Muutin, vaihtakaa linkkinne

Salam,

Muutin blogeineni tänne: http://sunnapolku.com/islamiatutkimassa/


Kaikki vanhat postit ja kommentit löytyy edelleen sieltä.

Facebook vai Nafsbook?

Assalamu alaikum wrwb,

On aivan pakko laittaa jotain tänne, ettei vaan tulis Tuomion Päivänä olemaan niitä, jotka näkivät jotain, mutteivät ilmaisseet sitä.

Nafsihän on tunnettu siitä, että se kaunistelee meidän tekosemme itsellemme. Nyt hyvin lyhyesti ja rakkaudella pyytäisin siskoja oikeen vaikka istumaan puoli tuntia tietokone kiinni ja miettimään miksi viettää sen ajan, jonka nyt viettääkin 'feissarissa'...? (jo tuo tuttavallinen nimi saa karvani nousemaan pystyyn)

Lisäksi olisin pyytänyt kysymään, viettääkö saman ajan Koraanin parissa, vai jääkö se tekemättä kun 'ei ole aikaa'? Ja itseltä kannattaa myös kysyä sekin, että voiko rakastaa Allahia kuten uskovan pitää jos ei rakasta Hänen Puhettaan yhtä paljon kuin rakastaa vaikka facebookissa istumista, tai musiikkia tai leffaa...nashiidiä tms? Kyse ei ole nyt haramista tai halalistä vaan elämän prioriteeteistä ja niiden näkymisestä elämässä.

Eipä muuta sanottavaa.

Uutta vai samaa vanhaa...?

Assalamu alaikum wrwb,

Keskustelufoorumeita seuratessa an silloin tällöin tulee eteen postaajia, jotka ovat niin suunnattoman huolissaan 'veljien ja sisartemme' kohtalosta siellä taikka täällä. Muslimihallitsijoita kauhistellaan ja haukutaan. Umman ongelmista puhutaan ja kirjoitellaan. 'Kääfireitä' vihataan. Vangittujen puolesta demonstroidaan...hetkinen. Demonstroidaan? Hmm.. haiskahtaa pahasti 'kääfirien' taktiikalta toimia sanavapauden puitteissa. Mutta no problem, kiihkoilevalle muslimi idealistille tämä sopii silti. Käytetään demokratiaa demokratiaa vastaan... vaikka tietysti seurataan vain Koraania ja Sunnaa kaikessa. Hmmm...

Kuitenkin eräs asia minua jaksaa kummastuttaa näissä kiihkoilijoissa. He käyttäytyvät ikään kuin kaikki mitä ummassa tapahtuu olisi jotain aivan uutta ja erikoista juuri nyt. Aivan ensimmäisistä kalifeista jo on kerrottu, kuinka he ovat omaksuneet jonkun aikansa muodikkaan ilmiön ja sen varjolla vangitsevat ja kiduttivat uskovia. Nyt tämän aikakauden ilmiö nyt vain sattuu olemaan nimeltään demokratia.

Mielestäni olisi aika tulkita uudelleen suhtautumisemme ympäröivään maailmaan. tähän auttaisi mm. perehtyminen ash'arien uskonopillisiin tulkintoihin, sillä ne laajentavat ajattelukenttää, mashaAllah. Sieltä voisimme sitten ammentaa islamilaista lääkettä nykyajan ongelmiin. Demokratiasta sitä tuskin löydämme.

Vastustuskyvystä

Kuuntelin tuossa luennon joku aika sitten. Siinä painoitettiin sitä, kuinka nytkin kun sikainfluensaa pelätään, niin ihmiset silti tietävät, että vastustuskykyä on tehostettava sairauksin,sairaudet kuuluvat elämään. Tämä sama vastustuskyky pätee myös uskonnossa. Meidän täytyy oppia kestämään ympärillämme tapahtuvaa pahuutta, alastomuutta ja muuta vastaavaa, jotta uskomme vastustuskyky vahvistuu.

InshaAllah.

Umman sairaus - netti

Assalamu alaikum wrwb,

Netti on väline, jolla kuka tahansa voi nousta merkittäväksi suupaltiksi - jopa ummassamme. Sillä voi tietää toisita enemmän kuin ehkä edes puoliso tietää. On naamakirjaa ja foorumia ja blogia. Netti on omanlaisensa elämä ja siihen jää rämpimään ja uskomaan sen elämän olevan todellisuutta, ellei välillä ota taukoa siitä. Tuon tauon jälkeen usein huomaakin kuinka naurettavat pienet piirit netissä onkaan ja kuinka huvittavia ihmisten reaktiot ovat.... kunnes taas itsekin alkaa uskomaan netin valheelliseen todellisuuteen.

Muistan hyvin itseni jokunen vuosi takaperin, kun elin vain ja ainoastaan nettimaailman verkoissa. Menetin yöuniani toisten kirjoitusten vuoksi ja luulin tietäväni tasan tarkkaan mikä umman ongelma Suomessa on. Sitten tulin takaisin maanpinnalle, kun oikeasti pääsin kosketuksiin oikean umman kanssa. Olin elänyt kuplassa. Saman kuplan näkee nyt monen netti intoilijan ympärillä. Varoitetaan toisista muslimeista, suufismista, haudanpalvojista, dhikristä ja muusta - kun todellinen ongelma live elämässä on maallistuminen ja uskonnosta luopuminen.

Koen sydämessäni läheisiksi siskot luonteen ja käytöksen mukaan, en aqidan tai fiqhin. Kyllä, edelleenkin puhun vastaan asioita, jotka aiheuttavat hajaannusta ummassa, mutta vain sellainen ihminen, jolle nettimaailma on todellinen, voi uskoa sydämessäni olevan vihaa toisia muslimeita kohtaan. Vihaan toki joitain tekoja, mutten tokikaan ihmisiä.

PS. en muuten kirjoittanut yhtään edellisen viestin kommenteista... siltä varalta, että joku luuli näin. Siunattua Ramadania kaikille!

Todisteet vai sydän?

Assalamu alaikum wrwb,

On jännä huomata, kuinka niin moni sisko tai veli ajan myötä putoaa juuri siihen kuoppaan, josta on toisia varoitellut. Esim. moni nk ääri- 'salafi' varoittelee toisia bid'asta ja sitten itse sortuu anteeksiantamattomaan bid'aan jopa heidän kirjoissa eli heikkojen hadithien käyttöön todistettaessa lakiopillista mielipidettä. Näin kävi hiljan eräällä (julkisella) palstalla puhuttaessa äänekkäästä dhikristä tai dhikristä ylipäätään.

Paha tilanne on silloin, kun ihmiset oikeasti ja vakuuttuneesti luulevat aina olevansa oikealla tiellä ja muut väärällä. He saavat muslimit pelkäämään toisia muslimeita ja aiheuttavat eripuraa sen minkä kerkeävät. Toisinaan toivoisin omaavani sen saman varmuuden siitä, että olen oikealla tiellä (vain minä ja ne, jotka ajattelevat niinkuin minä), silloin en olisi hetkeäkään hiljaa ja tekisin kaikkeni todistaakseni Suomen ummalle, kuinka vain suufit tai hanafit tai (täytä mieleisesi joukko) ovat absoluuttisesti todistetusti ainoita oikeita sunni muslimeita.

No, onneksi Suomenkin umma laajenee jatkuvasti ja pian meilläkin tulee olemaan perinteisiä oppineita luennoimassa moskeijoilla, jolloin meikäläisen kaltaiset umman kummajaiset saamme käydä lepäämään ja kuuntelemaan sensijaan, että nykyisin tavoin olemme niitä ainoita muutamia järjen ääniä tässä maallistuneen Islamin pyörremyrskyssä.

Ääri-'Salafitko' maallistuneita kysyt? Kyllä he sitä ovat sillä heille se ainoa todellinen ja oleellinen osa uskontoa koskee lakeja ja sääntöjä ja sen ja tän varomista. Nämä ovat asioita, joita muslimi tarvitsee tässä elämässä, eli siten maallisia (Imam Ghazali rh luokitteli fiqhin näin). Ne tieteet taas, jotka auttavat meitä saavuttamaan halun ja innoituksen suorittaa palvonnan tekoja Luojallemme jäävät unholaan. Ne tieteet, joilla puhdistamme sydämemme pahoista ominaisuuksista kuten ylpeys, ylimielisyys ja puolueellisuus oman nafsin vuoksi, jäävät täysin syrjäänNämä ovat niitä tieteitä ja osia uskonnosta, jotka johtavat meidät Allahin luo ja määrittävät asemamme Aakhirassa. Eli salafismi on maallista Islamia aivan samoin kuin Aminan Wadudin naisimaamius ja muu vastaava selvästi maallisista vaikutteista lähtevä aatesuuntaus. Lisäksi salafismilla on se hirvittävä sivuoire, että tekemällä uskonnon oikein kapeaksi ja mahdollisimman vaikeaksi, se ajaa ihmiset pois uskonnon piiristä.

Allahumma, suojele meitä itseltämme ja yksinkertaisilta vaikuttavilta uskonnon harjoitusmuodoilta, jotka vievät kauas Sinusta, amiin thumma aamiin.

Tarika stressi...

Assalamu alaikum wrwb,

On kamalaa välillä ehtiä juuri ja juuri toteamaan, että elämä vain lipuu käsistä, eikä otetta saa mistään. Tuhannen tuhatta projektia olisi tehtävänä, mutta mitä enemmän antaa aikaa muulle kuin itsensä tarkkailulle, sitä enemmän usko heikkenee...uskonnollisesta aktiviteetista huolimatta.

Omaan tietyt kirjat, jotka auttavat aina jonkun verran, mutta oma nafs vaan aina vie muualle. Eli sheikkiä taas tässä kai tarvis. Ei siis muuten, mutta siihen, että olisi juuri yksi tietty tariqa eli tapa hoitaa itseään. Taitaa meikäläisellä olla vaan oma nafs, joka estää ottamasta ensimmäistä mahdollista sheikkiä. Oho...sanoinko tuon nyt tosiaan oikeen ääneen?

On todella tuskallista huomata olevansa melkeinpä totaalisesti oman nafsinsä vanki. Joka ikisessä tilanteessa se putkahtaa esiin, ja sen kuriin saaminen on muka ylivoimaista. Aina sitä keksii itselleen jonkun selityksen. 'Ylpistynhän mä tässä vähän, mutta teen sentään hyvää'.

Astaghfirullah. Ylpeys ei ole mikään pikkujuttu. Se saattaa toisinaan olla niin todella piilevää, että jälkeenkäänpäin sitä on vaikeaa erottaa (tai myöntää itselleen).

No... ei auta kun alkaa taas armoton sheikinmetsästys. Mahdollisia (yhteydenpitomahdollisuuksien kannalta siis) vaihtoehtoja:

- Sheikh Nuh
- Sh. Riyadh ul Haq
- sh. Muhammed Muslim (?)
- ?

Allahumma arzuqnaa murafaqat al awliya wa ja'allanaa waliyyan murshidaa, amiin.

Pitkästä aikaa...

Assalamu alaikum alaikum wrwb,

Kesää ja muutakin on taas päässyt vierähtämään viime kirjoittelusta. Sunnapolku vei kaiken ajan, kunnes nyt on tehtävä paluu tänne, kun on lakattava kiduttamasta toisia käyttäjiä omilla jorinoillani. Viime kirjoittelusta on lisäksi vaihtunut asuinkunhta, siviilisääty ja melko paljon muutakin...mutta niinhän se elämä meitä vie. Allah Kaikkivaltias toisinaan koettelee meitä ja ne koettelemukset ovatkin suuria siunauksia meille. Ilman niitä tylsistymme ja nafsimme alkaa vaatia aina vain lisää 'hyvää'. Ihminen on kyltymätön, subhaanAllah.

Olen siis nyt hieman suuremmissa vesissä uiskentelemassa ja umman sairautta on rävähtänyt silmille enemmän kuin ennen. Toki myös paljon hyvää on tullut huomattua, kuten se että netin osoittama umman hajaannus ei näy oikeassa elämässä samalla lailla, alhamdulillah. On hyvin hyödyllistä olla 'ajan hermolla' umman suhteen ja kosketuksissa siihen, sillä sen ulkopuolelta voi omaksua vaikutteita, joilla ei ole paljoa painoarvoa tai jotka saattavat olla jopa haitallisia umman jäsenille.

Umman ulkopuolelta tulevista vaikutteista tulikin mieleeni eräs ulkomailta vaikutteita saava blogi. Muwahhiduun se taisi olla nimeltään. Muslimi sana on kai jo vanhanaikainen, tarvitaan nyt taas uusi aate ja tämä nimi sopii modernin salafismin kanssa yhteen, viesti on tämä: kaikki muut harhassa, literalistit ovat vain oikeassa, koska elämmehän sentään modernia aikaa, jolloinka meillä on suurempi ymmärrys asioista kuin aikaisemmilla muslimiella...vai?

InshaAllah Allah suojelee ummaamme moisilta muslimimaiden salaisen palvelun esiinnostamilta aatteilta. Kuten veli Suhaib Webb tässä taannoin meitä lännessä asuvia muistutti, niin meidän tulee muistaa, että muslimihallitsijoilla ja valtioilla on oma agendansa islamia varten: hajoita ja hallitse. Tätä agendaa ovat levittämässä islamilaisissa yliopistoissa olevat salaisten palveluiden kätyrit.

Vainoharhaiseksi ei toki tarvitse ryhtyä, mutta kiivailu on syytä pysäyttää jo alkuunsa. Mikäli on kiivas jostain asiasta (esim. ash'arit tai ketkä tahansa ovat täysin harhassa), silloin on syytä lähteä miettimään mistä on aatteensa omaksunut ja onko se mahdollisesti lainkaan hyödyllistä - ja ketä se eniten hyödyttää? Umman rajaaminen pieneen vähemmistöön (muwahhiduun nimisiksi tai miksikä muuksi tahansa) on hyvin hyödyllistä kaikille islamin vihollisille. Älkäämme siis tehkö työtä heille.

Uusi suomenkielinen blogi...

...tällä kertaa näköjään muslimiveljen kirjoittama! Kiva kun sellaisiakin alkaa olla jo! :)

http://sunnapolku.com/junttimuslimi/

Sunnapolku!!!

www.sunnapolku.com on avattu!

Oman itsen palvominen...

Erään oppineen sanoin, jok'ikinen minuutti elämässämme on johonkin Allahin käskyyn liitoksissa. Tällä siis tarkoitetaan sitä, että joka hetki meillä on jokin velvoite suoritettavanamme, jokin kielto varottavana tai jokin käyttäytymisaspekti pohdittavanamme jne.

Samoin myös nafsimme eli itsekäs egomme on joka hetki kanssamme. On hyvin vaikeaa monesti ymmärtää ja pysähtyä miettimään MIKSI teen minkäkin teon tai asian nyt. Olipa kyse sitten foorumilla kirjoittamisesta, oman 'ryhmän' ajatusten mainostamisesta, toisten auttamisesta tai mistä tahansa asiasta, aina tulisi miettiä hyvin tarkasti, olenko todella tekemässä tämän Allahin vuoksi, vai petänkö vain itseäni ja todellisuudessa nafsini onkin tässä äänessä...?

Profeetan SAWS eräässä du'assa sanotaam 'Allahumma laa takilnii ilaa nafsii min tarfata 'ainin.' Eli Oi, Allah älä jätä minua nafsilleni edes silmänräpäykseksi. Amiin... Saadapa edes tuo ymmärrys oman nafsimme vaarallisuudesta elämäämme.... ja sitten voisimme todella sydämestä lausiua tuotakin du'aa.

Käännös: Oppineiden sanoin

”Taqwan (Jumalatietoisuuden) ihmiset ovat maan päällä niitä, joissa on siunausta: heidän puheensa on totuudellista; vaatteensa on vaatimattomia ja kävely nöyrää. He laskevat katseensa nähdessään jotain Allahin kieltämää ja he antavat korviensa kuulla vain hyödyllistä tietoa. He pitävät uskonnollisen eheytensä niin hyvissä kuin huonoissakin olosuhteissa.

Ilman heille määrättyä aikaa (kuolemaa) heidän sielunsa karkaisivat heidän kehostaan heidän kaipuusta paikkioihin Allahilta ja toidalta myös pelostaa rangaistuksesta. Luoja on Ylivoimainen heidän silmissään, ja kaikki muu häviää tämän tosiasian rinnalla. He ovat paratiisin suhteen aivan kuin olisivat jo käyneet siellä ja nähneet sen hyvyyden. He suhtautuvat helvettiin myös kuin olisivat nähneet sen ja maistaneet sen rangaistusta.

Heidän sydämensä suree ja heidän mahdollinen pahuutensa ei ole toisiin tarttuvaa laatua. He ovat laihoja ja tarpeens aon vähäisiä. He harjoittavat kärsivällisyyttä muutaman päivän ja kokevat sitten ikuisen mukavuuden. Tämä on hyödyllinen vaihtokauppa, jonka heidän herransa on tehnyt heille miellyttäväksi. Maailma houkuttaa heitä, mutta he eivät antaudu. Se vangitsee heidät, mutta he ovat lunastaneet itsensä siltä.

Öisin he seisovat riveissä ja lukevat osia Koraanista. He lukevat kunnollisella resitaatiolla, joka saa heidän sydämensä surulliseksi ja he juovat Koraania kuin lääkettä. Mikäli kaipuuta aiheuttava jae tulee eteen, he kurottavat siihen ja uskovat sen olevan heidän päämääränsä. Mikäli pelkoa aiheuttava jae tulee eteen, heidän sydämensä itkevät ja he kuulevat helvetin rangaistuksen ja sen asukkaiden huudot korvissaan. He nukkuvat otsillaan ja kyynärpäillään (eli he rukoilevat ja lukevat Koraania niin paljon öisin, että on aivan kuin he nukkuisivat noissa asennoissa) ja he anovat Allahilta pelastusta.

Päivisin he ovat kärsivällisiä, suvaitsevaisia, ystävällisiä, oppineita ja Allahia pelkääviä. He eivät milloinkaan tyydy vain muutamaan tekoon päivisinkään, eivätkä he pyydä juuri mitään itselleen. He tuomitsevat itsensä ja ovat pelokkaita tekojensa suhteen. Mikäli joku heistä tulee kutsutuksi hurskaaksi, hän pelkää mitä sanotaan hänestä ja sanoo: ”Tunnen itseni paraiten, Herrani tuntee minut vielä paremmin kuin tunnen itseni. Oi Allah, älä laita minua vastuuseen siitä, mitä he sanovat minusta (älä pidä minua valehtelijana siksi että muut luulevat minusta asioita, jotka eivät ole totta) ja Oi Herra tee minusta parempi kuin mitä he luulevat minusta. Anna minulle syntini anteeksi, josta he eivät edes tiedä.’

Heidän tunnusmerkkinsä on, että he ovat vahvoja Islamissa, peräänantamattomia pehmeydessään, vankkoja uskossaan. He mielivät tietoa ja ovat tietäviä ja suvaitsevaisia; vaatimattomia rikkaudessa; miellyttäviä nälissään, kärsivällisiä vaikeuksien edessä; etsivät halalia (sallittua); aktiivisia hakiessaan johdatusta ja he kammoksuvat ahneutta.

He suorittavat hyviä tekoja, samalla peläten niiden hylkäämistä. He viettävät illan kiitollisina ja aamun muistellen Allahia. He nukkuvat peloissaan ja heräävät iloisina. He yhdistävät tiedon ja suvaitsevaisuden ja puheen ja teot. Huomaat heidän toiveensa olevan realistiset ja virheet vähäisiä. Sydämensä ovat nöyriä, heidän näfsinsä on tyytyväinen, heidän ruokavalionsavähäinen ja asiat helppoja. Heidän uskonsa on vartioitu, halut tapettu ja viha laannutettu. Heiltä odotetaan hyvää ja heitä suojataan pahuudelta. Jos he ovat välinpitämättömien seurassa, heidät silti kirjataan niiden joukkoon, jotka muistelevat Allahia paljon. Jos he ovat seurassa, jossa muistellaan Allahia paljon, heitä ei kirjata välinpitämättömien joukkoon. He antavat anteeksi niille, jotka tekevät heille vääryyttä; he antavat niille, jotka eivät anna heille ja he tapaavat niitä, jotka katkovat välinsä heihin.

He eivät ole milloinkaan maallisia ja ovat aina lempeitä. Heidän pahat tekonsa ovat melkein olemattomia ja hyvät tekonsa ovat aina olemassa. He ovat tasaisia maan järistessä, vankkumattomia ongelmien aikana ja kiitoollisia hyvinä aikoina. Heillä ei ole ennakkoluuloja niitä kohtaan, joista eivät pidä, eivätkä he myöskään suosi niit, joista pitävät. He tiedostavat totuuden ennekuin se ilmenee eivätkä kadota mitään, mikä on heille annettu hoitoon.

He eivät nimittele ketään eivätkä loukkaa naapureitaan. He eivät kiroa ongelmien aikana, eivätkä he sorru väärintekoon. Hiljaisuus ei heitä häiritse ja os he nauravat he eivät korota ääntään. Jos heitä kohdellaan vääryydellä, he ovat kärsivällisiä kunnes heidät julistetaan voittajaksi tilanteesta. He ovat itse jatkuvassa työssö kun ihmiset heidän ympärillään ovat mukaavuudessa. Heidän pysyttelemisensä poissa niiden luota, jotka karttavat heidän seuraansa on pelastus heille pahantahtoisuudesta. Heidän läheisyytensä läheisilleen on armoa niille, jotka ovat lähellä.”

Teksti on liitetty Ali RA sanoiksi...oli tai ei, siinä on paljon totuutta.

Järjen palvontaa?

Isäni (Allah yarhamuh) tapasi aikoinaan pohtia uskovaisen ihmisen oikeaa suhdetta järjen ja tunteen välillä. Hän tapasi kutsua sitä post-modernismin vitsaukseksi, että meille länsimaisille ihmisille on niin tavattoman vaikeaa päästää irti ja 'vain' tuntea. Tokikaan järjestään ei saa myöskään päästää irti, se lienee selvää. Kuitenkin jos olet järjen varassa, sinulta jää niin moni asia pimentoon uskonnossa. Minullakaan ei ole vastausta tähän pohdintaan, mutta ajattelen, että meille länsimaisille muslimeille voisi olla hyvä välillä tätä asiaa pohtia - seilaamatta silti kuitenkaan ääripäästä ääripäähän joka kerta.

Yhteiskunta on opettanut meille, että älykkyys ja lukeneisuus olisi jotenkin hienoa. Auttaahan se sivistykseen, mutta selvää lienee myös, ettei se ole ainoa avain sivistyksen...Allah suo kelle tahtoo. On olemassa eräs siunaus, jota lähetetään Profeettan Muhammedille, sallAllahu aleihi wa sallam. Siinä lähetetään siunauksia lukutaidottomalle Profeetalle (Allahumma salli 'alannabiiyil ummiy)...subhaanAllah. Kun opin tuon salawatin, en itsekään ymmärtänyt miksi sen opettanut sisko sitä niin ihmetteli ja ihaili. Nyttemmin hieman enemmän Sunnaan perehdyttyä on selvää, että hän SAWS oli itsessään jo nykykriteereillä ihme. Kuinka lukutaidoton ihminen on voinut omata niin suuren sivistyksen ja kaikki hyveet, jotka hän SAWS omasi? Se on uskomatonta, mutta totta. Tätä asiaa pohtiessa järki sulaa pois, kun se ei voi käsittää tuota asiaa...ainakaan omani.

Pohdiskeltavaa lukemastani kirjasta

Ikhlas -vilpittömyys

Usein salakavala riyaa (näyttämisen halu) hiipii sydämeen huomaamattomasti sellaista tietä, jota muut eivät huomaa.

Riyaa (näyttämisen halu, teeskentely) tarkoittaa, että palvonnan tekoja ja hyviä töitä tehdään, että muut vakuuttuisivat siitä, että tekijä on hurskas ja pyhä ihminen.

Joskus henkilö tekee palvonnan tekoja yksin, ilman että kukaan näkee häntä. Tästä huolimatta riyaa saa vallan hänen sydämessään. Tämän kaltainen riyaa on todella salakavalaa. Riyaan tunnusmerkki on ihmisen toive tulla kunnioitetuksi ja ylistetyksi kun hän tapaa muita; hän odottaa, että hänet kohotetaan korkeaan asemaan.

Jos mielit ihmisten kuulevan teoistasi ja sielusi sisäisistä tiloista, on tämä merkkinä totuuden puuttumisesta palvonnassasi.

Totuus palvonnan tilassa (ubuudiyat) tarkoittaa, että katse on kohdistettu vain Allahiin eikä se havaitse mitään muuta. Palvelijan huomion pitäisi kiinnittyä vain Allah Ta’alaan. Jos palvelijan teot omaavat tämän piirteen, on hän totuudenmukainen.

Mietiskele ylevää Jumallallista katsetta joka sinuun kohdistuu, ja karkoita ajatus ihmisten huomiosta. Keskity siiheen huomioon, jonka Allah Ta’ala kohdistaa sinuun, äläkä anna keskittymisesi kääntyä ihmisten huomion puoleen.

Vilpittömän pavelijan mielentilassa muiden ihmisten mielihyvä tai tyytymättömyys ei merkitse enää mitään. Hän yksinkertaisesti ei välitä siitä. Koska Jumalallisen Armon katse on kohdistettuna häneen, hän on tietämätön ihmisten suomasta kunnioituksesta tai sen puutteesta ja siitä arvostavatko he, vai halveksivatko he häntä. Palvelijan sydän ei pidä heidän huomiotaan lainkaan tärkeänä. Päinvastoin; hän keskittyy mietiskelemään sitä Jumalallista huomiota, joka häneen kohdistuu kaiken aikaa, pitäen sitä mittamattoman arvokkaana aarteena. Koska hän omistaa aarteista arvokkaimman, ei hän voi edes harkita katseensa kääntämistä muihin asioihin.

Rakastaja ei odota korvausta tai palkkiota rakkautensa kohteelta. Todellinen rakastaja tekee mitä tahansa saavuttaakseen rakastettunsa mielisuosion.

Henkilö, joka odottaa rakastettunsa palveluksia, ei ole todellinen rakastaja. Kaikkien palvelijoiden rakkauden kohteen tulisi olla Allah, Haqq Ta’ala. Mu’min, todellinen uskova, on Allahin rakastaja. Tähän liittyen Allah Ta’ala sanoo:

” Ne, jotka uskovat, rakastavat Jumalaa yli kaiken” (Koraani 2;165)

Jos uskova toivoo palkkiota eli tavoittelee Paratiisia, henkistä ekstaasia, uskon suloisuutta tai salaisuuksia ja mysteerejä palvonnan teoillaan, ei hän ole silloin oikea rakastaja. Todellinen rakastaja ei halua saavuttaa mitään muuta kuin Rakastetun mielisuosion. Itse asiassa todellinen rakastaja uhraa elämänsä ja ruumiinsa- mitä tahansa hän omistaa- miellyttääkseen Rakastettuaan.

Profeetan SAWS du'a:

"Allahumma aj'al hubbaka ahabba ilayya min nafsii wa ahlii wa min al maa'i al-baarid"

Oi Allah, tee Rakkaus Sinua kohtaa rakastetummaksi minulle kuin oma itseni, perheeni ja kylmä vesi.
(Tirmidhi)

Mitä on paremmuus?

Maailma ei toimi ilman palomiehiä. Maailma ei myöskään toimi ilman happikoneita. Happi on välttämätön myös palommiehelle, mutta tekeekö se happikoneesta paremman kuin palomies? Kummatkin ovat Allahin Kaikkivaltiaan luomia ja kummankin täytyy noudattaa tiettyjä sääntöjä. Kummankin tehtävä on ylläpitää elämää. Ja kumpaakin tarvitaan. Parhaiten toimiva palomies on se, jonka ei itse tarvitse huolehtia hapensaannista, vaan se tulee hänelle helposti.

Happikonetta voisimme verrata vaikkapa hengelliseen muslimiin. Ja palomies on islamilainen aktivisti (da'wa työntekijä, hyväntekeväisyydenkerääjä, saarnaaja tms.). Aktivisti tarvitsee hengellisyyttä. Onko siis aktivismi huonompaa kuin hengellisyyteen keskittyminen? Ei. Kumpaakin tarvitaan, eikä jokainen voi revetä kaikkeen. Parhaiten toimiva islamilainen aktivisti on sellainen, jonka ei itse tarvitse huolehtia hengellisen islamin harjoittamisesta, vaan se tulee hänelle helposti. (Esim. hän seuraa oppineita, jotka aina muistuttavat siitä).

Kerrotaan, että erään kansan joukossa oli yksi mies, joka palvoi Allahia jatkuvasti ja taukoamatta. Hänen ympärillään asui kansa, joka teki kaikkea mahdollista pahuutta. Allah SWT antoi käskyn enkeleille tuhota tuo kansa. Enkelit kysyivät tuosta palvojasta, ja Allah SWT vastasi heille, että aloittaisivat tuosta palvojasta, sillä hän oli itsekkäästi pitänyt tiedon oikeasta ja väärästä itsellään, eikä ollut jakanut tietoansa muille. Tästä huomaamme, ettei hengellisyys yksin riitä...aktivismiakin tarvitaan.

Toisaalta taas on olemassa lukuisia haditheja, joissa meitä muistutetaan siitä, että meidän tulee harjoittaa sitä mitä 'saarnaamme', eli etenkin da'wa työntekijän on erittäin tärkeää olla itse hengellisesti sitä, mihin kutsuu muita. Aktivismi, johon on yhdistynyt esim. kuuluisuuden tavoittelu on tyhjää ja turhaa tuolle ihmiselle Tuonpuoleisessa.

Kuitenkaan kukaan ei ole täydellinen. Ummamme on täynnä esim. suufeja, jotka pitävät huolta omasta hengellisyydestään. Toisaalta on olemassa mieletön määrä aktivisteja, jotka eivät ehdi muuta kuin tehdä työtänsä ja pitäytyvät pelkässä pakollisissa teoissa. Välissä on taas ihmisiä, jotka eivät ole kumpaakaan täysin, vaan yhdistelevät sieltä täältä. Kaikkia siis tarvitaan ja on typerää itsepetosta kenekään luulla olevansa toisia parempi. Moni umman aktivisti on päällisinpuolin kiireinen maallisissa asioissa, mutta saattaa hyvinkin omata paljon puhtaamman aikomuksen kaikessa kuin suufilaisuuteen keskittynyt henkilö, joka väheksyy maallisia toimia ja siten toisia ihmisiä.

Yllä puhun nyt uskonnollisista ihmisistä, jotka ovat ymmärtäneet maallisen elämän mitättömyyden. Maallinen muslimi on taas oma lukunsa kokonaan. Kunnon hengellinen aktivisti näkee, että kaikki maallistuneet muslimit ovat minun vastuullani, koska minä en tee tarpeeksi työtä muistuttaakseni heitä asioiden todellisuudesta. Ja jokainen todellinen hengellinen aktivisti tietää, että vain Allahin armosta olen tässä nyt, en omasta itsestäni johtuen. Mikäli pidän itseäni parempana kuin maallistunein muslimi, minut voidaan hetkessä alentaa vielä maallistuneemmaksi. Elämäni ja uskoni ovat Allahin Armosta, minä en ansaitse kumpaakaan...

Lapset Suomessa?

Pitkä aika on vierähtänyt kirjoittelusta taas. Aika vaan kuluu ja läpi elämämme ajankohtaisin aihe lähestyy päivä päivältä. Kuolema siis. Kuolemaamme varten meidän lapsia omaavien muslimien tulee muistaa omien tekojemme lisäksi myös se, että lapsemme ovat vastuullamme, eikä se asia ole aina niin yksinkertaista kuin ajattelemme.

Olin tässä väliaikana työssä Islamin opettajan sijaisuutta tekemässä ja oli hyvin "mielenkiintoista" huomata minkälaisessa tilassa seuraava muslimien sukupolvi on, etenkin ylä-asteella. Toki perhe on se avainsana, joka ratkaisee monta asiaa, mutta miten saamme perheet ja mahdollisesti myös nuo nuoret pelastettua - edes osan heistä? Tämä on päällimmäisenä mielessä tällä hetkellä täällä päässä. Kuten eräs sisko asian ilmaisi, onko miellä lapsemme käsissämme vai ei?

Tämä on hyvin vaikea kysymys, etenkin kun ummamme on niin repaleinen kuin se on. Kaikki keskittyvät vain toistensa kritisoimiseen. Yhteistyö Islamin opettajan ja kotien välillä toimii usein negatiiviseen suuntaan - riippumatta opettajasta. Ehkä se on suomalaisen yhteiskunnan valittamistapa joka on tarttunut myös meihin, mutta ihmettelen nyt entistäkin enemmän, miksemme voisi hyödyntää meillä jo olevia palveluita eduksemme? Miksi aina vaan takerrumme kaikkeen negatiiviseen ja vain valitamme kaikesta?

Allah Kaikkivaltias, sanoo Kirjassaan, että olkaa kiitollisia ja Hän antaa meille lisää. Mitä jos koittaisimme olla kiitollisia siitä, että meillä on mahdollisuus järjestää Islamin opetusta kouluissa, ja sitten voisimme hiukan katkaista ylpeyttämme ja voisimme peräti koittaa auttaa Islamin opettajaa työssään. Ehkä meidän ei tarvitsisikaan aina asettua puolustuskannalle, jos lapsissamme onkin jotain huomauttamista...

Kiitokset PunaHilkalle haasteesta. Koitan pitäytyä yhdessä sanassa niin paljon kuin mahdollista.


1. Missä sinun kännykkäsi on? >Pöydällä.
2. Missä on sinun muut tärkeät asiat? >Sydämessä.
3. Hiustesi väri? >Jumalalta.
4. Äitisi? >Edesmennyt.
5. Isäsi? >Edeltämennyt.
6. Lempiasiasi? >Islam.
7. Edellisen yön uni? >Huoli.
8. Unelmasi/maalisi? >Jumalan Läheisyys.
9. Huone, jossa olet? >Olohuone.
11. Pelkosi? >Tuli.
12. Missä haluaisit olla kuuden vuoden kuluttua? >Jumalan lähellä, tässä maailmassa tai Tuonpuoleisessa.
13. Missä olit viime yönä? >Puhelimessa.
14. Mitä et ole? >Hyvä.
15. Yksi asia toivelistaltasi? >Pyhiinvaellus.
16. Missä kasvoit? >Irakissa.
17. Asia, jota teit viimeksi? >Muistutin.
18. Mitä puet tällä hetkellä? >Villaa.
19. TV:si? >Harhaa.
20. Lemmikkisi? >Uskoni.
21. Tietokoneesi? >Syrjässä.
22. Mielialasi? >Epämääräinen.
23. Kaipaatko jotakuta? >Hurskaita.
24. Autosi? >Olematon.
25. Jotain, mitä et pue (tällä hetkellä)? >Huivi.
26. Lempikauppasi? >S-market.
27. Kesäsi? >Koittanee.
28. Rakastatko jotakuta? >Kyllä.
29. Lempivärisi? >Sininen.
30. Milloin nauroit viimeksi? >Äsken.
31. Milloin itkit viimeksi? >Aamupäivällä.

Haastan Sinivalkean Musliman seuraavaksi!