”Taqwan (Jumalatietoisuuden) ihmiset ovat maan päällä niitä, joissa on siunausta: heidän puheensa on totuudellista; vaatteensa on vaatimattomia ja kävely nöyrää. He laskevat katseensa nähdessään jotain Allahin kieltämää ja he antavat korviensa kuulla vain hyödyllistä tietoa. He pitävät uskonnollisen eheytensä niin hyvissä kuin huonoissakin olosuhteissa.
Ilman heille määrättyä aikaa (kuolemaa) heidän sielunsa karkaisivat heidän kehostaan heidän kaipuusta paikkioihin Allahilta ja toidalta myös pelostaa rangaistuksesta. Luoja on Ylivoimainen heidän silmissään, ja kaikki muu häviää tämän tosiasian rinnalla. He ovat paratiisin suhteen aivan kuin olisivat jo käyneet siellä ja nähneet sen hyvyyden. He suhtautuvat helvettiin myös kuin olisivat nähneet sen ja maistaneet sen rangaistusta.
Heidän sydämensä suree ja heidän mahdollinen pahuutensa ei ole toisiin tarttuvaa laatua. He ovat laihoja ja tarpeens aon vähäisiä. He harjoittavat kärsivällisyyttä muutaman päivän ja kokevat sitten ikuisen mukavuuden. Tämä on hyödyllinen vaihtokauppa, jonka heidän herransa on tehnyt heille miellyttäväksi. Maailma houkuttaa heitä, mutta he eivät antaudu. Se vangitsee heidät, mutta he ovat lunastaneet itsensä siltä.
Öisin he seisovat riveissä ja lukevat osia Koraanista. He lukevat kunnollisella resitaatiolla, joka saa heidän sydämensä surulliseksi ja he juovat Koraania kuin lääkettä. Mikäli kaipuuta aiheuttava jae tulee eteen, he kurottavat siihen ja uskovat sen olevan heidän päämääränsä. Mikäli pelkoa aiheuttava jae tulee eteen, heidän sydämensä itkevät ja he kuulevat helvetin rangaistuksen ja sen asukkaiden huudot korvissaan. He nukkuvat otsillaan ja kyynärpäillään (eli he rukoilevat ja lukevat Koraania niin paljon öisin, että on aivan kuin he nukkuisivat noissa asennoissa) ja he anovat Allahilta pelastusta.
Päivisin he ovat kärsivällisiä, suvaitsevaisia, ystävällisiä, oppineita ja Allahia pelkääviä. He eivät milloinkaan tyydy vain muutamaan tekoon päivisinkään, eivätkä he pyydä juuri mitään itselleen. He tuomitsevat itsensä ja ovat pelokkaita tekojensa suhteen. Mikäli joku heistä tulee kutsutuksi hurskaaksi, hän pelkää mitä sanotaan hänestä ja sanoo: ”Tunnen itseni paraiten, Herrani tuntee minut vielä paremmin kuin tunnen itseni. Oi Allah, älä laita minua vastuuseen siitä, mitä he sanovat minusta (älä pidä minua valehtelijana siksi että muut luulevat minusta asioita, jotka eivät ole totta) ja Oi Herra tee minusta parempi kuin mitä he luulevat minusta. Anna minulle syntini anteeksi, josta he eivät edes tiedä.’
Heidän tunnusmerkkinsä on, että he ovat vahvoja Islamissa, peräänantamattomia pehmeydessään, vankkoja uskossaan. He mielivät tietoa ja ovat tietäviä ja suvaitsevaisia; vaatimattomia rikkaudessa; miellyttäviä nälissään, kärsivällisiä vaikeuksien edessä; etsivät halalia (sallittua); aktiivisia hakiessaan johdatusta ja he kammoksuvat ahneutta.
He suorittavat hyviä tekoja, samalla peläten niiden hylkäämistä. He viettävät illan kiitollisina ja aamun muistellen Allahia. He nukkuvat peloissaan ja heräävät iloisina. He yhdistävät tiedon ja suvaitsevaisuden ja puheen ja teot. Huomaat heidän toiveensa olevan realistiset ja virheet vähäisiä. Sydämensä ovat nöyriä, heidän näfsinsä on tyytyväinen, heidän ruokavalionsavähäinen ja asiat helppoja. Heidän uskonsa on vartioitu, halut tapettu ja viha laannutettu. Heiltä odotetaan hyvää ja heitä suojataan pahuudelta. Jos he ovat välinpitämättömien seurassa, heidät silti kirjataan niiden joukkoon, jotka muistelevat Allahia paljon. Jos he ovat seurassa, jossa muistellaan Allahia paljon, heitä ei kirjata välinpitämättömien joukkoon. He antavat anteeksi niille, jotka tekevät heille vääryyttä; he antavat niille, jotka eivät anna heille ja he tapaavat niitä, jotka katkovat välinsä heihin.
He eivät ole milloinkaan maallisia ja ovat aina lempeitä. Heidän pahat tekonsa ovat melkein olemattomia ja hyvät tekonsa ovat aina olemassa. He ovat tasaisia maan järistessä, vankkumattomia ongelmien aikana ja kiitoollisia hyvinä aikoina. Heillä ei ole ennakkoluuloja niitä kohtaan, joista eivät pidä, eivätkä he myöskään suosi niit, joista pitävät. He tiedostavat totuuden ennekuin se ilmenee eivätkä kadota mitään, mikä on heille annettu hoitoon.
He eivät nimittele ketään eivätkä loukkaa naapureitaan. He eivät kiroa ongelmien aikana, eivätkä he sorru väärintekoon. Hiljaisuus ei heitä häiritse ja os he nauravat he eivät korota ääntään. Jos heitä kohdellaan vääryydellä, he ovat kärsivällisiä kunnes heidät julistetaan voittajaksi tilanteesta. He ovat itse jatkuvassa työssö kun ihmiset heidän ympärillään ovat mukaavuudessa. Heidän pysyttelemisensä poissa niiden luota, jotka karttavat heidän seuraansa on pelastus heille pahantahtoisuudesta. Heidän läheisyytensä läheisilleen on armoa niille, jotka ovat lähellä.”
Teksti on liitetty Ali RA sanoiksi...oli tai ei, siinä on paljon totuutta.