqwa sanoo, ettei nain voi menetella, se on kuin valehtelua, sanoi fiqh asiasta mita tahansa.

Tallaiset asiat tanan mielessani pyori...

Jatkoa...

2005-02-07T13:17:00.000+02:00

Assalamu alaikum wrwb!

No niin...mihinkas jainkaan... Tama on siis jatkoa tohon alla olevaan...outoja naa sysyteemit, kun aina uusin tulee paalle ja vanhat kirjotukset pitaa lukea alta ekaks...

Eli siis jaatiin tietoon ja koulukuntiin...Selitin siis ymmartaneeni tahan asti, etta oikeasti perineteisesti ei ole tavallisten maallikkojen ollut TARPEELLISTA hankkia nain paljon tietoa kuin nykyaan oletetaan. Nykyaan taas, jos uskaltautuu tallaisen toteamuksen kovaan aaneen esittamaan, niin siita ei aiheudu kuin kova huuto ja syytoksia...

Tieto ennen on siis tullut muslimeille ketjuna. Tama on varmistanut sen, etta sita ei muuteta tai keksita matkan varrella. Systeemi on siis kaytannossa ollut se (ja on koulukuntien parissa edelleen), etta oppinut antaa oppilaalle valtuutuksen (kutsutaan nimella ijaza) opettaa eteenpain oppimiaan asioita. Ts. oppinut on varmistanut, etta oppilas on oppinut tiedon ja hallitsee sen. Huomiotava on, etta perinteisesti oppineitaon ollut paljon ja niille ei ole ollut mitaan erillisia suuria oppilaitoksi, vaan opettaminen on tapahtunut pienissa ryhmissa paikallisessa moskeijassa esimerkiksi, joissa oppinut on pystynyt varmistamaan oppilaidensa patevyyden suullisesti ja henkilokohatisesti, eika pelkilla paperikokeilla, joissa helposti voikin luntata tms. Nain siis on siis uskonnon katsottu pysyvan muuttumattomana. Ja tama tieto on siis samaa tietoa, kuin salafus-saalihiinit (koulukuntien perustajat ja heidan oppilaansa) eli ekan kolmen sukupolven edustajat ovat opettaneet. Kirjat, joita opetellaan, ovat naiden suurten oppineiden teoksia seka muutaman muun yksimielisyydella loistavana pidetyn myohempien sukupolvien oppineen.

Nykyaan, kun ihmisille mainitaan naista asioista, niin kuulijakunta jakaantuu kahteen osaa (en laske mukaan ihmisia, jotka ymmartavat nama asiat). Ensimmainen ja ehka aanekkain ryhma on niita, jotka sanovat, etta 'hyi, tuo on ihmisten seuraamista! Mina en seuraa ihmisia, mina seuraan vain Koraania ja sunnaa!' ja toinen ryhma on niita, jotka sanovat 'hyi, liian vanhanaikaista, Islam tarvitsee uudistusta, progressiota!' ... Hienoja sloganeita, mutta tarkemmin tutkiskeltua paljastuu seuraavat asiat:

Ryhma 1, 'vain Koraanin ja Sunnan seuraajat':

Tama nykyaan kovin trendikas ryhma muslimeita siis vaittavat seuraavansa vain Koraania ja Sunnaa...Okei, nyt jos otan Koraanin kateeni ja luen sita ja tulkitsen itsekseni, niin olen heidankin oppiensa mukaan mennyt harhaan. Esimerkkina vaikkapa jae, etta Kaannyttepa rukouksessa mihin tahansa suuntaan, Allah kuulee rukouksenne. Nyt voin tasta siis paatella, ettei minun tarvitse rukouksessa kaantya Qiblaa kohti. Vaarin! Okei, ehka voimme tarvita jonkun ihmisen, eli oppineen apua tahan. No, niita oppineita, jotka ovat tulkinneet Koraania on monia, kenet valitsemme? keneen tahansa paadymmekin, joudumme nakemaan, etta mekin seuraamme ihmisia! 'Vain' Koraania ei siis voi seurata, silla ymmarryksemme ja tietomme ei siihen riita...

Seuraavaksi otan kateeni sahih hadith kokoelman ja loydan sielta vaikkapa hadithin, jossa sanotaan, etta jos on fajr-rukouksen jalkeen antautuneena Allahin muisteluun siihen saakka, etta auringonnousu koittaa, vastaa se suoritettua Hajjia ja Umraan. Tasta voin siis tulla paatelmaan, etta jos taman teen, minun ei tarvitse suorittaa Hajjia. Vaarin! Okei...ehkapa siis tarvitsemmekin sen kommentaarin...No, kommentaaria tutkiessa taas kohtaamme toisen ongelman, nimittain me emme ymmarra naita kasitteita, joita siina kaytetaan...No, tutkiaksemme kasitteita, tarvitsemme taas toisen opuksen jne... Ja sitten tuelee elamassamme eteen asia, josta ei loydy hadithia...mita nyt teemme? Kysymme oppineelta! Mutta hetkinen....meidanhan piti seurata VAIN Sunnaa???

Toisin sanoen, nama ihmiset siis vain haluavat, etta me seuraamme VAIN heidan hyvaksymiaan oppineita, eika muita, muusta ei ole kyse. tassa sitten kukin voi itse miettia, etta onko varmempaa seurata nykyajan oppineiden tulkintoja, vaiko kenties aikaisempien sukupolvien nakemyksia...Etetnkin kun nama oppineet, joita naiden 'vain' ihmisten mukaan tulisi seurata ovat sellaisia, joista koko umman yksimielisyytta ei olla ikina saavutettu, toisin kuin koulukunta oppineiston asemasta.

Ryhma 2: 'Progressiiviset' muslimit

Toinen ryhma, joka koulukuntia vaheksyy on sellaisia muslimeita, joiden paallimmainen huoli on sopeutuminen ymparoivaan yhteiskuntaan. Heidan mukaansa mm. hijabille on annettu liian suuri arvostus (niqab esim. tulisi kieltaa kokonaan), miesten ja naisten valiset kanssakaymiset tulisivat olla vapaampia jne. Nama ovat ehka yhtenaisimmat huolet nailla uudistuksenhaluisilla muslimeilla, mutta heita loytyy myos toinen aaripaa, joiden mukaan esim. saman sukupuolten valisen avioliitot tulisi hyvaksya, alkoholiakin saa kuluttaa kohtuullisesti/juopumatta jne. Heidan keskuudessaan varmaan on aika vaikea vetaa rajaa mihinkaan, kun ei siihen hyvaksyta mitaan klassisten oppineiden tulkintoja, kuin ehka nimeksi.

Tama ideologiahan on tietenkin hieno, aivan kuten 'vain' ihmistenkin, mutta ikava kylla toteutuessaan, lopputulos on aivan eri uskonto. Tietyssa mielessa tietenkin'vain' ihmiset ovat naita paljon edella jo, silla he ovat todella progressiivisia, ovathan onnistuneet luomaan suuren verkoston ja oman oppineiston mm. saudeissa . Progressiivisuutta yhta kaikki mielestani, hienoilla nimilla kaunisteltua uskonnon muuntelua milloin miksikin...

Sanottakoon tahan loppuun tietysti viela, etta nama tassa luetut ovat molemmista reunoista aarilaitoja...valiin mahtuu sellaisia muslimeita runsain mitoin, jotka ottavat tuolta vahan ja sielta lisaa ja taas tuolta vahan, erityspiirre nailla on tietamattomyys...Eivat todellakaan tieda mita ja keta seuraavat, ja usein viela luulevat, etteivat seuraa ketaan... Kunkin omatunto varmaan sanelee sen, kuinka paljon ottaa ja mistakin tulkinnasta. Jos sattuu olemaan sellainen, joka on tarkka noudattamisestaan, niin tod. nak. kallistuu enemman 'vain' ihmisiin (erityisesti, jos henkilo sattuu omaamaan viela toisten opettamisentarpeen ja nakemyksen, etta on vain yksi ja ainoa tapa ja se on hanen omansa, -ajattelu [joka itse asiassa koristaa kaikki lahkoja, lahkon maaritelmahan on perinteisesti juuri se, etta on ryhma, joka katsoo olevansa ainoita pelastettuja]) ja taas sellainen, joka haluaa enemman olla meneva yhteiskunnan jasen, kallistuu progressiivisuuden puolelle...

Koulukuntia seuraavat muslimit taas ovatkin usein erittain hengellisia ihmisia, syyna se, etteivat he kolua paksuja oppineille suunnattuja opuksia lapi, vaan keskittyvat ominaisuuksiensa parantamiseen ja muuhun hyodylliseen, hankkien tarvitsemansa tiedon (uskomuksista, halal haram jne.. asioista, aina tarpeen mukaan) selvaa suuntaa noudattavalta oppineistolta, jonka tieto on tullut ketjuna alkumuslimeilta ja suurilta oppineilta, eika vain heidan kirjojaan lukeneilta itse-oppineilta tai muilta modernisteilta.

Ns. perinteiset muslimit - turvaa, jatkuvuutta ja varmuutta tarvitsevat umman jasenet siis - pitaytyvat koulukuntien suomien selkeiden kehysten (vaikkakin silti joustavien) suojissa, taten pitaen kunniassa suurinta osaa umman suurista oppineista. InshaAllah! wa laa tawfiiqa illaa biLlah!

Mietteita ja jaaritusta...

2005-02-05T18:06:00.000+02:00

Assalamu alaikum wrwb!

Tassa taas uusi jaarituspaikka itselleni...noo, ainakaan ei kenekaan ole pakko lukea, en siis kansoita kenenkaan meililuukkua, heh!

Tanaan minua on vaivannut kysymys tiedon hankkimisesta... Joka paikassa nyt toitotetaan tiedon hankkimisen tarkeytta ja siihen peraan kaikkea vaikeeta tekstia kertojaketjuista jne... Miksi kaikki tama? Tata ajattelin tassa tanaan selvitella...

Tahan mennessa tiedossani on se, etta on ero oppineella ja tavallisella pulliaisella. Perinteisesti ei Islamissa KOSKAAN olla pyydetty tavallisten ihmisten oppivan asioita, joita nykyaan kaupataan 'perustietona' jo... SubhaanAllah... Samat ohmiset, jotka toitottavat naita 'perusasioita' eivat edes tieda edes miksi fiqh ja hadith tiede on kehittynyt! Siksi, etta oppineet tekevat meille pulliaisille asiat HELPOIKSI! Meidan EI siis tarvitse itse oppia naita asioita, vaan oppineet tekevat sen ja me vain luemme heidan julkaisemansa kirjat ja opimme niista tarvittavan, senkin TARPEEMME mukaan. Nain on aina ollut...

Islamissa on aina ollut oppineisto, tavalliset ihmiset ja sitten erikoisuutena mujtahid oppineet eli sellaiset, jotka pystyvat itse alkuteksteista paattelemaan asian lakisaadoksen. Tavalliset oppineet siis vaan oppivat opettajaltaan (joka vuorostaan on oppinut opettajalta, joka on oppinut taman opettajalta jne..ketju jatkuu aina Profeettaan SAWS saakka) ja sitten sijoittavat mahdolliset uudet asiat, joita ilmaantuu, naiden oppineiden kartoittaman tava mukaan kategorioihin, eli mika on halal, mika haram, mika sallittua, muttei suositeltavaa, mika suositeltavaa, sunnaa jne...

Tallaisia tiedon ketjuja on Islamissa tahan paivaan sailynyt 4. Eli nama tunnetaan nimella koulukunnat, eli hanafi, maliki, shafi'i ja hanbali. Nama koulukunnat ovat siis tiedon ketjuja, jotka ovat aiheiuttaneet esim. sen, etta tahan paivaan saakka on oppineita, joilla on OMA kertojaketjunsa Bukharin haditheille esimerkiksi!!!! Ajatella!!! He kuulivat opettajaltaan, joka kuuli taman opettajalta, joka kuuli sen opettajaltaan jne... Aina Profeettaan SAWS saakka!!!

paussi...jatkan myohemmin konkreettisin esimerkein, inshaAllah!